KUUKAUDEN DEMO: KILL THE ROMANCE
Ville Hovi (laulu),
Tomi Luoma (kitara),
Antti Kokkonen (kitara),
Raimo Posti (basso),
Mika Tanttu (rummut)
www.killtheromance.com
Kill The Romancen edellinen demo oli jo kova paketti, mutta bändi vain pistää vieläkin paremmaksi. Yhtyeen metallisessa kaahauksessa on vivahteita Ruotsin puolelta, mutta bändin melodinen laita hakee vaikutteensa paljon laajemmalta. Jo edellisellä demollaan lahtelaisyhtye osoitti tiukkaa asennetta. Se rymistelee, piiskaa riffeillään säälimättä ja tasoittaa tunnelmia salakavalan helposti mieleen hiipivillä melodioillaan. KTR:n kappaleet pystyy ottamaan haltuun nopeasti, mutta yhtyeen runsaan ilmaisun ansiosta biisit kestävät pitkäkestoistakin kulutusta. Se on pelkästään myönteistä näinä kertakäyttökulutuksen kulta-aikoina.
Kill The Romance on kuin goottibändin nimi, mutta kun levyn pistää pyörimään, housut tippuu nilkkoihin. Tarkoituksellako keksitte noin hämäävän nimen yhtyeellenne, rumpali Mika Tanttu?
– Monet ovat sanoneet, että nimi hämää, mutta se ei ollut tarkoitus. Pikemminkin pyrimme pois goottimeiningistä ajatellen sitä, että meidän mätössä on tarkoituksena tappaa kaikki romanttinen. Kai siellä jotain kaunistakin on eikä romantiikassa mitään vikaa ole, mutta bändiä perustettaessa haluttiin tehdä sellaista, jossa on enemmän munaa ja aggressiivisuutta.
Bändi on ollut pystyssä muutaman vuoden. Millä tavalla yhtye ja musiikki ovat muotoutuneet nykykuosiinsa?
– Moni kuvittelee, että olemme saaneet tosi nopeasti aikaiseksi näin valmista, mutta bändi on ollut varmaankin kuusi vuotta jo pystyssä. Ensin olimme Drowned In Life, mutta samat jätkät tässä periaatteessa on. Edellinen bändi alkoi mennä sillisalaatiksi ja lopulta se kuihtui. Päätin alkaa tehdä yksin biisejä, soitin niitä jätkille ja ne innostuivat. Tauko oli ehdottomasti tarpeen. Muuten emme olisi tässä, niin pahasti kaikki tulehtui.
– Halusin, että bändissä on joku, joka tietää, mihin tähdätään ja miten se tehdään. Edellisessä bändissä jokainen alkoi ajaa omaa asiaansa. Nyt homma on ollut helpompi pitää käsissä, kun aloin itse buustaamaan. Uudelle demolle kaikki teki biisejä ja sovitti, kun jokaisella on sama päämäärä.
Minkä verran bändin asioiden hoito vaatii aikaa?
– Ihan järjettömästi. Edes meidän bändistä kaikki eivät tajua, miten paljon joudun tekemään bändin eteen. Rahaahan tästä ei saa, mutta välillä tuntuu, että päivätyö pitäisi jättää bändin asioiden hoitamisen takia. Myymme itse keikat, itse teemme levyjen kannet ja yritämme vääntää kaikenlaisia sopimuksia. Koulun ja töiden jälkeen vielä mennään suoraan treenikämpälle.
Siinä ei ehdi paljoa tyttöystäviä nähdä?
– Yksi meistä on jopa naimisissa ja toinenkin on menossa. Henkilökohtaisesti olen joutunut niistä haaveista luopumaan, mutta meille päämäärä on niin selvä, että sen eteen on valmis tekemään uhrauksia.
Toivottavasti kysymys jää hypoteettiseksi, mutta entäpä, jos ura ei lähdekään etenemään?
– Sellaista vaihtoehtoa ei hyväksytä. Soittaminen alkoi kymmenen vuotta sitten ja päämäärä on ollut koko ajan sama. Totta kai välillä tuntuu, että eikö kukaan kiinnostu. Soittaminen on niin mukavaa, että miksei sitten koita vaikka koko loppuelämänsä saada jotakin aikaiseksi.
