Disco Ensemblen Jussi Ylikoski vaikutti 2000-luvun alussa kitaristina kokonaiseen emorock-sukupolveen Suomessa. Disco Ensemblen läpimurtona toimineen First Aid Kit -albumin (2005) jälkimainingeissa esimerkiksi perinteikkään Ääni & Vimma -bändiskaban lauteille nousi joukko pieniä ylikoskia kurittamaan lähes rinnan korkeudelle asetettuja SG-kitaroitaan kopioiden innostajansa lavamaneereita. Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, Disco Ensemble on julkaissut yhteensä viisi menestyksekästä albumia ja synnyttänyt ympärilleen myös musiikillisia sivuhaaroja: laulaja Miikka Koivisto ja basisti Lasse Lindfors vaikuttavat juuri loistavan debyyttialbuminsa julkaisseessa Hisserissä, ja Jussi Ylikosken elektronisen muodon ottanut soolotrippi tottelee nimeä Big Pharma. Freedom Juice -single ja -video julkaistaan 20.5.
Jussi Ylikoski pohtii Disco Ensemblen viimeisintä kymmentä vuotta. Ajanjakso on ollut täyttä haipakkaa ilman kunnollisia taukoja: on kirjoitettu biisit, hiottu ja tuotettu niitä, menty studioon, julkaistu levy ja tehty perään valtava määrä keikkoja. Kun keikat on soitettu, rumba on alkanut alusta. Sykli on pyörinyt samaa rataa vuosikausia ja muuttunut rutiiniksi. Jokaisen levyn tekemiseen on liittynyt vahva tunne tarpeesta ylittää itsensä aina uudestaan. Jussin mielestä ei ole järkeä tehdä seuraavaa levyä, jos sille ei ole selkeää syytä. Disco Ensemblen kohdalla syy on aina ollut sama: nyt tehdään tämä juttu vielä paremmin!
”Innostuin siitä, kuinka turboahdettua se oli hyvällä tavalla”
– Viimeisimmän levyn eli Warriorsin (2012) kanssa käytiin kaikista syvimmissä vesissä sen suhteen, kuinka paljon voi vatkata sitä tekemistä ja tuottamista. Hirveä määrä pohtimista ja päätöksentekoa, että miten tämä tehdään, ja sitten taas todella pitkä kiertue. Sen jälkeen mulle tuli eräänlainen stoppi. En pystynyt kuvittelemaan, että alkaisin tehdä seuraavaa DE-levyä. Kyse oli ehkä myös yliannostuksesta sen tyyppiseen musaan, mutta ennen kaikkea kyllästyksestä rutiiniin. Tiesin tarkkaan, että mikä mua odottaa, jos lähden tekemään heti seuraavaa DE-levyä. Halusin tehdä jotain muuta, Jussi taustoittaa Big Pharman aluillaan olevaa tarinaa.
Jussi ei ole halukas genrettämään Big Pharmaa. Yleisö tulee luultavasti yllättymään siitä, että hardcore-punkkarina aloittanut, kotimaisen indierockin pioneeriksi kasvanut ja eräänlaiseksi kitaraguruksikin profiloitunut Ylikoski ilmaisee itseään nyt elektronisesti.
Innostuksen lähteitä hieman vastentahtoisesti miettiessään Jussi palaa syksyyn 2012, jolloin hän eksyi selailemaan YouTubessa italialaisen The Bloody Beetrootsin festariesiintymisiä. Electro houseksi ja dance-punkiksi nimitetyn Beetrootsin habitus teki Ylikoskeen vaikutuksen.
– Mietin, että jumalauta, tämä on ihan absurdia meininkiä. Innostuin siitä, kuinka turboahdettua se oli hyvällä tavalla.
The Bloody Beetrootsin lisäksi Jussi nimeää ranskalaisartisteja kuten The Toxic Avengerin, Vitalicin ja vanhan Daft Punkin. Niistä ei kuitenkaan sovi tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä Big Pharman laajalle skaalalle venyvästä ilmaisusta. Enemmänkin ne ovat toimineet omalta osaltaan sysäyksinä Big Pharman intuitiivisessa tyylin etsinnässä. Missään vaiheessa Jussi ei ole luonut suurempaa visiota siitä, mitä Pharman pitäisi olla tai edustaa. Hän kokee tällaiset visiot enemmänkin rajoittavina, ja toimii tekeminen edellä innostuen musiikista luomansa pätkä kerrallaan.
– En ole ikinä osannut tehdä musaa konsepti- tai dogmavetoisesti. Pelkään, että se olisi este sille, että kaikista parhaat palikat päätyy mukaan. Kaikelle syntyvälle musiikille on annettava mahdollisuus päätyä levylle, on se tyyliltään sitten minkälaista tahansa, Jussi toteaa.
”En oikein tykkää olla riippuvainen kenestäkään”
Big Pharma on tullut musiikiksi ja kappaleiksi Jussin omassa olohuoneessa sijaitsevassa kotistudiossa. Aivan maaliin asti Ylikosken resurssit eivät riittäneet yksin, joten soundien lopulliseen viilaamiseen hän kutsui avukseen hiphopin ja elektronisen tanssimusiikin saralla ansioituneet tuottajat Veikka ”Ercola” Erkolan ja DJPP:n. He saattoivat materiaalin maaliin siten, että soundit toden teolla ”pölähtävät”.
Jussilla on tällä erää valmiina reilut kymmenen kappaletta Big Pharmaa. Hän ei osaa vielä sanoa, miten niiden kanssa edetään. Albumikokonaisuuden julkaisu pikaisesti ei ole ainakaan itsestäänselvyys. Saattaa olla, että matskua julkaistaan rauhassa sinkkuina tai ensin pienempinä ep-muotoisina kokonaisuuksina.
Big Pharman livetoteutus on asia, jolle Ylikoski on suonut paljon ajatustyötä ja -aikaa. Yksityiskohdat elävät vielä. Pharman performanssissa häntä kiehtoo mahdollisuus toimia yksin.
– Koen tärkeäksi, että pystyn tuottamaan live-elämyksen yksin. Ehkä tässä on myös sitä, että en oikein tykkää olla riippuvainen kenestäkään, Jussi pohtii.
– Disco Ensemble on logistisesti haastava kokonaisuus, olet väkisinkin jossain määrin muiden armoilla. Tässä on nyt mahdollisuus olla riippumaton. Tykkäisin ainakin aloittaa omin voimin. Myöhemmässä vaiheessa voisi toki olla kiinnostavaa lisätä palikoita. Mutta jos tulee livekokoonpano, herää kysymys, että kuka haluaa uhrata aikansa ja energiansa siihen, että tästä tulee juuri sellainen kuin minä haluan. On parempi, että teen sen itse.
Teksti: Teppo Vapaus