SOUNDI 04 / 08

8.5.2008 09:54

Kuukauden demo: ADAMANTRA

www.myspace.com/adamantra
On aika harvinaista nykyään törmätä bändiin, joka saa täydellisesti innostumaan. Adamantra käynnistyi kolme vuotta sitten terapiayhtyeenä. Ilmeisesti terapia on toiminut hyvin, sillä tänään Adamantra kuulostaa äärimmäisen valmiilta ja ammattitaitoiselta ryhmältä. Olkoonkin niin, että progemetallin saralla bändejä on riittämiin, mutta jos ryhmä pystyy kokoamaan vanhoista resepteistä oikeat ainekset ja pyöräyttämään niistä tuoreen kuuloista metallin juhlahumua, yhtye on paikkansa ansainnut. Adamantran sävellykset ovat jo sinällään huikeita, mutta sovittamalla niistä kasvaa vieläkin huikeampia etenkin, kun ratkaisut ovat paikoittain erittäin kekseliäitä ja nerokkaita. Luonnollisesti soittajina kukin bändin jäsen on instrumenttinsa suvereeni taitaja, mutta yhtyeen ei tarvitse alleviivata sitä joka hetki. Näin bändin jättää enemmän tilaa fiilistelylle ja eläytymiselle. Lisäksi bändin biisit antavat monipuolisemmin nautittavaa.

Bändi kuulostaa erittäin valmiilta. Miten ihmeessä kuljette ilman levytyssopimusta, basisti Jukka Hoffrén?

– Voi kuule, sen kun tietäisi. Lafkoilta tulleen palautteen perusteella progemetalli on niille hankala musiikkityyli. Olemme saaneet kommentin, onko tällaiselle yleisöä. Onhan sille, mutta on eri asia, hyväksyykö yleisö muuta kuin Dream Theaterin. Onhan progemetallibändien kanssa toki tehty levytyssopimuksia, eli ei sen mahdotonta meillekään pitäisi olla. Se tulee ennemmin tai myöhemmin. Jos Suomessa joku meidän kaltainen bändi löisi läpi, samanlaisia yhtyeitä alkaisi tippua levy-yhtiöiden rostereihin.
Minkälaisista lähtökohdista Adamantra teidän näkökulmastanne ponnistaa?

– Meidän musiikkimme on ehkä vähän powerikkaampaa kuin Dream Theater. Bändi on tehnyt vasta yhden singlen ja nyt pitkäsoiton, joten tässä on vielä kasvukipuja ja ehkä tyylin hakemista. Kun perustin bändin, musiikki oli vielä powerikkaampaa. Proge-elementit tulivat mukaan vasta myöhemmin.
Adamantra alkoi terapiaprojektina ja hauskanpitobändinä…

– Silloin minulla oli bändejä joka sormelle ja oli biisejä, jotka eivät niille sopineet. Menin kaverin luo laittamaan ideoita narulle. Sitten tuumasin, että pannaan uusi bändi kasaan.

Missä vaiheessa aloitte suhtautua bändiinne vakavammin ja määrätietoisemmin?

– Heti ensimmäisten treenien jälkeen, kun huomasimme, että se vain alkaa pelittää. Kullakin pääpaino on alkanut siirtyä tähän bändiin ja olemme liikkeellä vakavissamme. Aiomme jatkaa pitkälle, vaikka tiedostamme levy-yhtiöiden haluttomuuden kiinnittää progemetallibändejä.

Millä keinoilla ja miten jääräpäisesti aiotte voittaa esteet?

– Tässä on vain painettava omaa duunia, ja keikoilla karsitaan jyvät akanoista. Meidän täytyy saada ihmiset katsomaan ja kuuntelemaan meitä keikoille, niin kyllä sieltä alkaa palautetta tulla. Eräässä levy-yhtiöltä saamassamme palautteessa muuten sanottiin, että alkakaa vetää Sonata Arcticaa, niin homma on selvä. Eihän me sille tielle lähdetä, vaan kuljemme omaa tietä. Jos 20 vuodessa ei mitään tapahdu, olemme ainakin olleet rehellisiä itsellemme.

Miten vaikea muuten oli löytää niinkin kovia soittajia kuin bändissä on?