Demopakettien postileimojen perusteella Lahdessa ei taida paljoa olla metallibändejä. Onko näin?
– Kyllä täällä bändejä on, tunnettujakin. Ehkä bändit ovat itsekriittisiä, eivätkä lähde liikkeelle puolivillaisella materiaalilla.
MUUT KATSASTETUT
SOULFALLEN
Kai Leikola (laulu, basso), Marko Cieslak (kitara), Aapeli Kivimäki (kitara), Tuomas Ekholm (koskettimet), Jimmy Salmi (rummut)
www.soulfallen.com
Soulfallen osoittaa, miten pienet asiat voivat saada aikaan suuria muutoksia. Bändi oli jo edellisellä demollaan suhteellisen hyvässä vireessä, mutta jokin vain tökki vastaan sen verran, että bändi ei vielä saanut herätetyksi suurta ihastusta.
Nyt on toisin. Soulfallenilla napsahtaa kaikki kohdalleen. Biisien surumielinen ja kaihoisa tunnelma välittyy kristallinkirkkaana, ja bändi on perehtynyt sovituksiinsa, joilla yhtye pystyy kummasti syventämään sävellystensä sisältöä. Uudet biisit muodostavat harmonisia kokonaisuuksia, joissa ei kaihdeta myöskään kauhuromantiikalle ominaista dramatiikkaa. Turhista rönsyistä vapaa dark metal kietoo nyt pauloihinsa.
EVOLUTION
Youzzie H (laulu), Kalle Vainio (kitara), Topi Pitkänen (kitara), Ville Väisänen (basso), Eemeli Vainio (rummut)
www.evolutionband.org
Kuopiolaisbändi on viimeistellyt rivejään viime vuosina ja päivitellyt materiaaliaan, minkä tähden tämäkin demo on ilmeisesti pitkään, mutta selvästi hartaudella hierottu paketti. Kallaveden rannalta tärähtää hyvinkin Judas Priestin ja Iron Maidenin hengessä tehtyä musiikkia, mutta kyllä ne poikien kotikaupungin suurten miesten bändi siellä kuuluu vaikuttaneen.
Evolution heittää kehiin erittäin vakuuttavia biisejä ja erittäin vakuuttavaan tyyliin toteutettuna. Erityisesti yhtyeen laulaja osoittaa olevansa erittäin kova ja vahva tulkitsija. Ainoastaan rumpusovitukset kirvoittavat moitteita. Aina ei nimittäin ole tarpeen edetä niinsanotusti vaikeimman kautta, vaan suoraviivaisempi soitto voisi toisinaan tuottaa paljon tanakamman lopputuloksen. Tästä on hyvänä esimerkkinä coverina heitetty Tarotin Wings Of Darkness.
EMBREACH
Jari Aarniala (kitara), Toni Enqvist (kitara), Sami Honkonen (laulu), Juho Karenko (basso), Jarno Vanhanen (rummut)
www.embreach.net
Vantaalaisyhtye on aloittanut toimintansa jo viime vuosituhannen puolella, mutta alkuun bändin linja oli hyvin sekava. Matkan varrella tähtäintä on asetettu kohdalleen, ja muutaman viime vuoden aikana yhtyeestä on alkanut jalostua hieno raskaan rockin bändi. Embreachin metalli syleilee hyvin monia tyylin alalajeja, mutta rock puskee ehkä eniten esille. Yhtyeen kappaleet ovat erittäin selkeälinjaisia ja hyvin sovitettuja. Biisit perustuvat pitkälti muutamiin melodisiin riffeihin, joiden vahvuus löytyy yhtyeen noudattamasta yksinkertaisuuden periaatteesta. Bändillä on tinkimätön ja tyylitajuinen asenne sekä kappaleisiinsa ja soittoonsa, mutta tyyli kaipaa vielä hiomista, jotta bändi pääsee nousemaan huipulle.
