KUUKAUDEN DEMO: DIECELL
Sammy Puolakka (b),
Juffe Åberg (g),
Antti Railio (v),
Sami Peltonen (d),
Jaakko Töyli (g)
www.diecell.net
Vaasalainen Diecell on soittanut kimpassa vasta vuoden verran, mutta yhtyeen tähtäin on erittäin tarkasti kohdallaan. Diecell tuo vahvasti mieleen thrashin historian alkuhetket, ja bändin biiseissä henkivät vahvoina niin Slayerin kuin Metallican vivahteet. Diecellin käsissä vanhan koulukunnan thrash saa arvoisensa käsittelyn yhtyeen kuitenkaan unohtamatta metallin nykyvivahteita, joita on ansiokkaasti ripoteltu pitkin sävellyksiä. Bändin biisit ovat pullollaan toimivia riffejä, joita bändi työstää erittäin napakalla ja ankaralla asenteella. Kunniamaininnan ehdottomasti ansaitsee yhtyeen laulaja, joka on tuttu myös voimametalliryhmä Celestystä. Diecellin riveissä laulaja antaa pääasiassa alarekisterinsä murjoa, jonka lomaan puhtaasti lauletut kohdat antavat napakkaa väriä.
DIECELL – HAASTATTELU
Ilmeisesti yhtyeellä oli jo varhaisessa vaiheessa selvillä, mitä halutaan, kitaristi Jaakko Töyli?
– Joo, me kaikki ollaan thrash-miehiä. On meillä muitakin vaikutteita, kuten Antilla, kun hän vääntää myös power-metallia. Olemme lähteneet siitä, että meidän on mukava ja haastava soittaa.
Vaikuttaa siltä, että Slayer ja Metallica ovat tulleet kuunnelluiksi tarkkaan?
– Kyllähän ne on. Ne ovat ne suurimmat vaikutteet. Minun mielestäni myös Panterasta kaikki tykkäävät. Minulle Dimebag Darrell on ehkä suurin vaikuttaja kitaransoiton saralla. Olen analysoinut biisien rakenteita ja meillä ne kaikki on mietittyjä. Sikäli Slayer ja Metallica kuuluu meidän biiseistä.
Kyseessä on bändin ensimmäinen demo ja joillekin yhtyeen jäsenille demo oli lisäksi ensimmäinen kokemus studiotyöskentelyyn. Miksi näin?
– Minäkin olin ensimmäisteä kertaa oikeassa studiossa. Minulla ei ole aiemmin ollut toimivaa bändiprojektia, ja ne ovat olleet yleensä enemmän harrastelumeininkiä tähän bändiin verrattuna. Nyt tässä yhtyeessä meillä on aika hyvä fiilis ja homma on saatu kohdalleen. Tiesimme kyllä, mitä haluamme tehdä. Jos ajattelee pitemmällä perspektiivillä, musiikki lähtee tästä vielä muuttumaan eri suuntiin.
Minkälaisia mahdollisuuksia laulajan laaja skaala antaa teidän bändillenne?
– Tietenkin siten, että se ei rajaa meidän potentiaalia mitenkään. Antti on joskus kehunut, että hänen äänialansa on kolme oktaavia. Me painotimme juuri alapäätä ja siitä tuli meille persoonallinen soundi. Olemme saaneet palautetta, että Sentenced kuuluu, ja kyllähän se kuuluukin, mutta ei pahasti.
Ilmeisesti hyvää materiaalia on koossa runsain mitoin. Miten tästä eteenpäin?
– Onhan meillä matskua albumin verran, lisää treenataan paraikaa ja tuntuu, että biisit vaan paranevat. Emme hätäile seuraavaa demoa. Nyt on suunnitelmissa keikkailla lisää ja kehittää henkilökohtaisia taitoja. Keväällä olisi tarkoitus lähteä meidän toveribändi Radicalin kanssa kietämään Suomea, eli teemme Vaasa-invaasion.
– Meillä on ollut tähän mennessä ihan hyvin keikkoja. Kun on ennen tätä bändiäkin pyörinyt piireissä, keikkoja saa järjestetyksi kyllä. Radicalin jäsenillä tosin on paremmin suhteita, joten teemme yhteiskeikkoja. Voimme tarjota paketin, jossa on valmis ohjelma. Vedämme salin varmasti täyteen. Tai ainakin neton puolelle.
