Kaarlen ja Simeonin muodostamasta duosta nyt jo virallisestikin nelimiehiseksi rockbändiksi kasvanut Viikate tuo poikkeuksellisen synkkään ja vetiseen talveen ensimmäisen annoksen marraskuun laulujaan. Ennen levykaksikon jälkiosaan loppuvuodeksi luvattuja hitaampia raitoja Viikate viuhuu yllättävän ripeästi. Marraskuun lauluja I on rautalangalla maustettua puoliraskasta puolimetallia, jossa kuolo, ahdistus ja jylhä suomalainen luonto ovat totutusti läsnä. Viikatteen lyriikat vilisevät yhä kalevalais-raamatullisia elementtejä, mutta yhtyeen alkuperäinen viattomuus on soiton sulavoitumisen myötä väistämättä rapistunut. Vaikka Viikatteen voimat tälläkin kertaa riittävät niin taakkojen kuin korsienkin kantamiseen ja vakavuutensa tuo yhä hymyn huuleen, niin bändin myllynkivikaulainen jurotus ei ole voinut välttyä viihteellistymiseltä. Rutinoituneisuudestaan huolimatta mainion albumin hilpeimpiin hetkiin lukeutuvat Motörheadin Ace Of Spadesin vanavedessä kiihdyttelevä Padat ja komisario Palmun sekä Peltoniemen Hintriikan surumarssin mieleen tuova instrumentaali Leikatun konjakin salaisuus.
(Soundi 01/2007)
 | | | PERTTI OJALA | ||
| | | SOUNDIN LUKIJAT | ||
 | | | | | SINUN ARVOSTELUSI |
