Demoefekti 49/2015

Tämän viikon Demoefektissä Royal Lips, Killing Attack, Musculus ja Honey Please.
1.12.2015 14:07

ROYAL LIPS

Kuopion Royal Lips soittaa dramaattista alternative rockia. Bändin soundit ja dynamiikantaju ovat erittäin korkeaa tasoa ja laulajan ääni on sopivan rosoinen ja vahva. Valitettavasti englanninkielen hallinta on kuitenkin aika horjuvaa. Sanoja äännetään usein väärin, tosin ehkä jopa tahallisesti. Onhan biisin nimen calmiditykin bändin oma luomus. Tahallista tai ei, se on silti vähän häiritsevää. Joka tapauksessa Serene Calmidity on ehdottomasti Demoefektin viikon paras sävellys ja lähes täydellinen toteutus niin sovituksen, soiton kuin soundiensakin puolesta.

facebook.com/Royal-Lips

KILLING ATTACK

Joensuun Killing Attack kutsuu itseään thrash metal -yhtyeeksi, mutta se toteutuu lähinnä kitarasooloissa ja soundeissa. Myönnetään, että bändin nimi on myös erittäin metal. Muilta osin Cold Dead Eyes on lähempänä Minor Threat -tyyppistä hardcore punkia. Slayerin kaltaiseen thrashin ja hardcore punkin hybridiin bändin tekniset taidot eivät riitä. Killing Attackin ote on melko kaoottinen, eikä viisiminuuttiseksi venytetty biisi jaksa pitää otteessaan loppuun asti. Energiaa bändillä kuitenkin riittää ja laulajan ääni on erittäin hyvä.

facebook.com/killingattack

MUSCULUS

Helsingin Musculus on rehellistä heavy metalia Rollins Bandin kaltaisella asenteella. White Lies ei ole missään nimessä kovin melodinen sävellys, mutta lopulta silti aika tarttuva. Biisin puolivälin Rollins-tyyppinen monologi ei kuitenkaan oikein toimi vaan lähinnä rikkoo biisin jännitteen, jota ei sitten enää saada uudestaan kulkemaan. Musculuksen soundi on hyvä ja bändi soittaa pätevästi. Sävellyspuoli vain vaatisi vielä hiomista. White Lies toimisi paremmin yksinkertaistettuna. Hyvistä ideoista ei ole pulaa, niille vain pitäisi antaa enemmän tilaa.

facebook.com/wearemusculus

HONEY PLEASE

Jyväskylän Honey Please hakee Fever Rayn kaltaista synkän melankolista alternative pop -soundia. Tunnelman luomisessa bändi menestyykin parhaiten. Sävellyksenä Wallace on ihan mukiinmenevä ja ammattiaitoisesti jäsennetty, mutta ei mitenkään erityisen kiinnostava tai tarttuva. Bändin isoin ongelma on kuitenkin laulaja. Epävireistä Tori Amosia muistuttava laulu ei kuulosta ollenkaan hyvältä. Sanoitukset ovat myös aika geneeriset.

facebook.com/Honey-Please


Soundin Demoefektissä nostetaan joka toinen viikko esiin muutama kiinnostavin demo. Demosetänä toimii Nuutti Heiskala.
Ohjeet demojen lähettämiseen löytyvät täältä.

Lisää luettavaa