MUUT KATSASTETUT
KILL THE ROMANCE
Ville Hovi (v), Mika Tanttu (d), Tomi Luoma (g), Antti Kokkonen (g), Raimo Posti (b)
www.killtheromance.com
Kill The Romance herätti ansaittua sutinaa alan piireissä jo heti ensimmäisen demonsa jälkeen. Bändi onkin tavattoman ammattitaitoinen ryhmä. Yhtye toimii uskomattoman tiiviinä pakettina. Heti aluksi huomio kiinnittyy äärettömän tarkkaan ja silti eläväiseen rumpaliin. Bändin kitaristien työskentelyä kuunnellessa mieli vetää nöyräksi, sillä harvoin vastaavaa riffi-ilotulitusta jää seuraamaan yhtä herkeämättömästi. Lisäksi kitaristien riffittely ei ole pelkkää murskan ja melodian vuoropuhelua, vaan bändissä yhdistyvät nämä molemmat puolet sulavalinjaisesti yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. KTR muistuttaa jossain määrin alan ruotsalaisveljiä, mutta jollakin tapaa yhtye saa melankoliansa kuulostamaan naapureita syvemmältä ja synkemmältä. Mestarillista ainesta, kertakaikkiaan.
BEGRIM
Judas (v, prog), Kiira (v), Marica (v), Marko (g), Olli (g), Jari (b), Jake (d)
www.begrim.com
Helsinkiläinen industrial- ja goottivaikutteinen suurkokoonpano on saanut aiemmilla demoillaan suitsutusta aina Metal Hammeria myöten. Metallifanit arvatenkin jakautuvat helposti kahteen leiriin yhtyeen musiikin äärellä, sillä bändin konesoundissa on piirteitä, jotka kuuluvat pikemminkin dance- kuin metallikategorian alle. Mutta vitsaa puritaaneille. Begrim sijoittuu tyylillisesti jonnekin Paradise Lostin ja Kovenantin välimaastoon sillä erotuksella, että helsinkiläisillä on vahvasti goottiromanttinen henki sävellyksissään. Bändi saa yhdistetyksi upeasti mättöosaston hauraasti leijaileviin melodioihin, ja juuri ne melodiat ovat huikeata kuultavaa. Naislaulajien osuus loihtii biiseihin omaleimaista tyylikkyyttä, mutta kahden naislaulajan tarjoamia mahdollisuuksia hyödynnetään hieman säästeliäästi. Sovitukset kuitenkin ovat Begrimin avainasia. Bändin esittämät pienimmätkin yksityiskohdat palvelevat kokonaisuutta tavalla, joiden ansiosta kappaleet kuin itsestään nousevat kokonaan uudelle tasolle. Ja kun joukkoon ei ole eksynyt sitä ns. heikkoa lenkkiä, on Begrimin tuorein demo hienoa kuultavaa alkutahdeista loppuun saakka.
HATEFORM
Ville Vänni (g), Tuomas Vähämaa (d), Petri Nyström (v), Tomy Laisto (g), Joni Suodenjärvi (b)
www.hateform.net
Turkulaisen Hateformin kokoonpanon kolme viidesosaa on entisiä Morbid Dreamin jäseniä, ja muutkin tuntuvat olevan tekijämiehiä. Hateform virittelee harvinaisen napakkaa ja eläväistä deathia, jossa moderneille vaikutteille on annettu jalansija, mutta ei koko showta varastavaa roolia. Hateform on kaikesta ankaruudestaan huolimatta tyylikäs ja moni-ilmeinen yhtye, jonka skaala vaikuttaa laajalta. Kokonaisuus on erittäin hyvin hallinnassa kaikilla osa-alueilla. Biisien melodisuus ja raakuus on asetettu hienoilla sovituksilla balanssiin, ja vaikka yhtye vaikuttaa varsin synkältä rymistelijältä, huumorinpilkahduksillekin annetaan sijansa. Ankarankaan metallin kun ei aina tarvitse olla niin haudanvakava juttu.