ISÄNTÄ MEIDÄN
Nikula (laulu), Tapani (kitara), Pekka (rummut), Kalevi (basso)
www.isantameidan.com
Kokkolalainen Isäntä Meidän on ilmeisesti julkaissut toisenkin sinkun Heinäseivästäjän jälkeen, mutta tässä tapauksessa yksikin biisi aiheuttaa tiettyjä värinöitä. Isäntä Meidän työstää metallia melodiseen tyyliin kotimaisella laulettuna. Bändin kevyemmän laidan voimametallissa on tiettyjä yhtäläisyyksiä Teräsbetoniin. Isäntä Meidän lähestyy metallista fantasiamaailmaa vahvasti perisuomalaisella maalaisromantiikalla ryyditettynä. Biisi itsessään on erinomainen balladin omainen laulu, joka antaa reilusti tilaa laulajan loistavalle äänelle. Yhden biisin perusteella on paha ennustaa, mutta kyllä tässä on orastavaa ilmiön poikasta.
DYESSENCE
Niko Häkkinen (laulu, kitara), Tommi Häyrynen (rummut), Mikko Turunen (kitara), Toni Kammonen (basso)
www.dyessence.net
Dyessence on hyvä osoitus siitä, miten palikoiden loksahtaminen kohdalleen kohottaa bändin luomaa fiilistä vähintäänkin noin kymmenen potenssin verran. Bändi porhaltaa death- ja thrash-tyylien mukaisesti paljolti ruotsalaisbändien jo tallaamaa polkua pitkin. Dyessence ei ole ehkä sävellystensä puolesta maailman omaperäisin bändi, mutta yhtyeen arvot ainakin toistaiseksi piilevät muualla. Dyessencen joukkue koostuu erinomaisista soittajista, joiden nopeassa kaahauksessa on jopa leikitteleviä piirteitä. Kitaroiden melodiset linjat ja jurot riffit muotoilevat huikeita yhdistelmiä, joiden seassa bändi telmii pirteästi, jos termi nyt metallin yhteyteen edes sopii.
DEEP SLEEP
Karlos (kitara, laulu), Enkeli (rummut), HC (basso), Nalle (kitara)
www.thedeepsleep.net
Kolmen vuoden ikäinen kokemäkiläisretkue yhdistelee metallivaikutteita bluesiin, ja riffit ovat bändin musiikin keskeisin tekijä. Periaatteessa Deep Sleep tarjoilee kiinnostavia ideoita, sillä bändi hakeutuu sujuvasti myös hieman melodisemmille linjoille. Lisäksi biiseissä on jännällä tavalla synkkä, lähes doom-tyyppinen vire. Kaikesta huolimatta yhtyeen linja on vielä täsmennyksiä vailla, ja myös soittopuolella riittää kohennettavaa. Kappaleet nimittäin vetäistään läpi vähän turhankin laiskasti ja lepsusti, minkä tähden biisien tunnelma latistuu pahan kerran.
REPRISAL SCARS
J. Markkanen (laulu), J. Paananen (kitara), T. Kumpulainen (basso), V. Halonen (rummut)
www.reprisalscars.cjb.net
Jyväskylän poikien toinen demo on selkeä harppaus eteenpäin edellisestä. Ruotsin puolelta vaikutteensa hakenut bändi on lisännyt melodioita sävellyksiinsä ja oikonut hieman esitystään. Tehty kasvojenkohotus on ollut piristävä, joskin työtä on edelleen jäljellä. Bändiltä puuttuu edelleen selvästi omaperäinen juttu, jolla RS:n erottaa selkeämmin edukseen muista genren yhtyeistä. Puutteista huolimatta RS toimii kaikilla rintamilla kohtuullisen hyvin. Erityisesti soittonsa puolesta bändi on parantanut tahtiaan hyvin.
SOULWOUND
Teemu Laine (laulu), Niko Huusari (kitara), Olli Pétas (kitara), Joni Järvenmäki (basso), Janne Huusari (rummut)
soulwound.cjb.net
Anjalankoskella on kuunneltu tarkkaan vanhan koulukunnan thrashia, sillä suhteellisen tuoreen bändin ensimmäinen demo kuulostaa soittonsa ja biisiensä puolesta hyvinkin napakalta mestarien kunnioitukselta. Bändin tyylin soisi kuitenkin kehittyvän omaperäisempään suuntaan, sillä kukapa nyt haluaa toisintaa jo kauan sitten tehtyä musiikkia. Soulwoundin heikoin lenkki löytyy laulupuolelta, sillä vokalistin äänivarat ovat perin väritömät, eikä voimaakaan tunnu irtoavan riittävästi lyömään turpaan yhdessä sävellysten kanssa.
