Demoefekti 11/2013

12.3.2013 14:01

DISTRESS OF RUIN

Joensuulaisbändi on keikkaillut ahkerasti jo parin vuoden ajan ja julkaissut tässä hiljan ensimmäisen omakustanne-ep:n. Vaikka Distress Of Ruin periaatteessa on kallellaan melodisen deathin suuntaan, määre olisi liian yksioikoinen, sillä yhtye tarkastelee metallia analyyttisesti useammiltakin puolilta. Örinän rinnalla löytyy puhdasta laulua ja melodiat ovat kappaleiden tärkeitä selkärankoja. Yhtyeen sovitukset loihtivat kappaleisiin ilmavuutta ja myös sävyjä, joihin ei ihan jokaisella levyllä törmää. Erityisesti ne hämmästyttävän pienet sovitukselliset yksityiskohdat nostavat suuresti kappaleiden profiileja. Liekö juuri keikkailun ansiota, että yhtyeen esiintyminen on sujuvaa ja helpon oloista. Distress Of Ruin on kuulemma herättänyt sutinaa jo ulkomaitakin myöten eikä ihme, sillä yhtyeestä saa varmasti edustuskelpoisen vientiyhtyeen, jolle löytyy varmasti yleisöä. (MS)

www.distressofruin.com

HOPEAKALA

Edellisellä demolla havaitsemani viitteet varhaiseen The Cureen ynnä muuhun 1980-luvun vaihteen mustapoppiin kuuluvat myös helsinkiläisen Hopeakalan tuoreimmalla demolla. Avainsanat ovat haikeat mollimelodiat, helkkyvät jangle-kitarat ja minimalistiset rytmisovitukset. Se kuulostaa tuoreelta suomeksi laulettuna, Hopeakalan tapauksessa varsin angstivapaana esitettynä, suurinta kauneuden maksimia tavoitellen. Todella mainiosti sovitetulla Armoitus-kappaleella kiteytyy upeimmin tuoreen Punaiset puut -ep:n autereinen tunnelma. Potentiaalisen yhtyeen suurin kompastuskivi on yhä se, että laulajan äänen sointi on kovin hento ja sanojen artikulaatio jäykkää. Myös sanoituksiin tarvitaan ripaus lisää draamaa. (SN)

hopeakala.bandcamp.com

TIMJAN

Laulaja-lauluntekijä Tampereelta, yhtye Jyväskylästä, musiikki Mikä-Mikä-Maasta, kuvailee Timjan itseään. Suomirockia tämä kai useimmille silti edustaa. Tyylissä on toki vaikutteita indiestä ja powerpopista mutta myös vahvaa iskelmällisyyttä. Yhtyeellä on halu kirjoittaa suuria, melodisia ja tarttuvia lauluja. Lasipallo on sellainen ja myös ihan kiva metafora ihmissuhteesta, mutta kyllä sanoituksissa kannattaa jatkossa keskittyä enemmän konkreettisuuteen ja tarinamaisuuteen kuin melodramaattisiin latteuksiin. Juokse-biisin riffit lomittuvat jännitteisesti, kitaristin soundissa on runsaat The Edge -tyyliset delayt, ainoastaan ankeat synajouset häiritsevät. Jatkossa Timjanilta toivoisi lisää yhtä vahvoja biisejä, sovituksiin lisää omaperäisyyttä ja asetta professionaalisempaa tuotantoa. (SN)

timjan.bandcamp.com


 

Soundin Demoefektissä nostetaan viikoittain esiin muutama kiinnostavin demo. Demosetinä toimivat Sami Nissinen (SN) ja metalliin erikoistunut Marko Säynekoski (MS).

Ohjeet demojen lähettämiseen löytyvät täältä.

Lisää luettavaa