MISERIA
Minja Loukkola (b), Jouni Kantoniemi (v), Virpi Äkkinen (v, g), Ville Karhu (d), Päivi Korpi-Käkelä (kb)
www.miseria.org
Kun Miseriaa edellisellä demolla tuli syyttäneeksi liiasta kepeydestä ja yksinkertaistamisesta, uudella demolla puutteita on korjattu erittäin ansiokkaasti. Yhtyeen vahvasti melodisen metallin goottivivahteet ovat uusilla biiseillä hieman lievempiä kuin ennen. Niiden tilalle puskee power-asennetta, mutta samanlaista musiikillista runsautta Miseria ei tavoittele. Niinpä kappaleet ovat edelleen hyvin ilmavia, mutta koskettimien pystyttämät tukirakenteet täyttävät tällä kerralla tilaa. Merkittävimmät parannukset ovat tapahtuneet laulupuolella. Joni alkaa olla täysverinen hevivokalisti, jonka äänessä on voimaa ja värikkyyttä. Virpin ääni ei aivan pärjää Jonin rinnalla, mutta parivaljakko on löytänyt toisiaan oivallisesti tukevan tavan toimia jakamalla vastuuta sopivasti ja juuri oikeissa paikoissa.
INCENDIUM
Aki Hahto (v), Antti Haapala (g), Hannu Perälä (g), Mika Hirvikoski (b), Petri Kahra (s), Otto Väisänen (d)
www.incendium.net
Incendiumiin on liitetty aika vahvasti gootti-termi, ei kuitenkaan ihan syyttä suotta. Uusilla biiseillään bändi laajentaa ilmaisuaan sen verran laajemmalle, että pelkästä goottivaikutteista puhuminen ei tee enää oikeutta yhtyeelle. Incendium on tavallista omaperäisempi bändi sekoittaessaan tummasävyistä rockia surumielisiin tunnelmapaloihin ikään kuin yhtye aikoisi kaataa joka ainoan metallin ympärille rakennetun raja-aidan. Vaikka musiikillisesti yhtyeellä ei ole yhteistä Anatheman kanssa, jokin ideologinen yhteys bändeillä tuntuu olevan etsiessään tunnelmia musiikkiinsa. Incendiumin kaihoisissa, melkein murheellisissa sävellyksissä on uskomattoman paljon voimaa ja Aki Hahto mikrofonin äärellä tuntuu vain alati paranevan. Letterissä naisvierailijan ja Akin äänet loihtivat erittäin jäntevän fiiliksen, joka vain kasvaa koko biisin ajan kummankin erinomaisen yksilösuorituksen ansiosta.
KIANA
Jani Hytönen (v), Jarno Suodenjoki (g), Antti Kilpi (g), Oskari Nyman (b), Wellu Koskinen (d)
www.houseofkiana.com
Hyvinkääläisbändi on ollut demon nauhoitusten aikaan koossa reilun vuoden, mutta jälki vaikuttaa erittäin vakuuttavalta. Bändin perusasiat löytyvät Ruotsi-kalman suunnalta, mutta Kiana vyöryttää niskaan sellaisen melodisen hyökyaallon, joka tuo mukanaan vaikutteita metallin synkemmiltäkin vesiltä. Kianalla on periaatteessa kaikki kohdallaan. Sävellykset toimivat, sovitukset tukevat oivallisesti kappaleiden ideoita, bändin soittajat pystyvät toteuttamaan kaiken tarpeellisen ja laulajan tummaan vivahtava matalahko ja vahva ääni veistelee hienot ornamenttinsa kappaleisiin. Mikä sitten haraa vastaan? Niin hienolta kuin Kiana kuulostaakin, omaperäisyyttä yhtyeeltä jää vielä kaipaamaan. Lisäksi kappaleet ovat paljolti toistensa toisintoja, joten kyllästymispiste tulee vastaan nopeasti. Silti ensimmäiseksi demoksi yhtye on saanut hyvin valmiin oloista materiaalia.
DIFFUSION
Kimmo Tuomainen (v), Hemmo Holopainen (g), Joona Vainikainen (d), Jarno Laitinen (b), Mikko Paananen (kb), Kalle Korhonen (g)
Blackilla aikoinaan aloittanut Diffusion tekee tätä nykyä melko kokeellista metallia, mikä ei ole ihan helppo taiteenlaji. Diffusionilla on selvästi paljon ajatuksia – hyviäkin – mutta ideat eivät ole ainakaan tällä ensimmäisellä demolla vielä erityisen jalostuneessa muodossa. Diffusion on paikoitellen erittäin kiinnostava ja lupaavakin. Välillä bändi tuntuu saavan kiristetyksi sen punaisen lankansa, mutta sitten yhtäkkiä tuleekin taas löysää. Ne pienet pilkahdukset siellä täällä ovat nautittavaa kuultavaa, mutta kokonaisuutta katsoen Diffusionilla riittää vielä mietittävää. Bändi kulkee tukevasti valtavirran ulkopuolella, mutta se ei ole ainakaan se helpoin polku. Parhaimmillaan taipaleesta saattaa muodostua hyvinkin antoisa.