– Olihan se vaikeata. Pistin ilmoituksia musiikkialan lehtiin ja nettiin. Ei tullut hirveän montaa yhteydenottoa ja jos tuli, niin kaveri ei ollut tarpeeksi pätevä. En halunnut bändiin tuttuja vanhoista bändeistä. Sitten ajattelin, että kun puhelin on täynnä soittajien nimiä, niin otetaan pari puhelua. Bändi oli valmis alle kahdessa päivässä. Viimeisin kiinnitys on kosketintoittaja Risto Kupiainen.

– Synistiongelma oli tiedossa jo etukäteen. Soittajat ovat yllättävän vähissä, jos pitäisi soittaa muuta kuin pohjasointua. Myös laulajat ovat kiven alla ja hyvästä kannattaa pitää kiinni. Olen oppinut 15 vuoden aikana kohtelemaan laulajia hyvin. Se on oma taiteenlajinsa. Häneltä kannattaa aina kysyä mielipidettä ja pitää vähän kuin kukkaa kämmenellä.

 

MUUT KATSASTETUT

 

POTRA
www.potra.net
Pohjanmaan pojille on käynyt juuri niin kuin pitää. Joskus aikoinaan yhtye oli hajanainen paketti sekalai­sia ideoita, jotka eivät oikein löytäneet paikkaansa. Vuosien mittaan bändi on ottanut opikseen ja kyennyt kehittämään omaperäisen tyylin, jossa monenkirjavat vaikutteet sulautuvat saumattomasti ja taitavasti mielenkiintoa herättäväksi kokonaisuudeksi. Potran biisit vilisevät pieniä yksityiskohtia, jotka kuohkeuttavat kappaleita reilulla kädellä. Potra todistaa, ettei koristeiden tarvitse olla mutkikkaita, kunhan niitä on sopivasti ja oikeissa kohdissa.

OCEAN FLOOR
www.myspace.com/oceanfloormetal
Ocean Floor on parin vuoden ikäinen bändi, jonka jäseniltä löytyy kokemusta erinäisistä demopalstallakin rankatuista orkestereista. Yhtyeen tyylisuunta on melodinen death, jossa on pikkuisen vaikutteita ruotsalaisilta heimoveljiltä. OF on tyylitajuinen bändi, joka osoittaa selkeätä kokonaisuuden hallintakykyä. Bändi kikkailee sovituksillaan juuri sopivasti voidakseen elävöittää biisejään, ja ne konstit ovat aika usein sentään hieman valtavirran vieressä kulkevia. Ennen kaikkea OF on saanut aikaan hyviä kappaleita, joilla bändi pystyy potkimaan terävästi takamuksille. Kovin uniikiksi yhtyettä ei pysty ylistämään, mutta kun homma toimii ja oma linja on vahvasti oraalla, voi tulokseen olla tyytyväinen.

REACTOR
www.reactorband.net
Mikäli Reactoria pitäisi mitata pelkästään kaupallisuuden alttarin mittapuilla, bändillä ei olisi paljoakaan mahdollisuuksia. Taiteellisten arvojen näkökulmasta bändillä on paljonkin annettavaa. Yhtyeen metallissävytteinen rockin, grungen ja doomin symbioosi karttaa ansiokkaasti stonerin kliseitä, jolloin yhdistelmästä syntyy hedelmällinen ja rikas kokonaisuus. Reactor ei kumartele, vaan svengaa puhtaan omaehtoisesti. Bändin sävellysten rikkauden äärellä voi fiilistellä aidosti. Reactorin tummanpuhuvissa sävellykset eivät ole pelkkää murhaa, vaan yhtyeellä on myös toivoa antava kipinä. Moisen kokonaisvaltaisuuden äärelle jää mielellään pitemmäksikin aikaa.