CHAOS CREATION
Aleksi Ahonen (laulu), Toni Huhtiniemi (kitara), Mikko Knuutila (kitara), Julle (basso), Arto Vesander (rummut)
www.chaoscreation.net
Chaos Creation taitaa olla tuottelias ryhmä, kun ikää on pari vuotta, ja käsillä on jo toinen demo… Lappeenrantalaisbändin jäsenet ovat jo hieman varttuneempia ja kokemusta on jo useamman vuoden ajalta, vaikka nykyinen bändi on vielä varsin tuore. Mielleyhtymät bändin biisejä kuunnellessa kallistuvat vahvasti jenkkithrashin suuntaan 80-luvun loppuun ja 90-luvun alkuun. Bändi esiintyy erittäin napakasti ja biisit toimivat, joskaan ne eivät loista omaperäisyydellään. Bändin solisti ei toimi muun yhtyeen kanssa samalla tasolla ja on näin ollen ryhmän kompastuskivi. Kaiken kaikkiaan Chaos Creationin paljon hyvääkin sisältävä demo jää valitettavan värittömäksi.
IRONICA
Jarmo Aho (laulu), Jani Paavola (basso), Jukka Rajala (koskettimet), Esa Rajala (kitara), V. Nepal (kitara), Aki Herrala (rummut)
www.ironica.cjb.net
Ironica oli edellisellä demollaan mukana aika tarkkaan vuosi sitten. Jo tuolloin bändi osoitti omaavansa kykyjä, mutta nyt osaset loksahtavat erittäin hyvin paikoilleen. Uudella demollaan bändi osoittaa olevansa erittäin monipuolinen, vahvojen tunnelmien välittämiseen kykenevä yhtye. Biisimateriaali on kerrassaan hienoa. Pieteetillä toteutetut sovitukset avaavat kappaleisiin monia ovia, ja varsinkin taustalla käytetty naislaulu virittää sävellyksiin huikeita jännitteitä. Viimeksi tuli kritisoiduksi laulupuolta. Nyt laulu on selvästi paremmin linjassa kokonaisuuden kanssa, mutta sillä saralla on edelleenkin parannettavaa.
STATUS MINOR
Jukka Karinen (koskettimet), Marko Kolehmainen (basso), Markku Kuikka (laulu), Sami Saarinen (kitara), Perttu Helin (rummut)
www.statusminor.com
Progemetalli pitää sisällään varsin laajan kirjon erityyppistä musiikkia. Tamperelainen Status Minor sijoittuu selkeästi metallilaidalle. Mansen pojat ovat rakentaneet sävellyksensä taitavasti siten, että virtuositeetti käy selväksi, mutta yhtye ei sotkeudu omaan näppäryyteensä. Kappaleet ovat sujuvan selkeälinjaisia ja riittävän kekseliäitä, joskaan eivät häikäise omaperäisyydellään. Yhtye käsittelee kappaleita hillityllä pieteetillä ja ylväästi, mutta kokonaisuudesta on aistittavissa tervehenkistä nöyryyttä omaa työtä kohtaan. Syvän kumarruksen ansaitsevaa meininkiä, siis.
DISCORE
K. Kriikkula (laulu, kitara), J-P Alanen (kitara), J. Koivu (rummut)
www.discoreband.com
Pohjanmaan pojat ovat aiemminkin keränneet demoefektissä suopeita kannanottoja. Tällä hetkellä yhtye lienee ilman vakituista basistia, mutta ainakaan demolla se ei ole piirunkaan vertaa vähentänyt yhtyeen ankaruutta tai järkyttänyt kohdallaan olevaa asennetta. Discore murjoo vahvoja voimariffejä ja muistaa sävyttää niitä erinomaisilla melodioilla, joissa kuitenkin esiintyy myös hieman hämmentäviä pop-vaikutteita. Discore on kiertänyt ruuviaan tiukemmalle demo demolta, ja tuoreet biisitkin kuulostavat vakuuttavilta. Kotiteollisuus, Mokoma ja muut: seuraaja on tulossa.
