Heinäkuu 2015 Hämeenlinnan Kantolan tapahtumapuistossa. Erittäin moni hyvissä ajoin paikalle saapunut tuijottaa lavalle monttu auki jo ennen pääbändi AC/DC:n aloittamista. Lämmittelijän haastavaan rooliin on päässyt yhdysvaltalainen Vintage Trouble, josta suurin osa paikalla olijoista ei ole kuullut etukäteen nuottiakaan. Kiihkeästi esiintyneen yhtyeen 60-lukulaisen retrorockin, rhythm’n’bluesin ja soulin sekoitus uppoaa yleisöön vaivatta.
Nyt yhtye saapuu niittämään lisää suomalaisia. Kalifornialaisnelikko soittaa The Circuksen lavalla Helsingissä ensi tiistaina 24.11.
Vintage Troublen rumpali Richard Danielson vastaili Soundin kysymyksiin.
Kummasta pidät enemmän: keikasta vai studiosta?
– Molemmilla on omat vahvuutensa. Useimmille muusikoille kappaleiden soittaminen livenä on se tärkein maali. Siinä on kyse suorasta vuorovaikutuksesta yhtyeen ja yleisön välillä, mikä tekee siitä jännittävää päivästä toiseen. Joten valitsen keikan. Mutta toisaalta, biisin tallentamisesta studiossa saa hienon saavutuksen tunteen, ja siitä prosessista irtoaa paljon taiteellista tyydytystä.
Ensimmäinen Suomen-keikkanne oli suurin mahdollinen: AC/DC:n lämppärinä viime kesänä. Miltä oikein tuntuu nousta lavalle kymmenien tuhansien ihmisten eteen, etenkin kun heistä suurin osa ei tiedä teistä etukäteen mitään?
– Turha mainitakaan, että se oli erittäin jännittävää. Jokainen uusi maa on energialtaan erilainen, mutta erityisesti Suomessa oli upea yleisö. Heti mukana ja innoissaan odottamassa AC/DC:tä, mutta he armeliaasti antoivat osan siitä energiastaan myös meille.
– Odotamme innoissamme paluuta Suomeen, että pääsemme kasvattamaan suhdettamme edellistä intiimimmässä paikassa. Toiset treffit jännittävät aina!
”Lika ja epätäydellisyydet saavat musiikin virtaamaan orgaanisemmin.”
Mitä opitte AC/DC:n kanssa kiertäessänne?
– Pysyttele siinä, mitä teet. AC/DC ei seuraa trendeja, he luovat niitä. Oli hienoa todistaa se ja aistia, kuinka paljon yleisö heitä rakastaa juuri siitä syystä. Opimme myös, kuinka ihmisiä pitää kohdella. Koko AC/DC-jengi, bändistä crew’hun, olivat hyvin ystävällisiä ja avuliaita meitä kohtaan.
Soundinne on erittäin epämoderni. Mikä sinun mielestäsi on suurin ongelma modernissa musiikissa?
– No, nyt kun kysyit… suresta osasta nykyajan musiikkia – koska se pohjautuu niin paljon tietokoneisiin – puuttuu se tunne, mikä sai musiikin tuntumaan sielussa alun perinkin. Tarkoitan siis sitä, että oikeat muusikot kokevat aitoja hetkiä. Sellaiset jutut kuin autotune on keksitty sitä varten, että musiikkia saataisiin siistittyä. Mutta oikeastihan se on se lika ja epätäydellisyydet, jotka saavat musiikin virtaamaan orgaanisemmin.
Kaikesta päätellen Vintage Trouble tähtää korkealle. Vai mikä teidän tavoitteenne on?
– Suurin tavoite on vain jatkaa asioiden tekemistä omilla ehdoillamme, ja sitä myöten vaikuttaa mahdollisimman moneen ihmiseen. Musiikissa on kyse tunteista. Musiikissa on kyse tunteista, joten bändin kasvamisessa isommaksi on kyse siitä, että onnistuu levittämään niitä tunteita isommille yleisöille.