JJ CORPORATION
www.myspace.com/jjcorporation
JJ Corporationista syntyy muutaman ensimmäisen tahdin perusteella mielikuva rytmibluesbändistä, mutta se jää pienoiseksi mausteeksi. Bändin vaikutteet löytyvät Amerikasta suunnalta, jota Marty Friedman ja muut saman koulukunnan kitaristit ovat kolunneet läpi. JJC on bändi, jonka soitosta huokuu letkeyttä ja svengaavuutta. Muusikot ovat taitavia, vaikkakaan eivät yllä virtusoiteetissa esikuviensa tasolle. Yhtyeen kappaleet ovat perin kevyitä, mutta lämminhenkisiä. Sävellykset antavat myöten mahtipontisellekin tulkinnalle, joka voisi tuoda biiseihin nyt puuttuvaa rajuutta. Instrumentaalimusiikki ei ole helppo lajityyppi, mutta JJC:n biisit on rakennettu siten, että niihin jää helposti koukkuun.

KATUVA
myspace.com/katuva
Kuusimiehinen heinolalaisyhtye ilmoittaa kelluvansa amerikkalaisen ja Göteborg-skenen välimaastossa, mutta kun pojat suomalaisia ovat, kyllä ne kotimaisetkin vaikutteet pukkaavat vahvasti läpi. Katuva on sopivasti rankka, nyanssien päälle ymmärtävä ryhmä, joka paikoittain kolistelee hieman Mokoman hengessä. Bändin kaikki jäsenet osallistuvat biisintekoon, ja ehkä juuri siksi ne ovat monipuolisia. Silti biisit ovat jänteviä ja juuri Katuvan tyylin mukaisia. Ennen kaikkea Katuvan työn jälki kiehtoo melodisuudellaan, johon yhtye on saanut ympätyksi persoonallisiakin piirteitä.

SUICIDE LEGACY
www.myspace.com/suicidelegacy
Jos yhtye on syntynyt 2006 syksyllä, ovat bändin kemiat kyllä loksahtaneet kohdalleen paremmin kuin hyvin. Jenkkilaidan deathista voimansa ammentava ryhmä on napakka ja taidokas. Biiseissä on niin ikään jäntevyyttä ja monipuolisuutta, mutta silti yhtyeeltä uskaltaa odottaa voimakkaampia visioita. Biisien hyvätkin ainekset hukkuvat helposti valtavirtaan, ellei bändi saa vedettyä punaista lankaansa edes hieman tiukemmalle. Suicide Legacy vaikuttaa sen verran kovalta yhtyeeltä, että bändi varmasti pystyy reivaamaan tähtäintään paremmin kohdalleen.

RAVAGE MACHINERY
www.myspace.com/ravage­machinery
Neljän vuoden ikäinen Ravage Machinery soitti alkuvaiheessa covereita toisella nimellä. Koulu on ollut kova ja bändi on oppinut soittamisen lisäksi biisienteon ja sovittamisen. RM toimii kaikilla osa-alueilla, vaikka laulupuolessa on vielä varaa parantaa. Bändi piiskaa näppärillä riffeillä ja sivaltaa asiaankuuluvilla melodiapätkillä. RM:n sävellyksissä vain on perin vähän mieleenpainuvia aineksia. Coverit ovat saattaneet jäädä painolastiksi, sillä RM ei ole kyennyt viemään musiikkiaan esikuviaan pitemmälle tai edes muokkaamaan niistä itsensä näköistä metallia. RM:n on tarpeen löytää resepti, joka ei muistuta muiden tekemisistä.

DISEASE OF THE NATION
www.diseaseofthenation.com
Disease Of The Nation on noussut Frail From Insiden tuhkista. Uuden yhtyeen tyylissä on ripaus mennyttä, mutta tuore kokoonpano vaikuttaa selkeästi kypsemmältä kaikilla osa-alueilla. DOTN yhdistelee biiseissään melkein kaikkea mahdollista, mitä metallin nimissä on tehty. Päällimmäiset vaikutteet löytyvät deathin ja grindcoren suunnalta. Näin ollen murinalaulun rinnalla kuultava punk-henkisempi lähestymistapa istuu kokonaisuuteen hyvin. DOTN on tiukka ryhmä, ja biisitkin vilisevät hyviä ideoita. Yhtye on selvästi panostanut kappaleidensa sovituksiin ja se on kannattanut. Sävellykset ovat siten saaneet raikkaan ja dynaamisen ilmeen ympärilleen.

