D CREATION
www.d-creat1on.com
D Creationin historia ulottuu aina kymmenen vuoden päähän, joskin yhtyeen nykykokoonpano on toiminut vasta vuoden verran. Bändin tyylilaji on death, mutta yhtye lähestyy tyylisuuntaansa hyvin laaja-alaisesti. Kitara- ja rumpuvallin koristeeksi on kudottu kosketinsoitinverkko, joka kohottaa ilmavuuden tunnullaan kappaleiden kasvoja huimasti.
Yhtyeen sävellykset ovat perusperiaatteiltaan tavattoman yksinkertaisia, ja juuri siksi niissä on sellaista voimaa, jota on helppo korostaa sovituksilla. Bändi ei täysin vierasta progevivahteitakaan, joskin ne esiintyvät biiseissä ainoastaan mausteina. Ja oikeastaan juuri oikeanlaisten mausteidensa ja rikkaiden sävyjen ansiosta D Creation korjaa kuukauden demo -tittelin.
Oliko nykymuotoinen D Creation jo silloin mielessä, kun toimitte Arcanumina ja Dawn Creationina, rumpali Gianmarco Lauriola?
– Itse asiassa kyllä oli ja meillä on aina ollut sama päämäärä. Tarkoitus olisi päästä tekemään levyä ja soittamaan mahdollisimman paljon mahdollisimman isoihin tapahtumiin.
Vuosien aikana väkeä on bändissä tullut ja mennyt. Oletko laskenut, kuinka moni on ollut yhtyeessä mukana?
– Voin sen äkkiä päässä laskea… Kymmenkunta kaveria suunnilleen.
Onko bändissä muita alkuperäisjäseniä?
– Ei ole, mutta basisti Juha Kettunen tuli mukaan silloin, kun aloimme tehdä ensimmäisiä omia biisejä, eli hän on ollut bändissä yläasteajoista asti. Me olemme myös bändin jääräpäisimmät kaverit ja otamme välillä aika rajustikin yhteen. Erimielisyyksistä on aina selvitty aika kivuttomasti emmekä ole tarvinnut ulkopuolista apua, kuten se eräs bändi.
Laajasti ottaen tyylisuuntanne on deathmetal, mutta vaikutteita on muualtakin…
– On se joo, mutta ehkä se menee modernin metallin ja Göteborg-genren välimaastoon. Koristeellinen runttaus viehättää ainakin jossain määrin. Toisaalta olemme pyrkineet siihen, että äijämetallikin kuuluisi joukosta, jotta musiikki ei olisi vain kikkailua.
Bändi kuulostaa hyvin valmiilta ja soittajat taitavilta. Miten määrätietoista harjoittelu on ollut sekä yksilötasolla että bändinä?
– Meidän bändissä jokaisella on jonkinlainen musiikillinen koulutausta. Kaikki osaavat jossain määrin lukea nuotteja, ja osa on suorittanut ihan 3/3:een asti soitin- ja teoriatutkintoja. Lukioaikoina yksin treenaaminen oli hyvinkin intensiivistä ja ennen demoa treenasimme bändin kanssa neljä kertaa viikossa. Eli kyllä on tiennyt, missä ollaan oltu vapaa-aikoina.
Bändi alkaa olla kuosissa, mutta miten tästä on tarkoitus pinnistellä eteenpäin?
– Hyvä kysymys ja aika ajankohtainenkin. Väitän, että bändi olisi täysin valmis levyttämään. Rahakin olisi tervetullut, sillä näillä treenimäärillä varsinkin rumpalina alkaa olla konkurssin partaalla. Peltejä, kalvoja ja kapuloita menee paljon. Laskin kerran, että se on 1500–2000 euron kulu kolmesti vuodessa. Rumpudiili olisi paikallaan, edes symbaalidiili.
