Sermon On The Mountain
Esimerkiksi Son Ambulanceen, Azure Rayhin tai Elliott Smithiin verrattavaa indie folkia. Unreachablen tarina tuntemattomasta tytöstä (tai pojasta) on säälittävyydessään tavallista emoa 50 prosenttia emompi, mutta kuitenkin tuntuu rehelliseltä ja sympaattiselta. Lauluääni on musiikkityyliin juuri sopiva ja pelkistetty sovitus tukee sitä hienosti. Biisi ottaa aikansa kiitettävästi. Moni olisi sijoittanut kolmen minuutin kohdalla tapahtuvan dynamiikan muutoksen aikaisempaan kohtaan. Näin se kuitenkin toimii paljon paremmin. Sävellyksessä ja säestyksessä riittää muutenkin hyviä ratkaisuja.
Sermon On The Mountain / Facebook
Among The Prey
Lamb of Godiin vertautuvaa metallia. Soitto on tiukkaa ja soundit toimivat, ehkä rumpuja lukuunottamatta. Alkuun rossrobinsonmaisesti kolisevat snare-rummut tuntuvat sopivan biisiin mutta muuttuvat biisin kuluessa monotonisiksi ja itseään toistaviksi. Sama vaivaa itse biisiäkin. Alkuun hienolta kuulostava kappale ei lopulta ole kovin ihmeellinen. Riffit ovat hyviä, mutta niiden pitäisi joko tukea biisiä paremmin tai niissä pitäisi olla huomattavasti enemmän variaatiota. Lamb of Godin vanhempaa tuotantoa muistuttava lauluääni on erittäin hyvä. Potentiaalia tässä riittää.
https://www.facebook.com/amongtheprey
Menore
Grungea Kouvolasta. Monster Magnet –riffejä ja Alice in Chains –laulua yhdistelevä Wasteland toimii ihan hyvin, joskin biisi on liian pitkä. Lauluääni on paikoin erittäin hyvä. Kitarariffeissä ja –kuvioissa sen sijaan olisi vielä parantamisen varaa. Myöskään miksaus ei ole onnistunut ihan täydellisesti. Varsinkin rummut kuulostavat täysin voimattomilta. Bändin kannattaisi ehkä kehittää musiikkiaan vähän raskaampaan suuntaan.
www.facebook.com/menoreband
www.menore.net