EVERMOURN
Toni Reijonen (laulu), Jyri Kokkonen (kitara), Arto Saapunki (kitara), Max Luoma-Nirva (rummut)
www.evermourn.net
Basisteja tai ainakin hyviä sellaisia lienee harvassa, kun tamperelainen Evermourn myös kaipaa nelikielisen soittajaa. Neljän vuoden ikäinen yhtye työstää deathia ja thrashia ruotsalaismallin innoittamana. Ryhmä kuitenkin soveltaa melodioita sellaiseen tyyliin, että vaikutteita on selvästi haettu vauhdikkaampia bändejä kauempaakin. Evermourn paiskoo riffejään vakuuttavasti, mutta biisit eivät edusta tasavahvaa linjaa. Evermournin voima on juuri melodioissa, ja niihin kannattaisi panostaa ankarammin, koska se on ainoa valtavirrasta erottava osatekijä. Bändi ainakin osoittaa, että homma osataan, jos halutaan.
DARKCROWNED
J. Aunola (laulu), H. Niemisalo (kitara), J. Perttunen (kitara), T. Söderlund (basso), J. Harju (koskettimet), M. Törmä (rummut)
www.darkcrowned.com
Melodiat ovat olleet Darkcrownedille tärkeitä yhtyeen alkumetreiltä lähtien. Bändin black on muovautunut tempoiltaan hitaampaan suuntaan. Tätä nykyä bändi noudattaa melodioissaan lähes hempeilevää linjaa, mikä loihtii toimivan kontrastin metallijyrinän ohessa. Darkcrowned on lisäksi oivaltanut, miten pienillä keinoilla pystyy luomaan korkealle kohovia tunnelmia. Silti bändiltä jää toivomaan hieman tiukempaa asennetta, sillä biisit kuulostavat pikkuisen löysiltä.
MENSURA
Patrik Nuorteva (kitara, laulu), Niko Häkkinen (kitara), Pekko Heikkilä (basso), Siiri Korhonen (viulu), Perttu Saarsalmi (rummut), Juha Gogulski (koskettimet)
www.mensurametal.net
Huhhuh, jopa Mensura tykittää täydeltä laidalta. Yhtyeen biisit ovat täynnä tavaraa ja rönsyjä, melkein kuin Dimmu Borgirilla tai muilla saman suunnan yhtyeillä. Mielenkiintoista myös on, että Mensura käyttää aitoa viulua. Periaatteiltaan löyhempi ryhmä kun olisi tyytynyt koskettimiin. Joka tapauksessa Mensuran kokonaisuus on hallinnassa, kiitos taitavien soittajien. Viulu maalailee viehkeitä nyansseja ja tuo itse asiassa rooliinsa nähden hämmästyttävän vahvan kauhuromanttisen tunnelman. Sävellysten omaperäiset ainekset ovat riittävät ja hienosti jäsennellyt, mutta biiseistä jää tuntu kuin niistä olisi mahdollista puristaa irti vielä jotain enemmän.
DEAD SHAPE FIGURE
Galzi (laulu), Juhku (kitara), Erska (kitara), Neissu (basso), Mohkis (rummut)
www.deadshapefigure.fi
Helsinkiläisbändi DSF:n parin vuoden takainen demo sai kiitosta bändin asenteesta, mutta nykyisellään bändi on vieläkin kovemmassa iskussa. Yhtye on kuin painekattila, ja kuuma höyry sivaltelee mukavasti. Niin hyvältä kuin DSF kuulostaakin ja riffit potkivat tymäkästi, sävellykset jättävät monin paikoin kylmäksi. Bändi kaipaa selvästi jotakin omaa, jota ei ole taidettu juuri edes etsiä. Sovittamalla yhtye pystyy lyömään laastareita kappaleisiinsa, mutta kokonaisuutta ne eivät pelasta.
STRAWELS
Matti Virtanen (laulu, kitarat), Niko Uusitalo (koskettimet), Jussi Naski (basso, laulu), Aapo Korhonen (rummut)
www.strawels.com
Strawels on viime aikoina keikkaillut ahkerasti, ja soittaminen yleisön edessä on tehnyt tehtävänsä. Bändi kuulostaa suht varmaotteiselta, joskin laulajan sinänsä soinnikas ääni kaipaisi edelleen lisäväriä. Musiikillisesti Strawels edustaa hyvin kevyttä metallin laitaa. Bändi pyrkii ensisijaisesti luomaan kaihoisia tunnelmia, mutta loppupeleissä tulos jää hieman päälleliimatun oloiseksi. Biisit sinällään ovat kohtuullisia näyttöjä yhtyeen kyvyistä säveltää, mutta ne jäävät vielä kaipaamaan lihaa luidensa päälle.
