Kolmisen vuotta sitten helsinkiläisen Johnny Superhero –yhtyeen laulaja-kitaristi Antti Reikko huomasi kirjoittavansa herkkiä ja akustisia kappaleita, jotka eivät sopineet pääyhtyeen äänekkääseen indierock-linjaan. Tarve laulujen kirjoittamiseen oli saanut alkunsa henkilökohtaisesta kriisistä ja onnettomuudesta. Tänä aikana Reikko oli myös ilmeisen innoittunut Elliott Smithin, Jason Falknerin ja Eric Matthewsin lohduttavasta musiikista.
Tämän soololevyn Postcards To The Moon- ja Waiting For A Resolution kappaleissa etenkin Elliott Smithin vaikutus kuuluu sovituksia ja soundeja myöten. Mutta mikäpä siinä, jos kappaleet ovat näin toimivia. Omaleimaisuutta musiikkiin tuo kuitenkin Reikon samettinen ja kuiskaava laulu, jonka tekniikka on omaksuttu Samae Koskiselta, mutta väri on myötäsyntyinen.
Nimetön levy on tehty nollabudjetilla makuuhuoneessa, ja äänityksissä on käytetty välillä jopa läppärin sisäistä mikkiä. Lähtökohdan huomioon ottaen levyn sointi on hämmästyttävän tasapainoinen. Miksausvaiheessa äänikuvaan on luotu tasoja ja syvyyttä sekä kiinnostavia efektinomaisia detaljeja, joiden myötä levyn sointia voi sanoa jopa moderniksi.
Avausraita The Street & Their Namesin intiimi folknäppäily kasvaa loppua kohden korvia hyväileväksi uneksintapopiksi. Todelliseksi muotovalioksi osoittautuu kuitenkin huikean kaunis The Wedding Waltz.
(Soundi 11/09)
 | | | | SAMI NISSINEN | |
| | | SOUNDIN LUKIJAT | ||
 | | | | | SINUN ARVOSTELUSI |
