KUUKAUDEN DEMO: HATEFORM
Tomy Laisto (kitara),
Tuomas Vähämaa (rummut),
Tom Gardiner (kitara),
Petri Nyström (laulu),
Joni Suodenjärvi (basso)
www.hateform.net
Hateformin edellisestä demosta ei ole vielä järin pitkää aikaa. Sekin oli jo mainio näyttö siitä, mihin bändi pystyy, mutta uudet biisit osoittavat bändin kohonneen kaikilla tasoilla kokonaan uudelle tasolle. Bändi on vienyt ankaruutensa äärimmilleen, mutta lekan iskuja väritetään oivallisesti progehtavilla kitarakoristeilla, jotka ovat täysin omaa luokkaansa. Kitaristit osoittavat olevansa taitavia sekä tyylitajuisia kavereita kaikilla rintamilla. Vaikka Hateform sivaltaa tavattoman napakasti, yhtyeen sävellyksissä ja soitossa on raikasta ilmavuutta, joka ikään kuin ruokkii entisestään yhtyeen rajuutta. Myös sävellykset on taitavasti sovitettuja. Bändi on rakentanut kappaleisiinsa hengähdysvaraa, joka omalla tavallaan myös laajentaa yhtyeen ilmaisua. Hateformin metallissa on juuri sopivasti uudistushenkisyyttä silti perinteitä unohtamatta.
HATEFORM – HAASTATTELU
Suurin osa Hateformista soitti aikoinaan Morbid Dreamissa, joka rankattiin demopalstalla kerran kärkitilalle. Yhtye hajosi musiikillisiin erimielisyyksiin, kun nykyiset Hateformin soittajat halusivat suoristaa tyyliä ja lisätä tempoa. Tämä toteutuikin bändin ensimmäisellä demolla, mutta tällä toisella yhtye on palannut taas kimurantimpaan ilmaisuun. Miten tässä näin kävi, basisti Joni Suodenjärvi?
– Me ollaan huomattu vähän kuin puun takaa, että teknissävytteisiä progekikkoja tulee viljeltyä. Tiedä sitten, onko se kuitenkin verissä. Hateform lähti liikkeelle yhdellä kitaristilla. Sitten toiseksi kitaristiksi saatiin Insomniumin Ville Vänni. Hän jätti bändin muiden kiireidensä takia, ja uutta kitaristia etsittiin kuumeisesti, kunnes paikalle löytyi muun muassa Murdreadissa ja Scorched Earth Tacticsissa soittanut Tom Gardiner.
Onko kitaristiongelma nyt ratkennut?
– On, nyt se on ratkaistu. Uuden kitaristin löytäminen oli aikamoista vääntöä. Gardiner löytyi tutun tuttujen kautta ja hän lähti kovalla innolla mukaan.
Minkä takia kitaristin löytyminen on vaikeata, koska heitä tuntuu olevan pilvin pimein?
– Kitaristejahan on älyttömästi, ja meilläkin kävi treeneissä monenlaista soittajaa kokeilemassa. Monet oli hyviä ja oli kykyä tehdä biisejä. Turku on kuitenkin pieni suuri kaupunki. Emme halunneet sortua siihen, että meidän kitaristi soittaa miljoonassa muussakin bändissä. Gardinerin liittyessä me mietittiin välimatkaa, koska hän asuu Tampereella. Sen suhteen ei onneksi ole ollut ongelmia, ja olemme päässeet treenaamaan koko bändin kanssa muutaman kerran kuussa. Se riittää ihan hyvin. Nykypäivän sähköisen maailman ansiosta kotona voi nauhoittaa biisejä ja lähettää muille sähköpostilla. Kun bändi kokoontuu, kaikille on selvää, mitä tehdään.
Millä tavalla Tom on kehittänyt bändin musiikkia ja ilmaisua?
– Tom on äärettömän lahjakas kaveri ja hänellä on äärettömän tunnistettava soittotyyli. Hän opiskelee kitaransoittoa konservatoriossa ja antaa itsekin tunteja. Hänen omistautumisensa kuulee kyllä. Meillä muilla biisinteko on ollut sitä, että sillä mennään, mikä tuntuu hyvältä. Tomilla on teoriapuoli hallussa, ja hän tekee siten, mikä on oikein.
Mitä uudenvuoden tina näytti Hateformille?
