Big in jossain

16.8.2007 22:42

Vastoittain törmäsin Räkärodeo -mailing listalla yllättävään linkkiin pop-eksentrikko Julian Copen nettisivuille. Mies nimittää suosikkilevyjään kuukauden levyiksi, ja tällä kertaa kunnian oli saanut hämeenlinnalainen Haare vuonna 2004 julkaistulla The Temple –albumillaan.

Niin että kuka tai mikä Haare? Hyvä kysymys, sillä en minäkään tuota kuvailun perusteella haastavaa, avantgardistista kitaramekkalaa ole koskaan kuullut. Copen hehkutus kieltämättä herätti mielenkiinnon, ja taiteellinen kitaramekkalahan on jo lähtökohtaisesti kiinnostavaa!

Haare muistutti jälleen kerran siitä, kuinka paljon suomalaisessa ruohonjuuritason musiikissa tapahtuu Suomen rajojen ulkopuolella. Esimerkiksi Drowsystä (alias Mauri Heikkinen) moni suomalainen popjournalistikin kuuli ensimmäisen kerran vasta miehen julkaistessa debyyttinsä maineikkaan brittiläisen Fat Cat –indielafkan kautta.
Kannattaa tutustua! Mies tekee hienoa, maanläheistä makuuhuonefolkia Bonnie ”Prince” Billyn hengessä.

Indiepopin piirissähän ei ole mitenkään harvinaista, että yhtyeet julkaisevat jo ensimmäisiä levyjään ulkomaisten pikkulevymerkkien kautta. Suomessa kun epäkaupallisen indiemusan julkaisijoita on kuitenkin vähemmän kuin julkaisua kärttäviä yhtyeitä, niin yhtä hyvin voi hengentuotteensa luovuttaa jonkun julkaisuja selkänahastaan repivän hullun japanilaisen tai italialaisen julkaistavaksi.

Esimerkkejä piisaa, tsekatkaa vaikka vuosikausia pikkulevyjä näprännyt ja viimein oikean albumin ruotsalaisten ja saksalaisten avulla pihalle saanut mainio Cats On Fire, tai ensi-ep:nsä juuri ranskalaisen pikkulafkan kautta julkaissut Snow Coloured Kid.

Lisää luettavaa