Soundi.fi - Arvostelut

Origin

Jari Mattila — Mon, 08 Mar 2010 09:58:48 +0200

Helsinkiläinen popkaksikko Villa Nah on pultattu tukevasti siihen klusteriin, jonka toivotaan kirittävän maailmalle tyylikkäitä, kosmopoliittiseen makuun passaavia menestyjiä.

Reckless Love

Jari Mattila — Mon, 08 Mar 2010 09:56:24 +0200

Huivinriekaleisiin ja leopardinnahkaan pukeutuneet muovihevibändit, jotka töräyttelivät tukkapehkoihinsa otsoniaukon verran spaytä, eivät välttämättä ansaitsisi toista kierrosta.

One Life Stand

Jari Mattila — Mon, 08 Mar 2010 09:54:33 +0200

One Life Stand on lämmin levy. Sen tuntee ensimmäisistä tahdeista. Mieleen tulee Bronski Beat, tuo synabändeistä humaanein, mutta Hot Chip ei missään vaiheessa sorru samanlaisiin mauttomuuksiin. Toisaalta levyltä ei myöskään löydy yhtään Smalltown Boyn tapaista kiistatonta klassikkoa.

Slap That Bass! – The Story of Finnish Rockabilly & 50’s Style Rock’n’roll 1979–2009

Jari Mattila — Mon, 08 Mar 2010 09:53:25 +0200

Slap-tekniikka eli ”släppääminen” on rockabillyssa käytetty kontrabasson soittotyyli, jossa syntyy perkussiivinen takapotkuefekti. Tuosta tekniikasta lauletaan tämän retrospektiivin nimibiisissä, Rock-Ola With The Blue Catsin vuoden 1981 levytyksessä.

The Great Fleet Of Echoes

Jari Mattila — Mon, 08 Mar 2010 09:51:01 +0200

Vaasalainen Throes Of Dawn lukeutuu bändeihin, jotka eivät ole selvinneet elämästä helpolla. Bändi on pakertanut hommia toistakymmentä vuotta. Välillä levyjen väliin on jäänyt pitkiäkin aikoja, kuten nyt, koska Quicksilver Clouds ilmestyi kuusi vuotta sitten. Yhtyeen levyt ovat kuitenkin olleet pidettyjä.

Eläin

Jari Mattila — Mon, 08 Mar 2010 09:47:47 +0200

Joensuussa vuonna 2007 perustettu Eläin debytoi hyvällä sykkeellä. Yhtyeen alkuperäinen idea oli soittaa täysin sietämätöntä mekkalaa, jota kukaan tervejärkinen ei suostu kuuntelemaan. Ideasta on luovuttu: Eläin tarjoilee kompakteja poprockralleja pisteliäillä sanoituksilla, ja hyvä niin.

To Live And Die Alone

Jari Mattila — Mon, 08 Mar 2010 09:46:26 +0200

”Punk on typerää”, lauloi jo Se-yhtye aikoinaan. Ja vuonna 1979 ei sentään ollut tällaisia metallia ja hardcorea sattumanvaraisesti keskenään sekoittavia bändejä.

Heartland

Jari Mattila — Mon, 08 Mar 2010 09:45:20 +0200

Japanilaiseen konsolipelisarjaan viittaavan Final Fantasy -nimensä lomauttanut torontolainen Owen Pallett on jännittävän tuskastuttava kokemus.

Our Days Mind The Tyme

Jari Mattila — Mon, 08 Mar 2010 09:44:16 +0200

Australialainen The Dolly Rocker Movement viestii jo kansitaiteella, syheröisillä kirjasintyypeillä ja albumin tekohämärällä nimellä olevansa psykedeelinen yhtye. Kuten niin monet aikalaisensa, aussit liikkuvat psykedeliassaan nimenomaan pinnan ja muodon tasolla – tajunta ei todellisuudessa narahda kertaakaan Our Days Mind The Tyme -albumin aikana.

Hidden

Jari Mattila — Mon, 08 Mar 2010 09:42:13 +0200

Englantilaisen These New Puritansin toisen albumin keskeiseksi teokseksi nousee pitkä We Want War. Sen painostava tunnelma hyökyy päälle kuin digiaikaan saateltu The Specialsin Ghost Town. Jos nuorukaiset olisivat pystyneet luomaan kuusi yhtä maagista raitaa, käsillä olisi ällistyttävä taidepoplevy.