V For Violence on vielä hyvin tuore suomalaisbändi. Se julkaisi ensimmäisen demonsa viime vuonna ja ensimmäinen single ilmestyi kesällä. Bändi on melkoinen vaikutteiden sulatusuuni, mutta metalli toimii yhteisenä nimittäjänä. Yhtye on keksinyt kutsua musiikkiaan gothcoreksi, ja kieltämättä etenkin goottivivahteiden nihilismi soi päällimmäisenä.
Juuri vaikutteiden moninaisuudesta ja osin kokoonpanon nuoruudesta johtuen debyytti on rönsyilevä, jopa hieman hahmoton kokonaisuus. Yhtye varmasti itsekin tietää olevansa merkittävien asioiden äärellä, mutta se ei oikein tunnu tietävän, miten sen pitäisi käsitellä materiaaliaan. Biiseissä pilkahtelee siellä täällä sellaista dekadenssia, josta voi vielä jonakin päivänä syntyä hedelmällistä synkistelyä.
The Cult Of V on vasta lähtölaukaus, ja vaikka se onkin kuin ammuttu haulikolla seinään, yhtyeen tähtäimessä näkyy jo jotakin. Boy Called Fucker ja Constant Of Death ovat esimerkkejä levyn parhaimmistosta, mutta sen loppupuolelle mahtuu myös selkeitä täyteraitoja. Olisi varmaan kannattanut karsia.
(Soundi 12/09)
 | | MARKO SäYNEKOSKI | |||
| | | | SOUNDIN LUKIJAT | |
 | | | | | SINUN ARVOSTELUSI |