MUUT KATSASTETUT
SILENT THRENODY
www.silentthrenody.com
Silent Threnody sitten kehittyy hienosti. Bändin edellinen demo oli vahvasti goottivaikutteinen kiekko, mutta nyt bändi on laajentanut musiikillista ilmaisuaan rohkeasti uusillekin suunnille. Melankoliset ja tunnelmallisesti väkevät melodiat ovat edelleen ST:n uljas tavaramerkki. Melodioiden ympärille rakennetut koristeet eivät ole enää niin leimallisesti goottia tai tunnelmametallia, vaan yhtye on suunnannut katseensa voimallisemman metallin suuntaan. Niin pieneltä muutokselta kuin se ehkä kuulostaakin, keskeisimpänä muutosvoimana on pianosoundin tippuminen pois koskettimien äänivalikoimasta. ST:n kappaleet perustuvat joltisenkin yksinkertaisiin aineksiin, mutta bändi laajentaa ilmaisuaan huikeasti sovituksellisilla ratkaisuilla. Biiseistä ei puutu kerroksellisuutta, mutta mikään ei ole turhaa. Pienetkin nyanssit palvelevat omassa tärkeässä roolissaan kokonaisuutta. Tällaisen työn äärellä nöyrtyy mielellään.
THAUROROD
www.thaurorod.com
Aikoinaan Thaurorod kokeili siipiään naislaulun turvin, mutta tuolloin kokonaisuus jäi hieman ohueksi. Vladimir Lumi on ollut bändissä mukana jo jonkin aikaa, ja vahvaääninen koulutettu mies osoittautuu juuri Thaurorodiin täydellisesti istuvaksi laulajaksi. Vladimirin äänessä soi klassinen koulutus. Joku voi sitä ehkä karsastaa, mutta silloin tuomitsee yhtyeen täysin väärin perustein. Thaurorodissa on hieman samaa henkeä kuin Kamelotin ensimmäisissä levyissä ja Rhapsody Of Firen töissä. Thaurorodin metalli on eeppistä sankarimetallia melkein perusjuuria myöten. Sävellykset ovat uljasta ja ylvästa metallin juhlaa. Vaikka yhtye voisi olla vieläkin omaperäisempi, pystyy yhtye korvaamaan heikkoutensa monella muulla rintamalla. Jo pelkästään sovitukset ja Vladimirin ääni rakentavat kokonaisuudesta niin massiivisen, ettei sen ylitse ole kovin tarvis alkaa kurkoitella turhanpäiväisyyksiä.
ARDUAL
www.ardual.net
Ardual pistää vähän pahan tilanteen eteen. Bändin vaikutteet nimittäin ovat erittäin selvät, mutta toisessa vaakakupissa painavat erittäin hienot biisit. Ardualin death/blackissa on suorastaan huikeita vivahteita. Bändi ilmoittaa tavoitteekseen mahtipontisen ja dramaattisen metallin, ja yhtye onnistuu erinomaisesti. Biisit eivät ole pelkästään yksioikoisen synkkiä. Jo sävellykset sinänsä ovat uhkaavan oloisia, ja kun bändi on hionut sovituksiaan, kappaleisiin on saatu perin pelottavia sävyjä mukaan. Ardual osuu biiseillään kauhuromantiikan ytimeen. Uskaltaako tällaista kuunnella illalla pimeässä?
STAINED BLOOD
www.stainedblood.com
Vajaan parin vuoden ikäinen tamperelaiskokoonpano vaikuttaa musiikillisesti varsin hioutuneelta. Yhtyeen päämäärä tuntuu olevan jotakuinkin selvä. Tyyli liikkuu melodisen metallin ja deathin välimaastossa, joskin vaakakuppi painaa kyllä enemmän kalman puolelle. Periaatteessa SB liikkuu niin perinteisillä linjoilla, että jossakin tapauksessa siitä voisi jopa hieman moittia, mutta tamperelaisbändillä onkin valtti hihassaan: kosketinsoittimet. Mielenkiintoisten melodiakulkujen tueksi koskettimet nimittäin luovat jännällä tavalla uhkaavan tunnelman. Vaikuttaa kuin ne olisivat pikkaisen irrallaan kokonaisuudesta ja silti se kaikkein tärkein palanen kokonaisuudessa. Sitä paitsi SB tavoittelee korkeampia kulttuurisia arvoja, sillä erityisesti tanka- ja haikurunoilijana kunnostautunut Arto Lappi on kantanut kortensa kekoon taiteellisen täydellisyyden tavoittelussa.