APRIL
Hakim Hietikko (v), Mikko Merilinna (g), Janne Koski (g), Jaakko Pulkki (b, bv), Mikko Huovila (d)
www.aprilweb.net
Asennemetalli ei ole enää tänä päivänä helppo lajityyppi. Parin vuoden ikäinen April on kuitenkin oivaltanut, millä tavalla tyylisuuntaan on löydettävissä jotakin uutta. Bändi yhdistää lähestulkoon iskelmällisiä melodioita ja rakentaa pitkiä kaaria runttausriffien rinnalle. Ja kas, lopputulos on toimiva. Bändi saa yhdistetyksi raskauden ja kauneuden, jotka eivät ehkä ensituntumalta istu yhteen. Aprilin valtit löytyvät kappaleiden nokkelista sovituksista, ja Hakim Hietikon avarasta sekä vahvasta lauluäänestä. Aprilille on helppo povata hyvää tulevaisuutta, kun biisimateriaalikin toimii kaikilla tasoilla.
AD ASTRA
Ville Siikamäki (v), Olli Anttila (g), Santeri Vauramo (b), Jussi Ruokolainen (d)
www.adastracave.tk
Helsinkiläisbändi soittaa kasariheviä Iron Maidenin ja muiden brittityylin edustajien malliin. Yhtye myöntää, ettei se ole omaleimaisuuden huipentuma. Kaiken lisäksi yhtye pitää biisinsä hieman liiankin simppeleinä, mikä syö voimaa kokonaisuudelta. Silti bändissä on jotakin sympaattista. Varsinkin yhtyeen nimibiisin kertosäkeessä on yllättävän kiehtovia piirteitä, vaikka bändi ei siinä oleellisesti linjastaan poikkeakaan. Sovituksilla kun leventäisi kappaleiden ilmettä, voisi bändi kuulostaa huikeasti paremmalta. Kehityskelpoinen Ad Astra ainakin on, sillä soittopuoli on kohentunut oleellisesti edellisestä.
ANCIENT DAWN
Marko Poussu (v), Kimmo Murtovaara (g), Ville Kajava (g), Pete Karjalainen (kb), Jarkko Poussu (b), Tero Takalo (d)
www.ancientdawn.bl.am
Kuusamon pojat ovat petranneet kaikilla rintamilla sitten edellisen demonsa. Bändin kappaleet ovat vivahteikkaampia ja huolellisemmin sovitettuja, yhtyeen jäsenet tuntuvat soittavan jollakin tapaa rennommin ja yhtyeen solisti kuulostaa aiempaakin vapautuneemmalta. Kaiken kaikkiaan Ancient Dawn on hieno yhtye, joka tekee hyvältä kuulostavaa voima- ja progemetallin tapaista sekoitusta. Mutta vaikka kokonaisuus tuntuu olevan erittäin hyvin hallinnassa, jotakin jää puuttumaan. Ilmeisesti yhtyeen on tarpeen löytää biiseihinsä joko jokin selvä koukku tai pikkuisen vielä kiristää fiilispuolella, jotta palaset loksahtavat täydellisesti kohdalleen. Kysymys on enää pienestä hienosäädöstä, jonka asetukset löytyvät usein kuin vahingossa itsestään.
GOLGATA
Jukka (v), Timo (g), Raihi (d), Jussi (g), Jaska (b)
Golgata viittaa jo nimellään vahvasti hardcorepuolelle ja bändi listaa vaikutteikseen muun muassa Terveet Kädet ja Sepulturan. Perinteet ovat vahvasti kunniassa, mutta yhtye on kutonut hoocee-mättöönsä onnistuneita metalliriffejä. Niiden myötä bändi saa tuoduksi varsin suoraviivaisiin ja monotonisiin kappaleisiinsa melodisuutta, joka availee biiseihin erittäin tärkeitä henkireikiä. Itse asiassa melodisilla riffeillä toivoisi olevan vahvemmankin roolin biiseissä, koska tällaisenaan ne eivät edusta järin omaperäistä linjaa. Teksteissään yhtye kritisoi uskontojen ympärillä havaitsemaansa tekopyhyyttä ja vielä selventää demonsa kannessa omaa linjaansa. Ehkä näin valmiiksi sanomaa ei kuitenkaan olisi tarvinnut pureskella, koska siinä on lievää selittelyn makua.
