Komediasarja Kummelin ensiesityksestä tulee tänä vuonna kuluneeksi 25 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi Yle teki kulttuuriteon ja laittoi kaikki Kummeli-tuotantokaudet Yle Areenaan katsottavaksi.
Sarjan alkuperäisenä ideana oli tiivistää yksi tv-ilta yhteen jaksoon: kuuluttajahahmo Ilpo Nuokko, joka myöhemmissä kausissa vaihtui Eero Kakkoon, kuljettaa läpi niin kulttuuria, urheilua, uutisia, mainoksia kuin kokkiohjelmia sisältävän puolituntisen.
Tietysti myös musiikki kuuluu olennaisesti tv-iltaan, ja se oli muusikkotaustaisille Kummeli-koomikoille merkittävä osa-alue. Vakiosketseihin lukeutuivat muun muassa Musacorner ja Musavisa, ja jaksoissa nähtiin paljon artistivieraita.
– Musiikki oli aluksi tavallaan sivuraide, mutta siitä tuli nopeasti tärkeä osa toimintaa, muistelee alkuperäiseen Kummeli-kolmikkoon Timo Kahilaisen ja Olli Keskisen kanssa kuulunut Heikki Silvennoinen.
– Ideoita oli paljon, ja kaikki lyhyemmätkin taustamusiikit tehtiin itse alusta saakka. Sama homma on jatkunut siitä lähtien. Viimeisimmän Kummeli V -elokuvankin musiikit ollaan tehty itse.
Vaikeinta Silvennoisen mukaan oli soittaa ”huonosti hyvin”. Siis soittaa hyvin, mutta niin, että se kuulostaa huonolta.
Musiikkisketseistä Silvennoisen omiin suosikkeihin kuuluu Kari ja Karvattomat, joka muistetaan sellaisista ikivihreistä kuin Pattayalle, Hirvimettällä ja Kertokaa se Jaanalle.
– Ne tehtiin triona ja livenä. Siinä on jotain suomalaiskansallista. Musacorner-sketseistä Janne Henriksson ja Kokemus on myös hyvä. Ja tietty itse Musacornerin juontaja Iso-Pebe tajunnanvirtamusiikkitoimittajana on mainio hahmo.
Vaikka Musacornerissa parodioitiin myös suomalaisia muusikkoja, kukaan ei Silvennoisen tiedon mukaan ole koskaan suuttunut sketseistä.
– Siihen aikaan oli niin paljon vahvoja persoonia, ja tiettyjä piirteitä oli helppo parodioida. Mutta ei kukaan niistä suuttunut, nehän oli enemmänkin kunnianosoituksia.
Parodia syntyy parhaiten persoonallisista ja tunnetuista hahmoista. Vähemmän tunnetuista hahmoista voi myös tehdä huumoria, kunhan sen tekee niin hyvin, että hahmo tulee tunnetuksi sketsin kautta.
Mitä tämän päivän kappaleita tai hahmoja Kummelissa sitten voisi nähdä?
Kyllä niitä ääri-ilmentymiä onneksi musiikkipiireissä vielä on Antti Tuiskusta heviin. Jenni Vartiaisen Missä muruseni on -hitistä saisi varmasti jotain irti.
– Heikki Silvennoinen
– Kyllä niitä ääri-ilmentymiä onneksi musiikkipiireissä vielä on Antti Tuiskusta heviin. Nightwish tai Jenni Vartiaisen Missä muruseni on -hitistä saisi varmasti jotain irti, Silvennoinen pohtii.
– Ehdottomasti Alexi Laihosta pitäisi tehdä jotain, jossa sormet vipeltävät kitaran otelaudalla niin, ettei niitä ehdi edes näkemään.
Yksi ryhmä musiikin ulkopuolelta kuitenkin on, josta vahvat persoonat Silvennoisen mukaan nykyään puuttuvat.
– Urheilijoista on tullut todella mediahygieenisiä. Ennen oli Seppo Rädyt ja kumppanit, joista sai helposti tehtyä huumoria, mutta nykyurheilijoista se on vaikeampaa.
Janne Henriksson ja Kokemus. Kuvakaappaus Yle Areenasta.
Musiikki pitää Silvennoisen kiireisenä, ja kitaristilla onkin monta rautaa tulessa. Alkuvuonna Silvennoinen kiersi Suomea blueskitaristi Erja Lyytisen kanssa, ja loppukevät kuluu Silvennoinen & Maijanen Bandin kanssa tien päällä.
– Kesä menee myös pistokeikkojen merkeissä Lyytisen ja Maijasen kanssa. Ensi vuonna on tarkoitus SF-Bluesin kanssa aktivoitua keikoille, Silvennoinen kertoo.
– Kevään keikat ovat olleet sen verran inspiroivia, että myös uuden levyn tekoon olisi tarkoitus ryhtyä.