Jos bändien arvo mitattaisiin alkusoittojen komeudessa, Ensiferumille olisi vaikea löytää vertaista. By The Dividing Stream luo herkistyneen tunnelman folkmetalliselle albumille ja jos levyä ei tarkastelisi näin sinivalkoisesta ja slaavilaisesta näkökulmasta, introa voisi väittää syvästi kelttiläiseksi. Sinä päivänä kun Ensiferum saa vavahduttavan alkupanoksen kantamaan koko levylle, se on tehnyt ohittamattoman mestariteoksen.
Ensiferum ei keksinyt folkmetallia eikä se ole tuonut siihen merkittävää tyylillistä lisäarvoa. Sinnikkään kiertämisen tuomalla varmuudella, biisien hiomisella enemmän folkiksi ja vähemmän poweriksi sekä oman näkemyksen katkeamattomalla korostamisella yhtye on kuitenkin luonut alati paranevien levyjen jatkumon. Nyt tästä ei ole enää mitään epäselvyyttä: vihollinen kaatuu, kokko roihuaa ja kolpakko tyhjenee From Afarin synkänkauniiden melodioiden virratessa kuin verihurme höyryävällä nummella.
Eeppisemmissä virittelyissään Ensiferum tavoittaa syvemmän ja sielukkaamman olemuksensa. Vaikka nopea laukkakin onnistuu nyt aiempaa paremmin, vauhdin kiihtyessä ohkaisempi ja muovisempi Ensiferum hyppää satulaan. Saatan olla yksin ja karulla tavalla väärässä mielipiteineni, että laahaavampi bathorymainen lähestyminen toimisi kiihdytyksessäkin paremmin. Mutta Ensiferumia aika ajoin vaivannut pinnallisuuden synti on From Afarilla enää kauneusvirhe, pieni valuvika muuten uran parhaalla albumilla.
(Soundi 9/09)
 | | | | ANTTI MATTILA | |
| | | | SOUNDIN LUKIJAT | |
 | | | | | SINUN ARVOSTELUSI |