FORE
Jani Karppinen (g), Markus Sarala (b), Jarkko KArppinen (g), Sami Mustonen (d), Tero Laine (v)
www.fore1.org
Fore on vaihtanut solistia sitten edellisen demonsa. Uusi laulaja murisee varsin maukkaasti, mutta kaverilta kuulisi mielellään myös puhdasta ääntä, sillä muutamissa kappaleissa se voisi olla mainio mauste. Fore on edelleen runnova ja aggressiivinen bändi, mutta uusiin kappaleisiin on kaivettu ilmavuutta pääosin sovituksellisilla keinoilla. Samalla biisien melodiat korostuvat, ja bändi onkin onnistunut saamaan aikaan hienolla tavalla synkkiä melodiapaloja murjomisen lomaan. Kenties niitä voisi vielä tuoda korostetummin esiin, koska tällaisenaan kappaleita vaivaa edelleenkin lievä tasapaksuus. Fore on kuitenkin mielenkiintoinen ja huomionarvoinen orkesteri, mutta biisien ilmiasun terävöittämisessä on edelleen työtä.
SOULHAVOC
Ville Putkonen (v), Ilkka Lönnqvist (g, bv), Janne Boman (b), Heikki Mutikainen (d), Arto Hannula (g)
www.soulhavoc.com
Kotkalaisen Soulhavocin kokoonpano on jo ehtinyt muuttua jonkin verran sitten demon äänitysten. Kaiken kaikkiaan bändi on vielä nuori, sillä yhtye on syntynyt puolitoista vuotta sitten. Ruotsin death-bändejä on selvästi kuunneltu, mutta kotkalaisten ohjenuora tuntuu olevan urheilutermein ilmaistuna pitää paketti kasassa ja homma yksinkertaisena. Bändi latoo tiskiin mittavan määrän kiehtovia riffejä, ja kyllä niitä melodioitakin sieltä löytyy sellaisia kaipaaville. Soulhavoc on kuitenkin lähtökohtaisesti turpaanvetolinjalla, jossa se onnistuu kohtalaisen hyvin. Bändiltä jää kuitenkin puuttumaan eräänlainen viimeistely, sillä vaikka bändin möyriminen tuntuu hyvältä, se jättää jotakin hampaankoloon.
SATORIUM
Jimmy Bäck (g, v), Guy Vikman (d), Fredrik Vikman (g), Christoffer Alvik (b)
www.satorium.net
Satoriumin historia ulottuu puolenkymmenen vuoden taakse, jolloin bändi aloitteli nimellä Guardians Of Steel. Yhtye on kolunnut läpi suunnilleen kaikki metallin koulukunnat blackista voimametalliin, ja tänään homma etenee thrashin tahtiin.
Pietarsaarelaiset ovat hakeneet vaikutteensa thrashin aamuhämäristä, jolloin bändit luottivat selkeisiin riffeihin ja napakkaan kannutukseen. Satorium ei musiikillisilla ansioillaan häikäise, mutta sen esiintymisen napakkuus ja tietyt riffit ovat riemastuttavan vanhanaikaisia. Laulutyyli sitten kiusaakin pahemman kerran. Laulajan örinästä ei ota minkäänlaista tolkkua ja pikemminkin vokaalit nostattavat antipatioita bändiä kohtaan.
GLADENFOLD
Esko Itälä (v, g), Jenna Suominen (v), Anssi Lautjärvi (g), Lassi Laine (b), Matias Kilpiö (s), Lauri Itälä (d)
www.gladenfold.cjb.net
Gladenfold on tehnyt muutoksia kokoonpanoonsa pitkin matkaa, eivätkä muutokset taida vieläkään olla lopussa. Muutaman vuoden bändiä pyörittänyt ryhmä tuntuu ainakin musiikillisten näkemystensä puolesta olevan tietoinen, mitä halutaan tehdä. Gladenfoldin yhdistelmä kalmavaikutteita ja kelttiläistä äänimaisemaa sisältää runsaasti hyviä ideoita, eikä melodisuudestakaan ole tingitty. Nais- ja miesääni toimivat hyvin yhdessä, ja juuri naisääni saa aikaan syvyyttä lauluosuuksiin. Toki myös miesäänen puhtaatkin osiot tuntuvat toimivilta. Gladenfold sekoittaa kappaleisiinsa vielä ripauksen progevivahteita, ja juuri näiden kelttivaikutteet tuovat tervehenkistä lisäväriä. Puutelistalle kuitenkin joudutaan kirjaamaan omaperäisyys sekä tasalaatuisuus. Ensimmäiseksi demoksi tuotos on kuitenkin hyvä päänavaus.