– Toivottavasti saamme paljon lisää keikkoja ja ehkä hyvän levytyssopimuksen. Olemme saaneet demosta hyvää palautetta ja nyt on olo, että meillä olisi hyvät mahdollisuudet päästä tekemään debyyttilevyä. Biisejä alkaa olla levyllisen verran ja ylikin. Bändi on valmis. Eri asia, mitä musiikkibisneksessä ollaan mieltä.
MUUT KATSASTETUT
CRAYDAWN
Jukka Salo (laulu), Antti Wirman (kitara), Antti Laitinen (kitara), Mikko Sepponen (rummut), Janne Katalkin (basso)
www.craydawn.com
Helsinkiläisbändi on jo tuttu vieras demopalstalla. Yhtye oli varsin vakuuttava jo edellisellä demollaan, mutta nyt yhtye on puristanut soittiinsa entistä enemmän intensiivisyyttä. Bändin voimametalli kumartaa perinteille, ja siten biisit on helppo ottaa haltuun. Tällä kerralla juuri sävellykset kirvoittavat kehumaan, sillä vaikka yhtye ei olekaan erityisen koristeellinen, kappaleiden melodisuudessa on voimaa. Lisäksi laulajan kyvyt tuntuvat tällä kerralla pääsevän paremmin oikeuksiinsa.
CHAOS INFINITUM
Pekka Okuloff (laulu), Anssi Nevalainen (kitara), Dani Nuutinen (kitara), Yrjö Gävert (basso), Tuomas Gröndahl (rummut)
www.chaosinfinitum.com
Reilun neljän vuoden ikäinen CI on ollut ahkera, sillä bändi on pukannut demoja kovalla tahdilla. Bändi on jo alkumetreillään ollut iskukykyinen ryhmä, ja bändin kehitys on ollut lähinnä hienosäätöä ja pientä viilaamista. Näiden hesalaisten kalman ja thrashin yhdistelmä hakee vertaistaan jostakin Panteran ja Sepulturan suunnalta, joskin CI:n kunniaksi on todettava, että biisit on rakennettu tiukkaan pakettiin ja turha rönsyily on jätetty muille. Itse asiassa CI:n biisit ovat jälleen yksi todiste lisää siitä tosiasiasta, että hyvin pienilläkin yksityiskohdilla voi kohottaa kappaleiden tunnelmaa kummasti.
WRTX
Joni Kumpunen (rummut), Tuomo Kuuluvainen (kitara), Juhana Salo (laulu, kitara), Niilo Salo (basso, taustalaulu)
www.wrtx-band.com
WRTX on julkaissut edellisen demonsa kolmisen vuotta sitten. Sen jälkeen yhtye on paininut kokoonpano-ongelmien kanssa. Vuosi sitten rivit alkoivat olla kunnossa ja tämä kuuluu myös yhtyeen tuoreimmalta demolta. Yhtye nakuttaa tarkkaa death/thrashia, josta koristeet on riisuttu minimiin. Toki yhtye soittaa tarkasti ja rankasti, mutta kieltämättä kappaleita vaivaa hienoinen sävyttömyys. Niinpä yhtye jättää itsestään harmillisen harmaan kuvan, kun kuitenkin yhtyeellä olisi kykyjä ilmeikkäämpäänkin ilmaisuun.
PARK
Veli Tamiruusu (kitara, laulu), Santtu Valve (koskettimet), Kalle Könönen (rummut), Erkka Saario (basso)
www.parkband.net
Helsinkiläisbändi on viettänyt jonkin aikaa hiljaiseloa, kun yhtye etsi uutta basistia riveihinsä. Uuden jäsenen löydyttyä yhtye ryhtyi melkein heti uuden demon tekoon. Yhtyeen musiikillinen linja on tummasävyistä vahvasti melodioiden tukemana etenevään tunnelmalliseen maalailuun. Park vaikuttaa jokseenkin tyylikkäältä orkesterilta, joka on hyvä siinä, mitä se tekee. Biisit ovat vahvoja ja vakuuttavia. Niitä kuitenkin leimaa eräänlainen uneliaisuus, joka ei ole pelkästään hyväksi. Pienempinä annoksina ammennettuna unenomaisuudesta on hyötyä kappaleiden tunnelmalle. Park ei ole järin metallinen bändi ja saattaa näin ollen olla joillekin liian kevyttä kamaa, mutta kyllä rauhallisillekin fiilistelyille on paikkansa.
