Waltarin tuotannon tarkastelu on jäänyt viime vuosina aika vähälle ja kieltämättä uudenkin levyn kohdalla ajatukset kummasti palaavat 15 vuoden takaisiin aikoihin. Ensi kuulemalta Below Zero vaikuttaa yllättävän hahmottomalta, mutta ajan myötä levy alkaa vähitellen avata salojaan.
Waltari on nykyään rokkaavampi bändi kuin huippuaikoinaan 90-luvun puolivälissä. Koneellinen ilmaisu on mukana enää mausteen omaisena ripauksena. Silti bändi kuulostaa siltä, ettei se tarkalleen itsekään tiedä, kummalle puolelle sen tulisi olla kallellaan. Tietysti Waltari pystyy toimimaan molemmilla alueilla, mutta synteettisyys kuulostaa välillä vähän päälle liimatulta.
Sävellystensä puolesta Waltarilla ei ole suurta hätää. In The Cradle muistuttaa yhtyeen suuruuden päivistä ja oikeastaan astuu suoraan bändin eturintaman biiseihin. Muilta osin levyn lataus jää selvästi johtotähden taakse, vaikka materiaalista pilkahteleekin erinomaisia ajatuksia.
Liekö juuri levyn hajanaisuus syynä siihen, että Dubbed Worldin kaltaiset melodisesti nokkelat kappaleet eivät pääse arvoisellaan tavalla esille.
(Soundi 10/09)
 | | | MARKO SäYNEKOSKI | ||
| | | | SOUNDIN LUKIJAT | |
 | | | | | SINUN ARVOSTELUSI |
