CCR:n keulilla ja sen jälkeenkin hurjan siivun rockhistoriaa tehnyt John Fogerty täyttää tänään 70 vuotta. Onneksi olkoon!
Kaliforniassa 28.5.1945 syntynyt John Cameron Fogerty teki Creedence Clearwater Revivalin kanssa seitsemän studioalbumia, ja yhä jatkuvalla soolourallaan pitkäsoittoja on kertynyt toistaiseksi yhdeksän.
Fogertyn tekemisiä koko ikänsä suuresti ihaillut Eppu Normaali -kitaristi Juha Torvinen listasi idolinsa juhlapäivän kunniaksi viisi tärkeää Fogerty-muistoa ja viisi niihin liittyvää biisiä.
Juha Torvinen: 5 tärkeää Fogerty-hetkeä
1. Ramble Tamble (Cosmo’s Factory, 1970)
Tätä kuuntelimme ja leikimme Airfixin muovisotilailla.
– Ensimmäinen kuulemani CCR-albumi oli Cosmo’s Factory. Kaverini vanhemmat voittivat bingossa stereot ja siihen sai mukaan kaksi levyä. Tätä kuuntelimme ja leikimme Airfixin muovisotilailla. Ramble Tamblen instrumentaaliteema saa vieläkin mielen herkäksi. Se toinen levy oli Led Zeppelin II.
2. Born On The Bayou (Bayou Country, 1969)
– Saatuani ensimmäisen kitarani, minulle oli pitkään vaikea uskoa ja ymmärtää, että jokin niin järjettömän hieno kuin tämä biisi oli periaatteessa tehty yhdellä soinnulla. En minä sitä vieläkään oikein meinaa uskoa.
3. Almost Saturday Night (John Fogerty, 1975)
– Tämän albumin pelkkä kansi on jo loistava. Erakkona viihtynyt Fogerty istuu kannon nokassa koira vieressään. Idylli on täydellinen ja pidän tätä tunnelmaltaan parhaana Fogertyn soololevynä, vaikka tiedän monen olevan tyystin toista mieltä.
4. Walking In A Hurricane (Blue Moon Swamp, 1997)
– Jyrki-ohjelmasta soitettiin ja kysyttiin, haluanko lähteä Tukholmaan haastattelemaan Fogertya, joka oli Euroopassa promoamassa Blue Moon Swamp -levyään. Lähdin. Lensimme Pizza Pekkarisen kanssa Ruotsiin ja teimme haastettelun. Mukava mies, vaikka vastaukset kysymyksiin tulivatkin automaatista käsin. Ymmärrettävää, kun on viikkokausia vastaillut samoihin kysymyksiin. Illuusiot tietenkin romahtivat, kun lapsuuden sankari olikin lihaa ja verta ja TODELLA vähän rokkenroll.
5. Someday Never Comes (Mardi Gras, 1972)
Joillekin pelastuksen tuo Jeesus, Fogertylle vaimo.
– Olen nähnyt Fogertyn livenä muutaman kerran ja jopa pyytänyt häneltä nimmarin lyhytkaulaiseen Rickenbacker-kitaraan. Eivät tapaamiset valitettavasti mitään kuolemattomia elämyksiä ole olleet. Magiikka puuttuu ja se taisi jäädä CCR:ään. Fogerty paasaa joka käänteessä vaimostaan, joka hänet pelasti. Joillekin pelastuksen tuo Jeesus, Fogertylle vaimo. Tälle kirjoitetut laulut eivät ole hyviä, Fogertyn vahvuus eivät ole rakkauslaulut. Minulle Someday Never Comes on ainoa biisi, jonka tekstin Fogerty on kirjoittanut sydänverellään.
Teksti: Juha Torvinen