SYNESTESIA
Eero Kuusisto (laulu), Jonne-Pekka Stenroos (kitara), Kalle Aaltonen (kitara), Timo Harju (rummut), Eero Hammais (basso)
synestesia.net
Suomenkielisellä metallilla näyttää olevan erinomainen tulevaisuus, ainakin kun kuuntelee Synestesian uusinta tuotosta. Bändin vaikutteet löytyvät perinteisemmästä hevistä ja modernista metallista, mutta kansanmusiikkivaikutteitakaan ei ole kavahdettu. Periaatteessa tässä on ainekset oivaan sillisalaattiin, mutta Synestesian käsissä musiikki muotoutuu tavattoman yhtenäiseksi ruuvipenkiksi, josta löytyy myös aimo annos ilmavuutta. Bändi on melodisesti taitava, ja varsinkin Heikkojen Herralle -biisiin saatu naisääni rakentaa kerrassaan huikean tunnelman kappaleeseen varsin pienestä roolistaan huolimatta. Synestesia on nimi, joka kannattaa panna korvan taakse.
MEDLEY
Sami Loijas (kitara), Tommi Täyränen (rummut), Marko Salo (laulu), Sami Kataja (kitara), Jani Nieminen (basso)
www.medley.fi
Valkeakosken hevipoppoo on soittanut jo pitkään yhdessä, kymmenkunta vuotta. Niinpä ei ole ihme, että vanhat heavy-vaikutteet kuuluvat edelleen varsin selvästi. Bändi on kuitenkin vuosien saatossa kyennyt modernisoimaan ilmaisuaan juuri riittävästi siten, että kappaleissa on sopivasti jännitteitä myös nykymittareilla tarkasteltuna. Medleyn biisit ovat periaatteessa hyviä sävellyksiä, mutta niistä soisi löytyvän rohkeampiakin kokeiluja. Bändin laulajalla on persoonallinen, joskaan ei kaikilta osin kovinkaan soinnikas ääni. Tämä on asettanut joitakin rajoituksia biisien tunnelmapuolen rakentelulle. Lisäksi yhtyeeltä odottaisi vielä piirun verran rajumpaa fiilistelyä.
MILLENNIA
Petri Peltonen (basso), Ari Virtanen (rummut), Tuomas Pekkola (laulu), Mika Vonka (kitara, laulu), Marko Kankainen (kitara)
www.mikseri.net/millennia
Millennia on kulkenut pitkän tien alkvuosiensa vanhakantaisesta heavystä kohti nykyistä thrashin ja speedin sävyttämää metallia. Kokoonpanokin on matkan varrella muuttanut muotoaan, ja nykykokoonpano on soittanut yhdessä muutaman vuoden. Millennia on hyvä perusbändi. Yhtyeellä ovat kaikki osa-alueet hyvin hallussa, mutta sävellys- ja laulupuolella hieman tökkii. Biisit kaipaavat enemmän omaa ilmettä, ja laulajan ääni on hieman yksiviivainen. Hienosta soitosta huolimatta Millennia ei pysty välttäään vaikutelmaa hieman persoonattomasta bändistä. Jo pelkällä kappaleiden uudelleensovittamisella yhtye voisi löytää uusia ja tärkeitä piirteitä kappaleisiinsa.
FOURPOINTSIX
Riku Metsä-Ketelä (kitara, laulu), Jorma Muhonen (kitara), Jussi Ala-Karvia (basso), Ville Kivimäki (rummut), Teemu Salo (koskettimet, taustalaulu)
www.fourpointsix.cjb.net
Seinäjoen poikien retkue ei ole mikään ihan eilisen teeren bändi, sillä kokemusta löytyy useammaltakin vuodelta, ja demojakin on aina silloin tällöin ilmestynyt. Bändi itse kehuu olevansa napakassa keikkakunnossa, ja sen voi kyllä aistia demoltakin. Bändi päästelee melodista thrashiaan tarkasti ja tinkimättömästi. Sikäli seinäjokelaisten demo on hankala, että kappaleet eivät tahdo aueta erityisen helposti. Bändi suoltaa osia, yksityiskohtia ja nyansseja ruiskulla, jonka suutin hajottaa jo vähän liikaakin. Yhtyeen biiseissä on runsaudenpulaa, mutta uudemmat kappaleet pysyvät paremmin raameissaan. Tinkimättömälle ja taitavalle työlle nostaa hattua mielellään.