FLESHKRAFT
www.fleshkraft.com
Tamperelaisen Fleshkraftin deathia on julkaistu myös Tamperkele-kokoelmalla parisen vuotta sitten. Uutta materiaalia on ilmeisesti koossa jo pitkäsoitonkin tarpeisiin. Demon näytteet esittelevät perin synkän ja jossain määrin jopa neuroottisen kuuloisen yhtyeen, eli fiilispuolella bändillä alkaa olla linja selvillä. Se ei kuitenkaan nouse vielä esiin toivotulla tavalla, vaan bändi voisi sävellyksissä ja sovituksissa alleviivata juuri sitä tylyä synkistelyään, koska siellä se bändin sielu vahvasti näyttää lymyilevän. Sovituksilla olisi samalla mahdollista avata biisejä hieman enemmän. Demon kappaleilla rumpalin monipuolisuudesta ja eläväisestä soittotyylistä voi nauttia.
RAUTAVAARA
www.rautavaara.net
Oululaisbändi on napannut itselleen nokkelan nimen, sillä samalla se edustaa vahvoja suomalaiskansallisia perinteitä ja istuu erinomaisesti suomenkieliselle metallibändille. Toisaalta Rautavaara on varsin kaukana nimensä mukanaan tuomista melankolisista ja hieman surumielisistäkin mielikuvista.
Rautavaara takoo perusheviä niin, että kipinät sinkoilevat ja sanoituksista voi löytää lähinnä sankarimetallista tuttuja tarinoita. Tavallaan Rautavaarassa yhdistyvät Kilpi ja Teräsbetoni, joskin kokonaisuutta arvioiden vaakakuppi kallistuu enemmän turkulaisbändin suuntaan. Rautavaara on napakka bändi, joka hallitsee hyvän hevibiisin salat kaikilta osa-alueilta. Bändin esitystä voi ehkä joiltakin osin pitää pikkaisen löysänä, mutta kaiken kaikkiaan yhtye kuitenkin päästelee ylväästi pää pystyssä. Sitä paitsi bändin laulajassa on vahvaa ainesta kotimaisten hevilaulajien kärkikastiin.
THE ZOMBI
www.zombideathmetal.com
The Zombi on toiminut vajaalla miehistöllä pitkään, mutta demon äänitysten jälkeen yhtye on löytänyt basistinkin riveihinsä. Nimenkin kanssa oli hankaluuksia. The-etuliite piti ottaa käyttöön, kun eräs levy-yhtiö uhkasi oikeudella, koska tämän kataloogista jo löytyi saman niminen yhtye.
Liekö juuri hankaluuksien ansiota, että Cannibal Corpsen vanavedessä rähjäävä death kuulostaa vihaiselta. Bändi pystyy kuitenkin kanavoimaan ankaruutensa juuri oikealla tavalla: biisit ovat napakoita ja hallitusti sovitettuja kokonaisuuksia, joihin juuri sovituksilla on kehitelty sopivasti ilmeikkyyttä. Moiset taidot omaan ryhmän uskaltaa kuitenkin toivoa tonkivan haudoistaan omaperäisempiäkin sävyjä, sillä pian näitä ei erota
CC:stä millään. Reanimated ainakin antaa ymmärtää, että toivoa on.
RADICAL M PROJECT
www.radicalmproject.com
RMP:n edellinen demo oli jo vakuuttava näyttö, mutta uudella demollaan bändi kuulostaa selvästi kokonaisvaltaisemmalta. Yhtyeen tylytys, paikka paikoin pilkistelevä industrial-soundimaailma sekä vahva ja tyylikäs naislaulu ovat bändin kulmakivet, jotka se on itsekin ymmärtänyt juntata syvälle. Yhtyeen rankempi puoli jää miesäänen harteille. Naislaulajan tehtävänä on tasoittaa tunnelmia ja tuoda melodisempaa puolta esiin. Yhdistelmä toimii jotakuinkin hyvin, mutta kokonaisuus jää lepäämään hieman liiaksi ääripäiden varaan.
DAMNATION PLAN
www.damnationplan.com
Bändin kasaaminen ei ole aina helppoa. Damnation Plan lähti liikkeelle kahden kaverin oivalluksesta, mutta sopivien soittajien löytyminen kestikin kauan. Vei kaksi vuotta, ennen kuin kokoonpano oli kasassa. Mutta vaivannäkö on kannattanut. Damnation Plan on tyylikäs, hieman melankolisuuteen taipuvainen metallibändi, jolla toki on vaikutteensa, mutta lopputulos on sopivasti omaperäinen. Bändi on ryhdikäs ja herkkä oivaltamaan kappaleissaan piilevät mahdollisuudet kaivaa nyansseja esiin. Asiansa osaavan tuottajan kanssa Damnation Planin biiseistä voisi hyvinkin kasvaa todella huikeita, uusia visioita avaavia tunnelmia. Oikeastaan vain laulupuolella on vielä työtä, sillä puhtaammat lauluosiot jättävät hieman raapaleita muuten niin tyylikkääseen ja saumattomaan kokonaisuuteen.
