Bloodpitin Matthau Mikojan kertoo omista ja bändinsä vaiheista Off The Hook -albumin biiseissä. Ilmeikkäästi tulkitseva laulajakitaristi kertoi Soundille muutamien kappaleiden taustoista.
Rotten To The Core
– Tämä on kuin Popedan Palle And The Boys. Biisi kertoo ihan suoraan meistä. Joskus aikoinaan tuli ammuttua kaikenlaisia mielipiteitä muista yhtyeistä. Eihän sitä nyt kaikesta diggaile, mutta ne mölyt voisi tietysti pitää omassa mahassa. Aiheutettiin siinä kaikenlaista skismaa ja saatiin hetkeksi Suomen mulkuimman bändin maine.
– Ylipäänsä, Off The Hook on helvetin rehellinen levy. Oikeita fiiliksiä, oikeita tunteita. Tekstejä voi myös lukea niin kuin piru Raamattua. Jos kappaleessa juodaan kossukolaa niin se sitten on kossukolaa. Siellä naristaan viinapiruista ja puretaan aggressioita. Erosin taannoin pitkästä suhteesta ja levyllä käydään läpi niitäkin tunteita asioiden oikeilla nimillä. Enkä minä pahemmin mieti, että voiko jotakin juttua laittaa biisiin.
Balls
– Kiertue-elämää. Keikkabussi tai takahuone on sillä hetkellä se oma koti. Näissä paikoissa ei yleensä saa hetkenkään rauhaa, vaikka minäkin kaipaan ja tarvitsen sellaista. Usein mestoille ilmestyy liikaa outoa jengiä ja tietäähän sen, miten siinä käy kun sitä känniurpoilua katselee ja kuuntelee selvänä. Vituttaahan se. Sitten jengi tulee vielä kaiken päälle ihmettelemään, että miksi kummassa sinä et vedä keittoa. Ja jos siitä tarjotusta kaljasta erehtyy kieltäytymään niin se otetaan henkilökohtaisena vittuiluna ja kusipäisenä rokkitähteilynä.
Leave Me Dead
– Kirjoitettu bussissa aamuyöllä. Jonkinlainen keikkaputki siinä oli päällä ja jostakin tuli taas mieleen, että nyt on rähjätty siellä ja täällä. Jätkät näyttävät räjähtäneiltä ja itsekin on taas tässä kunnossa. Ja kotiin pitäisi mennä, vaikka haistaan musiikille. Siis biisi ihan perussetistä, kun tasapainoillaan normaalin elämän ja orastavan rokkistarameiningin välillä. Toinen kärsii aina, kumpaakin ei pysty vetämään täysillä.
Blue In The Face
– Nimi tarkoittaa slangissa "tehdä jotakin asiaa kyllästymiseen asti". Joskus tulee fiiliksiä, ettei minusta ole tähän, en pysty olemaan bändin keulakuvana. Ei jaksa, ei huvita enää. Olen muutenkin sen tyyppinen ihminen, että asiat eivät ole ikinä hyvin. On liian vähän tai sitten liikaa. Ihan säälittävää "menee päin vittua" -ajatteluahan se on. Onneksi joku aina jossakin vaiheessa muistuttaa, että lopeta nyt se valittaminen, olet saanut haluamasi.
One Life
– Tämä on musiikillisesti vanha juttu, sanat on vaan tehty uusiksi. Melkoinen fiilisbiisi ja sopisi paremmin jonkun kuolinvuoteella makaavan vanhuksen laulettavaksi. Kappale siitä tilanteesta, kun mitään sanottavaa ei enää ole. Että elämä on nähty, mutta vilkaistaan nyt vielä taakse ja mietitään hetken, mitä on tullut tehtyä ja millainen ihminen sitä onkaan ollut.