Milloin viimeksi olen kuullut yhtä tömäkkää Amerikan meininkiä suomalaisen bändin esittämänä? The Bluestation
-yhtyeen pari vuotta sitten ilmestynyt esikoinen First Blood oli lähinnä lupaava raakile, mutta Over The Top on jo täysverinen ja läpeensä toimiva rocklevy.
Yhtye survoo testosteronilla sopivasti kyllästettyä jyystöä, jonka juuret ovat toisaalta sellaisissa 1970-luvun bluespohjaisissa hardrock-klassikoissa kuin Free ja Mountain ja toisaalta viime vuosikymmenen grunge-aallossa. Seassa on onneksi aimo tujaus tuoretta punkahtavan ilkikurista asennetta, minkä ansiosta kolmikon tyly riffittely ei hyydy homeiseksi retroboogieksi. Itseironiasta ja terveestä suhteellisuuden tajusta kertovat myös pöhköt taiteilijanimet ja karun tyylikkään kansikuvan haulikkoleikit.
Musiikillisesti Bluestationin voima seisoo kahden tukipilarin varassa. Bändin yhteissoitossa on tylyä voimaa ja kiilusilmäistä paahtoa. Laulava rumpali Jack F. Knight puolestaan pitää tulkinnoillaan huolen siitä, ettei musisointi ole pelkkää energiavyöryä ja riffivoimaa. Miehen laulu on osapuilleen parasta, mitä tällä saralla on Suomessa kuultu. Layne Staley -vainaan ja nuoren Chris Cornellin mieleen tuova lataus kantaa kautta linjan. Esimerkiksi Bigger Than Jesus -kappaleen jylhien southern rock -kuvioiden seassa pujotteleva laulutulkinta on jo kirkkaasti mestariluokan touhua.
(Soundi 12/2007)
 | | | | PEKKA LAINE | |
| | | | SOUNDIN LUKIJAT | |
 | | | | | SINUN ARVOSTELUSI |