HANGMAN
Albert (rummut), Petrus (kitara), August (laulu), Tomas (basso), Mikael (kitara)
www.hangmanband.net
Tamperelais-vaasalainen Hangman on vasta muutaman vuoden ikäinen, mutta bändin jäsenillä on mitä ilmeisimmin aiempaa kokemusta, koska perusaasiat ovat kohdallaan. Bändi kallistuu kasarihevin puolelle ja on poiminut vaikutteikseen muun muassa King Diamondin ja Mercyful Faten. Hangman on parhaimmillaan kohtuullisen hyvä ja heikoimmillaan varsin kaukana esikuvistaan. Biisit ovat osittain toimivia, mutta kokonaisuutta katsoen esitys jää hieman latteaksi ja mitäänsanomattomaksi. Vaikka laulaja periaatteessa osaa hommansa, hänellä on vielä kehittämisen varaa. Ääni kun ei soi kunnolla ja melodiakin tahtoo välillä karkailla ikävästi.
INFERNAL VOID
Miika Kiljala (laulu), Marko Korpikoski (basso), Ville Kinnunen (rummut), Jari Kinnunen (kitara), Jarkko Hyvönen (kitara)
www.infernalvoid.com
Pihtiputaalaisbändi Infernal Void osaa asiansa. Sitä todistaa jo yhtyeen pääsy esiintymään viime kesän Saapasjalkarockiin. Bändin kolmas demo esittelee melodista deathia ja thrashia paiskovan ryhmän, jolla on tyylisuunnan perusteet selkärangassa. Bändi toimii jopa niin hyvin, että muutamat pienen pienet epätarkkuudet eivät isommin kiusaa. Yhtye hallitsee myös tyylinmukaisten biisien kirjoittamisen. Sävellykset ovat sinänsä hyviä ja bändi toimii, mutta kokonaisuus ei vain pääse leimahtamaan liekkeihin. Bändi kaipaa selvästi omanlaistaan bensaa, sillä saman sarjan heimoveljiä on jo riittävästi ja olisi sääli, jos hyvä bändi jäisi laimean kokonaisuuden takia huomiotta.
QUEENSTONE
Juri (laulu, basso), Björn (kitara), Lasse (rummut), Jussi (kitara)
www.queenstonerocks.com
Turkulaisbändi on tuttu vieras demopalstalla, ja yhtyeen kehitys on mennyt johdonmukaisesti eteenpäin. Vielä muutama vuosi sitten yhtyettä olisi voinut syyttää jopa hienoisesta linjattomuudesta, mutta ajan kuluessa bändin oma tyyli on hioutunut varsin tiukkaan kuosiin. Asennemetallin joukkoon on pesinyt myös voimametallivivahteita, ja vaikka bändi noudattaa edelleen eräänlaista "yksinkertainen on kaunista" -linjaa, koristeita on juuri sopivasti ja riffit tuntuvat olevan tappavan tarkkoja. Erityismaininnan ansaitsee laulaja, joka tuntuu saaneen lisää voimaa ja asennetta työskentelyynsä.
KAMALA
Karita (kitara, laulu), Hanna (kitara), Emilia (basso, taustalaulu), Päivi (rummut)
www.kamala.fi
Tyttöbändit ja varsinkin thrashista vaikutteensa imeneet tyttöbändit ovat jostain kumman syystä edelleenkin harvinaisia, vaikka tämäkin jyväskyläläiskvartetti osoittaa, että osaavissa käsissä naisetkin pystyvät jalostamaan metallin parhaat puolet esiin. Kamalaa tulee helposti verranneeksi muihin Suomi-metallin bändeihin, kun laulukieli on kotimainen ja tyylissäkin on tiettyjä yhdenmukaisuuksia. Silti Kamalalla on oma linjansa, jonka oleellinen osa on juron perusasetelman yläpuolella leijuva ilmavuus. Kamala esittää vihaista, mutta samalla raikasta ja rikasta mättöä, jonka ankaruus elää hienoviritteisesti useammallakin tasolla.
EXSECRATUS
A. Päivinen (laulu), J. Raatikainen (rummut), T. Kauhajärvi (basso), E. Silvenoinen (koskettimet), E. Vihma (kitara), O. Mattila (kitara, laulu)
www.exsecratus.com
Parin vuoden ikäisen Exsecratuksen kokoonpano on vaihtunut demon äänitysten jälkeen, ja laulajan sekä toisen kitaristin pestejä hoitavat nyt uudet ihmiset. Naisvokalistin hauras ja kuulas ääni soveltuu erinoimaisesti bändin biiseihin. Kappaleissa on vahva annos Nightwishin henkeä. Itse asiassa bändi on kuunnellut varsin tarkkaan Holopaisen edesottamuksia, joskin Exsecratus ei vielä yllä yhtä korkealentoiseen mahtipontisuuteen. Sävellyksissä on kuitenkin paljon hyviä ideoita, ja yhtye on saanut sovitusten ansiosta biiseistään varsin ryhdikkäitä esityksiä. Hienoa polkua Exsecratus on lähtenyt tallaamaan, joskaan ei sitä helpointa.
