Vaikka Kalmahin tuore albumi on jo bändin kuudes, yhtye pääsi katsastamaan ulkomaiden keikkalavoja vasta edellisen levynsä For The Revolution (2008) jälkeen. Olisivatko kuvitteelliset harhat ETOS-sivuprojektista vaikuttaneet bändin menestykseen? Silti edellisellään yhtye nousi uudelle tasolle, ja tuolloin kylvetyt siemenet kantavat edelleen maukkaita hedelmiä tarvitsematta lisäpontimeksi sen kummempia lannoitteita.
12 Gauge esittelee jämäkän Kalmahin, jonka rytistelystä kumpuaa runsaasti dynaamisia elementtejä. Ne kuohkeuttavat äärinapakkaa paiskomista ja puhaltavat sielun yhtyeen tylyttelyyn, joka ei loppujen lopuksi olekaan niin synkkää kuin kappaleiden sisin antaisi ymmärtää.
Kalmahilla on selvästi into päällä, mutta se ei silti säntäile. 12 Gauge on hallittu, tanakka ja vanttera kokonaisuus, jonka palaset ovat loksahtaneet paikoilleen ilmeisen vaivattomasti. Tietysti olisi helppo alkaa purnata uudistushenkisten edistystekijöiden puutteesta, mutta se on lähtökohtaisesti turhaa.
Kalmah on hionut ilmaisunsa muotoon, josta näyttää löytyvän laaja kirjo deathin ydinosaamista ja taiteellisten näkökulmien hallintaa.
(Soundi 2/10)
 | | | | MARKO SäYNEKOSKI | |
| | | | SOUNDIN LUKIJAT | |
 | | | | | SINUN ARVOSTELUSI |