FIERCE
Jani (kitara), Hena (kitara), Matti (laulu), Mara (rummut), Heikkinen (basso)
www.fiercemetal.org
Fiercen miehistön keski-ikä liikkuu kolmenkympin tietämillä, ja debyytillään soittavan yhtyeen jäsenet ovat ehtineet hankkia kannuksia ryhmässä jos toisessakin. Niinpä musiikin tekemisen tekniset lähtökohdat ovat hanskassa paremmin kuin hyvin.
Bändi nakuttaa vanhan liiton thrashia ja deathia, mutta yhtye ei ole jäänyt makaamaan menneeseen, vaan päivittänyt vaikutteensa nykyaikaan. Näin ollen tuloksena on nöyrästi perinteitä kunniottavaa, mutta vahvasti omailmeistä paahtoa. Fierce on kiinnittänyt huomiota kappaleidensa nyansseihin, joiden myötä biisit saavat ilmavuutta ja kuohkeutta. Silti bändi on melkein parhaimmillaan päänheilutusrynkytyksessä, sillä tanakka rumputyöskentely ja riffien paiskonta pistävät nyökyttelemään vastustamattomasti.
GHOST GUARD
A. J. Mäki (laulu), M. Hannuksela (kitara), A. Hyvärinen (kitara), H. Kessunmaa (basso), S. Latva (rummut)
www.ghostguard.net
Viime vuonna syntymänsä nähnyt Ghost Guard koostuu pitkän linjan muusikoista, ja jäseniltä löytyy kokemusta tunnetuistakin joukkueista. Bändi määrittelee tyylisuuntansa Vaasa deathcoreksi ja termi on hyvin kuvaava, mutta jos bändi kutsuu biisejään haulikon laukauksiksi, siinä yhtye menee metsään. Ghost Guardin biisit eivät todellakaan ole mitään haulikolla räiskintää, vaan pikemminkin tarkkuusammuntaa hajoavilla panoksilla. Yhtyeen esitykset ovat täsmäaseita, jotka pistävät pään räjähtämään. Lähtökohdiltaan yhtyeen biisit vaikuttavat ensialkuun kaiken vanhan tutun toistolta, mutta sovituksillaan yhtye ottaa tilanteen haltuunsa. Silti sävellyksiltä jää odottamaan reilumpaa irtiottoa omaperäisempään suuntaan.
THE SERPENT SUN
Sami Kujala (laulu, kitara), Jami Stenholm (kitara), Pete Luura (basso), Antti Niilola (rummut)
www.theserpentsun.com
The Serpent Sun astuu gootahtavalla metallillaan piirun verran eteenpäin. Soitannollisesti yhtye on tiukentanut otettaan ja toimii edellistä demoaan paremmin yhteen. Bändin biisien toimivat ideat kiehtovat, mutta yhtyeen kehittyessä niiltäkin odottaa enemmän etenkin, kun yksinkertaisuuden jalo periaate on viety ehkä liiankin pitkälle. Tokihan biisien sovituksia on mietitty, mutta rohkeammalla toteutuksella TSS voisi välttää sellaiset latteudet, joita nyt on kuultavissa.
BLOODRED HOURGLASS
Jarkko Koukonen (laulu), Antti Nenonen (kitara), Ilkka Jähi (kitara), Jose Moilanen (basso), Jarkko Hyvönen (rummut)
Bloodred Hourglass on mitä ilmeisimmin tarkoituksella jättänyt särmänsä hiomatta, jotta yhtyeen deathin ja thrashin ristisiitoksessa säilyisi eräänlainen vanhakantaisuuden ja undergroundin leima. Mikkelin pojat haluavat silti astua askeleen korkealentoisempaan suuntaan, sillä biiseihin haetaan myös eräänlaisia proggressiivisia sävyjä. Konsepti on kieltämättä mielenkiintoinen, mutta ei täysin vakuuttava. Bändi myöntää soittavansa koko ajan taitojensa äärirajoilla kehittyäkseen soittajina, mutta kuuntelun kannalta virheet ovat pikemminkin kiusallisia. Olkoonkin niin, että BH:lla on kehittämistä monella sektorilla, onnistuessaan yhtye voi saada aikaan poikkeuksellistakin metallia.