AIRHEAD
Tuomas Kumpula (kitara), Lauri Lepokorpi (laulu, kitara), Hannnu Kumpula (basso, laulu), Riku Airisto (rummut),
www.airhead.fi
Airhead on hauska bändi, sillä se tuntuu putoavan kaikkien metallin tyylisuuntien väliin. Yhtyeestä voi kuulla ripauksen alavireistä asennemetallia, mutta sitä se ei ole. Se ei ole myöskään puhtaasti pomppumetallia, toisaalta ei edes progemetallia. Mutta groovea asennetta ja tarttuvia melodioita löytyy yllin kyllin. Airhead on siis omaperäinen tuore kokoonpano, vaikka soittajilla onkin kokemusta yllin kyllin. Hienointa on, että bändi pystyy aluksi hämmentämään ja sitten voittamaan luottamuksen puolellensa. Kappaleet ovat nimittäin erinomaisia ja erinomaisesti rakennettuja, eikä niiden järkälemäisyys koostu pelkästään terävistä särmistä. Airheadin kaltaiset bändit varmasti jakavat mielipiteet, mutta uudistukset – varsinkin onnistuneet sellaiset – ovat aina paikallaan.
THE HOWL
Hannu Lindholm (kitara, laulu), Ari Ojanperä (basso), Timo Lindholm (rummut)
www.the-howl.net
Kun bändillä on ikää kahdeksan vuotta, on turha hämmästellä, miten hyvin torniolaistrio toimii. The Howlin tyylisuunta on linjakkaasti rosoista, thrashin juurille kurkistavaa rock-henkistä mättöä, johon on taitavasti liitetty keventäviä melodioita. Parhaimmillaan bändi on juuri monipuolisemmissa sävellyksissään, kun taas toisaalla yhtye pystyy kuulostamaan hämmästyttävänkin puuduttavalta. Laulajan ääni ei ehkä ole biiseihin paras mahdollinen, koska rosoisuus kuulostaa hieman teennäiseltä muuten sujuvasti toimivan yhtyeen biisien keskellä. Toisaalta taas siinä on jotakin alkuvoimaista ja puolustaa näin paikkaansa. Kaiken kaikkiaan The Howl heittää kiinnostavia biisejä, jotka saavat vakuuttuneeksikin jollain tasolla, mutta täydellisesti ei vielä napsahda.
MORG
Antti (kitara), Henri (basso, laulu), Turkka (rummut), Chris (kitara, laulu)
morg.pp.fi
Morgilla on hyvin pullat uunissa, mutta vain periaatteessa. Bändi pistelee napakkaa death/thrashia, soitto kulkee, ja yhtyeen ravakka asenne käy hyvin selväksi. Ongelmaksi muodostuvat yhtyeen biisit. Toki ne ovat parantuneet, mutta vieläkään bändi ei pysty tekemään selväksi omaa linjaansa. Morg sekoittaa yhteen tyylisuunnan kärkinimien vaikutteita, mutta ei pysty jalostamaan niistä kovinkaan omaleimaista musiikkia. Yhtye on jossain määrin alkanut hakea biiseihinsä melodioita sillanrakentajaksi, mutta keino ei vielä oikein kanna hedelmää. Suunta on kuitenkin oikea.
CRIMSON SUN
Joni Junnila (kitara), Jukka Jauhiainen (basso), Jonne Taavitsainen (rummut), Jaakko Lahtinen (koskettimet), Tina Jukarainen (laulu)
koti.mbnet.fi/crimsons
Haminalaisbändi julkaisi ensimmäisen demonsa alkuvuodesta, ja sen jälkeen yhtyeessä on ehtinyt vaihtua laulajatar. Vaikka viimeisen vuoden käänteet vaikuttavat nopeilta, bändi on kypsytellyt musiikkiaan rauhassa, sillä uraa on takana jo reilut viisi vuotta. Crimson Sun on soitannollisesti kova ryhmä. Bändin progevaikutteinen voimametalli pääsee vahvasti esille, ja biisit saadaan toimimaan vaivattoman oloisesti. Vaikka yhtyeen uusi laulaja on hauraine ja herkkine äänineen hyvä, laulussa saisi olla enemmän voimaa ja soinnillisuutta istuakseen paremmin Crimson Sunin biiseihin. Demon biisit ovat perusvahvoja kappaleita, mutta eivät vielä mullistavia. Näillä eväillä siihenkin vielä päästäneen.