DOWNSTONE
www.downstone.net
Oulun ja Kemin suunnalta tuleva Downstone on juuri sellaisella vaivattomalla tavalla omaperäinen ja tunnelmallinen, minkä ansiosta yhtye saa aistit valpastumaan heti ensitahdeilla. Downstone loihtii houkuttelevia melodioita, jotka osana jänteviä sävellyksiä saavat aikaan kiinnostavan ja pitkäksi aikaa tarjottavaa antavan kokonaisuuden. Downstonen musiikki on ilmeikästä ja vaikka bändi ei tyylillisesti kuulu metallin ytimeen, se osaa kerätä kehältä mukavasti erilaisia aineksia menettämättä kuitenkaan omailmeistä tyyliään. Downstone on juuri sellainen tunnelmallinen yhtye, joka ei ehkä koskaan hätyyttele myyntilistojen kärkeä, mutta tarjoilee silti vahvoja musiikillisia kokemuksia.
G.O.R.E.
www.goreband.com
G.O.R.E. on joskus pärjännyt varsin hyvin Demoefektissä, mutta neljän vuoden takaisen demon jälkeen bändi ei oikein tuntunut saavan kunnolla voimaa thrashiinsa päästäkseen eteenpäin. Nyt bändi vakuuttaa soittopuolella, sillä nyansseja löytyy aiempaa enemmän. Myös kappaleisiin on tullut ripauksen verran sävyjä lisää ja laulajan vankka suoritus vie letin päästä. G.O.R.E. on hyvä bändi lajissaan ja biisit ottaa haltuun mielellään, mutta kenties sävellyksiin olisi puristettavissa vieläkin hieman omaperäisempää lähestymistapaa, vaikka toki tilanne uudella demolla paranee selvästi kehittyneempien sovitusten ansiosta.
KAKSONEN
www.kaksonen.ah.to
Kaksonen on vielä varsin tuore kokoonpano. Äänekoskelaisyhtyeellä on ikää parisen vuotta, mutta taitoa hyppysistä löytyy. Tästä kertoo jo se, että bändi voitti viime keväänä Toukofestin bändikilpailun, joka oli yhtyeen ensimmäinen esiintyminen.
Kaksonen vetää deathia ja thrashia sopivasti melodisella ja hieman punkahtavalla asenteella. Yhtye on taitava ja biisit ovat toimivia, jos kohta omaperäisyydelle bändi voisi antaa sävellyksissään enemmänkin tilaa. Oikeastaan vain suomen kieli erottaa yhtyeen monesta heimoveljestään. Laulajan örinäosasto on varsin hyvin hallussa, mutta puhtaat lauluosiot ensin hämmensivät. Lopulta solisti osoittautui kehityskelpoiseksi tälläkin saralla, vaikka skarpattavaa vielä onkin. Kaiken kaikkiaan Kaksonen on ravakka ja pirteä yhtye.
NUKKE
www.nukke.cjb.net
Nukke-nimestä vetää helposti ihan erilaisia johtopäätöksiä kuin mitä käsillä oleva demo sisältää. Pohjanmaan pojat roiskivat deathia kansainvälisellä mallilla, ei ehkä niin erityisen omaperäiseen tyyliin, mutta kuitenkin sillä tavalla sopivasti kiehtovaan tapaan. Nukke esittää biisinsä suomeksi, joskin osittain yhtyeen lyyrinen anti purskahtaa kuin ne kuuluisat helmet sioille, mutta eipä sanoista ole tarpeen saada selvää, jos vain tekstit olisi painettu kanteen. Nukke ymmärtää tyylikeinojen päälle sekä musiikissaan että imagossaan. Demon kannen kuvassa pojat poseeraavat puvut päällä, ja myös sovituksissa yhtye pystyy yhdistämään ääripäitä. Biisimateriaali ei ole periaatteessa lainkaan hullumpaa, mutta yhtyeeltä uskaltaa odottaa kovempiakin näyttöjä.