CREMATED
www.myspace.com/crematedband
Cremated on aloittanut alunperin raskaalla rockilla, mutta tyyli keikahti deathiin jo viisi vuotta sitten laulajan vaihduttua bändissä. Cremated luottaa old schoolin voimaan, joka onkin yhtyeellä hyvin hallussa örinälaulua myöten. Bändin biisit ovat melkein kuin vanhan deathin oppikirjasta sovituksia myöten. Tästä syystä kappaleista on vaikea saada otetta, koska ideat on jo takavuosina kaluttu jokseenkin loppuun. Crematedin kaltaisen bändin soisi löytävän jotakin täysin omaperäistä deathiinsa, jolloin bändi toimisi täysin eri tasolla kuin nyt.

SELFBLIND
www.selfblind.com
Jos Selfblindia arvioisi pelkästään esiintymisen perusteella, bändi kuuluisi Demoefektin selkeään kärkikastiin. Asennekin yhtyeellä on kohdallaan, sen verran rivakasti bändi pieksee deathin ja asennemetallin sekasikiötään. Selfblind ei pelleile hempeillä melodioilla, vaan bändi pikemminkin tavoittelee hälynomaista hallittua kaaosta. Kun alkuinnostus laantuu, bändi jättää tyhjän olon. Selfblindin kappaleista puuttuvat sellaiset mieleenpainuvat elementit, joilla yhtye kykenisi lanaamaan tietä itselleen. Niin kovalta ryhmältä kuin bändi vaikuttaakin, se tuntuu etupäässä poimivan toisten polulle jättämiä jyväsiä.

WORSTCASE
www.myspace.com/worstcasemusic
Turkulaisbändi tavoittelee rokkaavaa ja metalliselta kuulostavaa tarttuvaa musiikkia, josta varsinaien metalli on kuitenkin kohtuullisen kaukana. Bändin alternative on kokeellista ja ennen kaikkea omaperäistä. Yhtyeen padassa kiehuu vaikutteita vähän joka suunnasta. Vaikka bändi on pystynyt hämmentämään soppansa suhteellisen tasaiseksi, sattumia ei kuitenkaan ole riittävästi.
Worstcasea voisi moittia linjattomuudesta, sillä yhtye poukkoilee itselleen rakentamiensa raamien sisällä silti aika päämäärättömästi.

BATON ROGUE MORGUE
www.batonroguemorgue.com
Porvoolaisyhtyeellä on ainakin imago ja asenne kunnossa. Yhtyeen räyhäkäs ja rempseä brittivaikutteista ja rockista tyylinsä hakeva hevi ei ehkä ole sieltä kekseliäimmästä päästä, mutta jotenkin vain yhtye saa homman toimimaan. Bändi ei ole erityisen tarkka ja laulajakin välillä päästelee kykyjensä rajoilla, mutta juuri bändistä huokuva hällävälismi ja samalla näyttämisen halu tuovat lisäpotkua yhtyeen esiintymiseen. Jos BRM koittaa vakavissaan eteenpäin, soitossa on varaa pontevampaankin ulosmarssiin ja biisien syvin olemus kaipaa vielä pohtimista.

DIAZ JR.
www.diazjr.com
Helsinkiläisryhmä on kehitellyt vaihtoehtometalliaan jo useamman vuoden ja neljän demon verran. Yhtyeellä on kypsän oloinen näkemys siitä, mitä bändi on tekemässä. Parhaimmillaan bändi on erinomainen, mutta monin paikoin kappaleiden perusluonteesta johtuen sävellykset kaipaavat rahtusen omaperäisempää lähestymistapaa. Soittopuolella bändi onnistuu kohtuullisen hyvin, mutta välillä soittajilta jää kaipaamaan hieman tarkempaa otetta. Vaikka yhtyeen musiikki antaa laulajan tyylille paljon vapauksia, solistin kannattaisi etsiä rentoutta esiintymiseensä. Tällaisenaan laulu kuulostaa turhan kireältä.