KAATÖRSNIK
Jarkko Laitalainen (kitara, laulu), Jaakko Karppinen (kitara), Sami Matikka (rummut), Olli Luomala (basso)
www.kaatorsnik.cjb.net
Koulukavereista puolenkymmentä vuotta sitten syntynyt Kaatörsnik on kaksijakoinen orkesteri. Bändin hieman punk-henkinen metallirymistely tarjoilee hyvin vähän tarttumakohtia, sillä sävellykset ja sovitukset kallistuvat pahasti tylsän remeltämisen puolelle. Sitten bändi täräyttää pöytään Twistedin, jonka riffissä on hivelevää tappomeininkiä. Valitettavasti bändi latistaa valopilkkunsa sukeltamalla takaisin keskinkertaisuuden aaltoihin, vaikka sillä on käsissään avaimet johonkin suurempaan.
CHAOSWEAVER
Pasi Kolehmainen (kitara, laulu), Markus Laakso (basso, taustalaulu), Tapio Ahola (koskettimet), Janne Hakuli (rummut)
www.myspace.com/chaosweaverband
Chaosweaver yhdistelee hienolla tavalla black-vaikutteita ja kauhuromantiikkaa. Kokonaisuuteen on yhdistetty eräänlaista doom-filosofiaa, joka kuuluu lähinnä bändin asenteessa. Yhtyeen biisit ovat kuin vellovaa tervaa, jonka pinnalla kuplivat yksinkertaiset, mutta sitäkin tehokkaammat kosketinmaalailut. Yhtye kunnostautuukin juuri sovittamisen saralla, sillä perin simppeleistä ja jopa tavanomaisista riffeistä on kyetty luomaan musiikin eri elementeillä lähes huikeita tunnelmia. Bändi selvästikin tietää, mitä se haluaa ja pystyy myös toteuttamaan näkemyksensä. Jo nyt Chaosweaver kuulostaa isolta, ja ennekaikkea se kuulostaa pelottavalta. Konsepti on kohdallaan, mutta hiomista vielä riittää.
CAUSEMOS
Simo Autio (kitara, laulu), Antti Lauri (kitara), Pekka Johansson (basso), Rainer Tuomikanto (rummut, perkussiot)
www.causemos.net
Pitkäikäinen Causemos on matkannut kauas sitten edellisen demonsa, josta siitäkin on vuosia aikaa. Ilmeisesti bändi on viettänyt pitkään jonkinlaista hiljaiseloa, mutta onneksi bändi on edelleen hengissä ja voimissaan. Jos edellinen demo tuli lokeroiduksi black-vivahteiseksi, nyt vertailujen takia saa avata useampienkin lokeroiden kansia. Voima-, proge- ja death metallin kaveriksi on löytynyt runsaalla kädellä ammennettua teknistä ulospanoa, ja homma toimii hienosti, kun touteuttajina on osaavia soittajia. Yhtye häikäiseekin juuri soitollaan, ja biisit jäävät teknisen taituruuden varjoon. Kappaleet tarvitsisivat tuekseen selvästi selkeämpiä johtoajatuksia, sillä osien valtavasta runsaudesta on vaikea saada kaikkia rusinoita poimituksi.
MORS SUBITA
Mika Lammassaari (kitara), Jarkko Kaleva (kitara), Antti Haapsamo (laulu), Juha Haapala (rummut), Mika Junttila (basso)
www.morssubita.com
Oululaisbändi on ottanut vaarin kolme vuotta sitten arvostellun esikoisdemonsa saamista sanoista. Nykyään bändi kuulostaa rennolta ja biisit kulkevat vaivattomasti. Soittajat olivat hyviä omilla aloillaan jo edellisen demon aikoihin, mutta nyt kukin pystyy ja myös uskaltaa rohkeammin käyttää taitojaan hyödyksi. Yhtye jäsentelee edelleen ruotsalaisilta kalmabändeiltä omittuja vaikutteita uuteen järjestykseen, eikä ollenkaan hullummin. Silti nyt sitä rohkeutta ja rentoutta kaivataan biisien sovituksiin, sillä ne ovat kovin perinteisiä eivätkä näin salli yhtyeen lahjakkuuden puhjeta kukkaansa.