DIVINE INTERVENTION
www.myspace.com/divineinterventionfinland
Jos metallin raja-aitoja täytyy potkia kauemmas toisistaan, siinä vallankumouksessa espoolainen Divine Intervention kulkee kyllä etunenässä. Bändin biiseissä on ripaus progevaikutteita, mutta tyylisuunta lavenee jopa englantilaisten popin valtavirtabändien suuntaan. Kappaleet ovat kieltämättä kiehtovia, mutta tietysti voi nostaa esiin kysymyksen, missä määrin yhtye kuuluu metalligenreen. Kokonaisuus on kaikesta huolimatta kiehtova, joskin jäsentymätön, ja bändi poukkoilee hieman liikaa laidalta toiselle. Parin vuoden ikäinen kokoonpano kaipaa tarkennuksia tyyliinsä, mutta omaperäinen asenne ja lähestyminen sävellyksiin on avarakatseisuudessaan hatunnoston arvoista.
GIAN
www.gianmetal.has.it
Periaatteessa Sumiaisten pojat eivät tarjoa mitään uutta. Parin vuoden ikäisen bändin death koluaa samoja kujia joita niin monet aikaisemminkin, mutta kun kaikki ei olekaan aivan niin yksioikoista. Gian tutkii kujilta ne kolot, joilla sittenkin harvemmin vieraillaan, ja löydetyt ideat ovat paikka paikoin erittäinkin toimivia. Bändi pistelee metalliaan rivakasti ja aika rouhealla otteella, joskin biisien luonteeseen voisi soveltua hieman hienostuneempikin kosketus. Sovitusten ”pieni on kaunista” -asenne osoittaa tällä kertaa toimivuutensa. Kappaleiden koristeiksi on valjastettu vain ja ainoastaan tarpeellinen.
ETURINTAMA
www.eturintama.net
Savo-Karjalan Eturintama on kokenut selkeitä muutoksia asenneilmastossa sitten edellisen demonsa. Bändiltä voisi vieläkin peräänkuuluttaa rahtusen omaperäisempiä ratkaisuita, mutta tälläkin rintamalla on edistytty. Yhtyeen murjonnasta paljastuu jo dynamiikkaa ja nyt erityisesti puhdasta laulua kuuntelee mielikseen, koska se antaa kappaleille niiden kaipaamaa kontrastia. Parhaimmillaan Eturintama on oivaltanut mainioita riffejä, mutta kappaleista toivoisi löytävänsä muitakin kivijalkoja ihan vain tulevaisuuden takia.
SATORIUM
www.satorium.net
Satoriumin edellinen demo nostatti antipatioita lauluosuuksiensa puolesta. Nyt yhtye on siirtänyt lauluvastuun basistilleen. Hän karjuu keuhkonsa pihalle pikkaisen paremmista lähtökohdista, mutta tyylilaji kaipaa vielä harjaannusta. Satorium on tiukka yhtye, ja aiempiin biiseihinsä verrattuna bändi on keskinyt sovittamisen tärkeyden. Uusissa kappaleissa on selvästi enemmän tartuntapintoja ja syvyyttä. Sitä paitsi melodiset kitaravälikkeet tuulettavat erinomaisesti sävellyksiä ja jättävät näin jälkeensä hyvin ilmavan tunnun. Satorium on ottanut tärkeitä kehitysaskelia, mutta työtä ei kannata jättää kesken.
CONSTANTINE
Constantine on vasta pikkuisen päälle vuoden ikäinen jyväskyläläisyhtye, mutta se hallitsee brittiläisen uuden aallon hevin perusasiat. Oikeastaan hyvässä ja pahassa. Yhtyeen biisit ovat selvästi saaneet vaikutteita Iron Maidenilta ja vanhalta Helloweenilta. Hyviä esikuviahan nuo ovat, mutta uuden yhtyeen olisi tarpeen lähestyä vaikutteitaan hieman omaperäisemmistä lähtökohdista. Sinänsä Constantinen biisit toimivat, vaikka yhtye yrittääkin työntää niihin hieman liikaa ideoita. Mutta kova laulaja yhtyeessä on. Kun hänen äänensä tavoittaa ylärekisterin, Michael Kiske tulee erehdyttävästi mieleen. Eikä se ole ollenkaan huono juttu.