MALVO
www.malvo.net
Malvo thrashaa suomen kielellä. Bändi on napakoitunut sitten ensimmäisen demonsa. Soittopuoli yhtyeellä alkaa olla jo hienosti hanskassa, mutta laulupuoli ei oikein ota toimiakseen, sillä punk-hälinä ei sovellu kovin hyvin yhteen thrashin kanssa. Sen sijaan hoocee-puolelle kallistuessaan kokonaisuus vaikuttaa selvästi hallitummalta. Malvo ei ole bändinä lainkaan hullumpi, mutta yhtye kaipaa vielä reilusti enemmän sisältöä. Bändillä on silti otetta, sillä hyviä ideoita toki riittää. Niiden jatkojalostaminen vain on vielä puutteellista.

SINFACTOR
www.mikseri.net/sinfactor
Salon seudulla pari vuotta sitten toimintansa käynnistänyt yhtye suunnistaa grungen ja stonerin välimaastoon, joskin rock-tyyppinen lähestymistapa on lyönyt bändiin vahvan leiman. Yhtyeen valitsema lajityyppi ei ole helppo, sillä konstit on kaluttu alalla jo moneen kertaan. Sinfactor hoitaa pestinsä periaatteessa hyvin, mutta käytännössä se ei pääse kurottautumaan keskitasoa korkeammalle. Paljolti tämä johtuu kappaleiden ilmeettömyydestä, eikä sävellyksiä ole
juuri ihmeemmin edes sovitettu. Taitavankin bändin on vaikea pärjätä, ellei se riittävästi erotu massasta.

SEMNAI
www.semnai.com
Aiemmin Arbor Vitae -nimellä toiminut vaasalaisbändi on vastikään vaihtanut nimensä Semnaiksi. Yhtye esittää melodista voima- ja progemetallin ristisiitosta. Kolmen vuoden ikäinen yhtye on kohtuullisen taitava. Bändin biisit ovat erinomaisia, ja niissä on vivahteita vanhemmasta Nightwishista. Sävellyksiin mahtuisi hieman omaperäisempiäkin ratkaisuita, mutta yhtye selvästi on sisäistänyt hyvän ja mieleenpainuvan kappaleen olemuksen. Soittajinakin yhtyeen jäsenet kunnostautuvat, mutta laulupuoli on perin ailahtelevaa. Murina toimii, mutta puhdas laulu tarvitsee vielä reilusti harjoitusta, jotta se alkaisi soida.

CONSCIOUSNESS REMOVAL PROJECT
www.myspace.com/consciousness­removalproject
Tamperelaisbändi aloittaa demonsa intron omaisella sävellyksellä, jonka pari minuuttia ovat liikaa etenkin, kun kappale ei lainkaan kasva kohti kakkosraitaa. Mutta sitten alkaa tapahtua. CRP on vielä hyvin alkutekijöissään, mutta bändillä tuntuu olevan näkemystä, miten se haluaa kuljetella melankolisia ja mielenlaadultaan melkein mustia kappaleitaan. Yhtyeen kappaleet ovat kohtuullisen jäsentyneitä, mutta vielä sovituksiin keskittymällä bändi varmasti pystyy luomaan kokonaisvaltaisempiakin jännitteitä. Introa lukuun ottamatta CRP:ltä onnistuu kyllä seesteisempikin tunnelmointi, kun näennäiseen kauneuteen sisältyy jotakin pahaenteistä.

SUPREME COURT
www.supremecourtband.fi
Supreme Court lähestyy metallia motörheadmaisessa hengessä. Lähtökohta on lähempänä rockia ja asenteella tavoitellaan ankaruutta. SC on sopivasti räkäinen ja sopivan rento, mutta yhtye ei kykene asenteellaan vakuuttamaan. Biisien rakenteet ovat perin tutun kaavan oloisia, mutta yhtye ei ole niitä juuri tyylin mukaisesti edes yrittänyt sovittaa. Tällöin sävellysten kylmä ranka heitetään kuulijan silmille sellaisenaan, missä toisaalta on puolensa, mutta bändi ei pysty vakuuttamaan materiaalinsa erinomaisuudella. SC kuulostaa osin yliyrittämiseltä, osin joukolta kompromisseja. Tokihan bändillä on muutamia jänteviä ideoita. Ne vain polkeutuvat keskivertorockin alle.

