Soundi julkaisi loppuvuodesta 1975 ensimmäisen suomalaisen ison artikkelin Bruce Springsteenista. Jussi Niemi matkusti Tukholmaan ottamaan selvää, miten taittuu kohutulta rocktulokkaalta rock’n’roll – ja vaikuttui näkemästään. Bruce Springsteen & E Street Bandin soitto oli Jussin mukaan jo silloin ”tiukkaa ja joustavaa kuin kumihansikas!”
Reportterimme hämmästeli myös yleisörakennetta: ”Yleisön keski-ikä oli varsin korkea: siinä parinkymmenen paikkeilla tai ehkä hiukan ylikin”, kummasteli tyhjillään ammattovaa kuninkaan aitiota: ”Kunkulla oli nähkään pahempaakin tekemistä: hän oli urakalla murhaamassa fasaaneja Suomessa. Lord, have mercy on his wicked soul!” ja analysoi Clarence Clemmonsin (RIP) soittoa: ”sooloilut olivat lyhykäisiä, mutta sen sijaan hänen melodiset teemakuvionsa olivat rakenteellisesti ratkaisevia E-street Bandin musiikille.”
Jutun toisessa osiossa Niemi kertaa värikkäästi Springsteenin siihen astisen historian kuvaillen miehen kotiseutua New Jerseyta: ”Toiset tienaavat leipänsä myymällä sitä tai tätä, huimausaineista lihalliseen lempeen, toiset varastelevat autoja ja sen sellaista käyttökamaa. Niitäkin löytyy, jotka tekevät niin sanottua rehellistä työtä.”