JACKHAMMER
www.mikseri.net/jackhammer
Jopas murahtaa rouhevasti. Kouvolalainen Jackhammer vetäisee rockia raskaalla kädellä. Bändi ei mene ihan pelkän kaavan mukaan, vaan riffejä tehtaillaan vähän avarammallakin katseella. Ja kun rockista on kysymys, se toimii, kun on toimiakseen. Eihän Jackhammer ole erityisen persoonallinen lajityyppinsä edustaja ja solistin kovin väkinäiseltä kuulostava suoritus vetää miinusta, mutta kokonaisuutena ottaen yhtye saa puhalletuksi kappaleisiinsa sellaista henkeä, joka voi tulla ainoastaan sisäsyntyisestä rockin palosta.
DROWN IN HATE
www.myspace.com/drowninhate
Drown In Hate on käytännössä sama bändi kuin CR eli entinen Condition Red ainoastaan yhdellä kitaristilla lisättynä. Liekö juuri toisen kitaristin ottaminen mukaan yhtyeeseen on tuonut hieman ulottuvuuksia bändin mättöön, ja nykyisellään bändin sävyt pääsevät aiempaa paremmin oikeuksiinsa. Aluksi Drown In Hate kuulostaa erittäin tiukalta jo sävellystensäkin puolesta, mutta ajan myötä jää miettimään, onko bändi sittenkään vielä löytänyt sitä omaleimaisuutta riittävästi. Muutamat melodiset ratkaisut kertovat siitä, että siellä jossakin se lopullinen oivaltavuus edelleenkin piilee, jos kohta nykykunnossakaan ei ole suurempia moitteen sijoja.
SOPHIA´S EYE
www.sophiaseye.net
Höh. Jos bändin nimi on Sophia´s Eye, kaiuttimista odottaa valuvan tunnelmallistakin tunnelmallisempaa melankolista äänimaalailua. Mutta hauskaa on, kun bändi pääsee yllättämään niin sanotusti housut kintuissa. Mikkelin pojat takovat melodista deathia, ja bändiltä löytyy rikkaita ideoita. Aloitusraidan huuman laskettua alkaa kuitenkin havaita pieniä puutteita soittopuolella, ja sovituksissakin löytyy täsmennettävää. Ideoidensa puolesta yhtyeen oraat ovat hyvällä mallilla, sillä materiaalista voi jo nyt aistia muutamia tyylikkään kuuloisia ratkaisuita.
CUBEHEAD
www.cubehead.org
Cubehead on perustettu jo viisi vuotta sitten, mutta bändin jäsenten muiden projektien takia yhtye on viettänyt taukoa. Vuosi sitten toiminta lähti uudelleen liikkeelle ja kokoonpanokin on uudistunut. Yhtyeen perustajan Harri Hytösen menneisyys ulottuu Gandalfiin saakka. Cubehead on pikkuisen samoilla linjoilla, mutta vain pikkuisen. Cubehead vaikuttaa aloitusraidalla hieman hahmottomalta, mutta toisessa biisissä linja on selkeämpi. Vaikka vaikutteet tulevat laajalta, bändi on kuitenkin jäsennellyt ne suhteellisen tiiviiksi paketiksi. Bändin soitosta kuuluu eräänlainen takanojafiilis, mutta Cubehead vie takanojansa paikoin vähän liiankin pitkälle. Yhtyeeltä toivoo hieman napakampaa asennetta ja melodioita kannattaa viljellä laajemminkin, koska sillä saralla yhtye osoittaa kykynsä.
SIXTEEN ELEVEN
www.sixteeneleven.net
Tamperelaisbändi aloitteli kolme vuotta sitten hard rockilla, mutta bändi on alkanut kallistua enemmän brittiläisen heavyn suuntaan. Bändi luottaa melodioihin ja muutamiin onnistuneisiin riffeihin, mutta hyvistä ideoista huolimatta kappaleet ovat melkoisia raakileita. Biisit vaativat huolellisempia sovituksia, sillä tällaisenaan biisit tungetaan paikka paikoin tukkoon päällekkäisäänityksiä. Myös soittopuolella huolellisuus olisi poikaa. Eniten harjoitusta kaipaa laulaja, sillä solisti sopisi mainiosti punk-bändiin, mutta heavyyn hänen äänivaransa eivät aivan riitä.