FACTORY LINE
www.myspace.com/factoryline
Vajaat kaksi vuotta sitten perustetun Factory Linen jäsenistö on vielä kovin nuorta, mutta omaa kiehtovia näkemyksiä. Bändin linja on goottiromantiikkaan kallistuva metallipop, jossa melodiat ovat keskeisessä roolissa. Soitto on vielä hieman haparoivaa ja laiskaa eivätkä ne sävellyksetkään ole vielä erityisen loistokkaita, mutta yhtyeellä on selvästi visio siitä, minkälainen on heidän mielestään hyvä biisi. FL ei pääse vielä leuhkimaan myöskään omaperäisyydellään, mutta sen napakymppisävellyksen metsästyksessä varmasti ne omatkin konstit löytyvät.

S.A.D
S.A.D. leimaa itsensä industrial-bändiksi, mutta tosiasiassa goottifiilikset lyövät hyvin vahvan leiman bändin biiseihin. Yhtye rakentaa kappaleensa mahdollisimman yksinkertaisista osista, joita se koristelee etupäässä kosketinsoittimilla. Tavoitteena on selvästikin tehdä mahtipontisempaa metallia, johon yhtye demollaan on pystynyt. Yksinkertaisuus on toki hyve, mutta liika on aina liikaa. Kappaleiden sovitukset kaipaavat reilummin lihaa luiden ympärille ja laulupuolta olisi tarpeen kehittää. Yhtyeen soisi löytävän soundiinsa uhkaavuutta senkin uhalla, että samaa asiaa tavoittelevat monet samassa sarjassa painivat bändit.

ALL RESTORED
allrestored.dy.fi
All Restored sekoittelee suvereenisti tyylejä sieltä täältä, mutta jo reilun soittokokemuksen hankkineet soittajat ovat kohtuullisen pitkällä oman tyylin etsinnässä. Bändin biisit ovat yllättävänkin omaperäisiä, mutta silti yhtye rönsyilee vielä reilusti. Kappaleet nojautuvat tukevasti koskettimiin ja tuloksena onkin mielenkiintoisia näkemyksiä. Toki riffittelyllekin jätetään tilaa, mutta juuri melodiat ja koskettimet tarjoavat yhtyeen mielenkiintoisinta antia. Yhtyeen kannattaa vielä paneutua säveltämiseen, sillä hyviä ideoita ei näytä riittävän kovin pitkälle, ja demon häntä alkaa ikävästi laskeutua loppuaan kohden.

POINT-BLANK
www.pointblank-band.net
Raahelaisbändi ehti toimia peräti pari vuotta, ennen kuin se teki ensimmäisen demonsa. Deathin ja thrashin suuntaan kallellaan oleva bändi on selvästi treenannut, sillä yhtyeen soitto kuulostaa saumattomalta ja vaivattomalta. Ongelmaksi muodostuvat kappaleet, sillä PB hyödyntää tyylisuuntansa perusasioita ja kliseitäkin niin ansiokkaasti, ettei bändin omailmeisyys pääse lainkaan nousemaan esille. Persoonallisen otteen puuttuminen heikentää ikävästi yhtyeen mahdollisuuksia, sillä kohtuullisen taitavan yhtyeen soisi hallitsevan hommansa myös sävellyspuolella.

TUONENPOLKU
www.tuonenpolku.cjb.net
Tuonenpolulla on ikää jo toistakymmentä vuotta. Nimensä perusteella trion voisi aavistaa liikkuvan Suomi-metallin saralla, mutta tyylisuunta on vanhan koulukunnan deathia ja blackia, niin hyvässä kuin pahassakin. Yhtyeen rupisuus ja hieman falski soitto muistuttavat hetken Bathoryn varhaisista ajoista, mutta Tuonenpolku häviää sävellyksissä ja asenteessa. Biisit ovat äärimmilleen pelkistettyjä, jolloin tarvitaan ennen kaikkea asennetta saattamaan biisit lentoon. Tiedä sitten, onko taka-ajatuksena ollut lähteä kulkemaan Ajattaran jalanjäljissä. Mikäli näin on, parannettavaa on paljon kaikilla osa-alueilla. Onhan esikuva sentään kovan luokan tekijä.

Lisää luettavaa