ABERRANT VASCULAR
Lumi (v), Leca (b), Mr. Rychi (kb), Jumo (d), Jade (g)
www.aberrantvascular.tk
Vaasalainen Aberrant Vascular on lähtenyt etsimään kokonaan uusia polkuja metallin saralta. Taival ei ole helppo. Jo ensimmäisellä demollaan yhtye osoitti, että sillä on orastava perusajatus siitä, minkälaista musiikkia yhtye haluaa tehdä, mutta meno oli vielä perin haparoivaa.
Yhtyeen avantgardistinen industrial- ja goottisekoitus koittaa tavoittaa Therioninkin jossakin pisteessä, ja loppujen lopuksi yhtyeen musiikki herättää lievän huvittuneisuuden ohella myönteisiä ajatuksia: nämä sentään yrittävät. Kokonaisuus on kuitenkin edelleen hajanainen, ja kappaleissa on selvästi liikaa tavaraa. Plussaa bändi saa oopperalaulusta, miinusta tulee sävellysten rikkonaisuudesta. Ja iso plussa siitä, että yhtye uskaltaa kokeilla rohkeasti ja etsiä omaa linjaansa. Tie voi olla pitkä ja kivinen, mutta toivottavasti se kannattaa tarpoa läpi. Ajan kanssa.
DEADLIGHT
Juha Tretjakov (v), Tuukka Kivi (g), Panu Lehtoniemi (g), Kimmo Kulo (b), Jari Viidanoja (d)
www.deadlight.org
Aina metallin ei tarvitse olla niin ilmiselvää särökitaraa, ylinopeutta ja kalman korinaa. Kun asenne on synkän puoleinen ja mieli raskas, silmukkaa voi alkaa viritellä puun oksalle puhtaampienkin äänimaisemien tahdissa.
Tamperelainen Deadlight oli alunperin sivuprojekti, mutta kun homma alkoi toimia, keikahtivat projektit päälaelleen. Deadlightin sävellykset ovat jännittäviä ja melodiat poikkeuksellisella tavalla kiehtovia biisien rakenteista puhumattakaan. Deadlightin kohdalla mainitsee mielellään Katatonian, sillä yhtyeiden syvässä masennuksessa on jotakin samaa. Deadlight kuitenkin tahollaan hämää. Se avautuu kuin kaleidoskooppi pirteiden värisävyjen loistoon, mutta pian sävelmien kirkkaus vaihtuu synkeäksi epätoivoksi.
Deadlight on yhtyeenä erittäin dynaaminen ja väkevä. Siksi kai he hallitsevat palavat tunteet niin laajalla skaalalla.
GROKE´S CLAN
Johannes Valkonen (g, v), Jussi Nevalainen (g), Harri Pellikka (d), Joonas Vitri (b)
www.grokesclan.com
Groke´s Clanin jäsenet ovat vielä teini-iässä, mutta yhtyeen tyyli on viiden vuoden yhteissoiton aikana kehittynyt omille ja kieltämättä varsin laadukkaille uomilleen. Yhtyeeltä irtoaa napakoita riffejä, ja varsinkin rumputyöskentely on harvinaisen hyvin kohdallaan. Demolla rumpuja soittaa kaksi eri kaveria, mutta kummallakin tyylitaju sekä eläväinen työskentely on hanskassa.
Groke´s Clan on kokonaisuutena vivahteikas ja sopivan vallaton. Lisäksi yhtye ymmärtää nyanssien päälle. Laulupuoli puolestaan edustaa biisien vaatimattominta antia. Örinä jää hieman voimattomaksi ja sävyttömäksi, mutta treenauksella tilanne korjautuu kyllä. Jo nyt yhtye onnistuu kohtuullisesti biisiensä sovituksissa, mutta tältä bändiltä uskaltaa odottaa vielä enemmän osia, koukkuja ja vaihtelua sävellyksiin.