Keikalla, osa 4 – Pyrotekniikka meinasi viedä hengen

Keikalla-juttusarjassa Kimmo Aroluoma kirjoittaa kiertue-elämään ja keikkailuun liittyeen neljästä eri näkökulmasta. Juttusarjan viimeisessä osassa lähdetään ulkomaille.


Osa 4 – Pyrotekniikka meinasi viedä hengen

Travellaamisen, turismin ja työmatkustelun erot ovat selviä. Ensimmäisen henkeen kuuluu tietynlainen riskienotto, jossa hakeudutaan pois omalta turvallisuusalueelta. Turisti hakeutuu puolestaan tuttuun ja turvalliseen lomakohteeseen. Minkälaista on sitten matkustaa työkseen?

Totta kai matkoilla sattuu ja tapahtuu

Artistia seurueineen pidetään poikkeuksetta kuin kukkaa kämmenellä. Promoottorin edustaja on autoineen häntä lentokentällä vastassa. Artistilla voi olla oma vartija, ja hänet pidetään eristyksessä paikallisesta kulttuurista. Tai ainakin sen varjopuolista. Promoottori on maksanut paljon hänen saamisestaan maahan, ja aikoo tienata artistin avulla rahaa. Kultakimpaletta ei haluta vaarantaa.

Sukulaiset kyselevät usein kiertueammattilaiselta: ”Eikö siellä Etelä-Amerikassa ole kauheasti roistoja? Eikö Venäjällä ole vaarallista matkustaa?” On ja ei. Pidän edelleen autolla ajamista ja alkoholia suurimpina yksittäisinä riskitekijöinä.

Mutta totta kai matkoilla sattuu ja tapahtuu. Tässä on kolme ikimuistoista hetkeä keikkamatkoiltani, joissa pelkästään karmalla ja elämän tarkoituksella oli sormensa pelissä.

1) Pyrotekniikkaa Chelyabinskissä

Kasaamme kollegani kanssa backlinea keskellä lavaa. Kaikki on melkein valmista, kun valmistelemme lavan etuosassa konsertin akustisen osion rekvisiittaa. Täysin tyhjästä väliimme ilmestyy valtava kaksimetrinen tulisuihku, joka polttaa kulmakarvani mennessään. Otamme molemmat askeleen taaksepäin. Tulilinjalle jääneet perkussiot ovat ilmiliekeissä. Tulta kestää muutaman sekunnin ajan, kunnes se loppuu. Mitä helvettiä! Huudan järkytystäni pois täynnä pelonsekaista epäuskoa. Lyhyen selvittelyn jälkeen selviää, että lavan alapuoli on täynnä kaasupulloja, joista osa on jäänyt auki eilisen illan jäljiltä (Venäjällä tulisuihkut ja tanssijat kuuluvat jokaisen yökerhon peruskattaukseen). Kaasupullot ovat kytkettyinä keikkapaikan valokonsoliin, joka päälle laitettaessa kytkee liekit päälle. Lavalta löytyy useampi pieni reikä, joita paikalliset nyt tukkivat. Tajuan tapahtuneen vasta hetkeä myöhemmin. Istumme alas kollegani kanssa. Katsomme toisiamme ja tajuamme molemmat, kuinka lähellä hengenlähtömme juuri oli.

2) Turbulenssia Vladivostokin yllä

Ilmakuopan muistaa vasta koettuaan sen toden teolla. Valmistaudumme lyhyeen siirtymään välillä Khabarovsk–Vladivostok osana isompaa kiertuetta. Sääolosuhteet ovat myrskyisät. Kiertueen johto neuvottelee pitkään, lähteekö seurue ylipäätänsä matkaan. Päätös tehdään lopulta yhteisesti, jolloin massiivinen ryhmämme siirtyy meille vuokrattuun yksityiskoneeseen. Juuri ennen määränpäätämme kone alkaa heilua ennennäkemättömällä tavalla.

Laukut, huivit, laptopit ja viinilasit lentelevät. Tuntuu, kuin iso koura olisi ottanut sisuskaluistani otteen ja kääntänyt ne ylösalaisin. Nyt mennään, ja kovaa. Lentäjä saa tilanteen lopulta hallintaansa, ja jäämme pyörimään vapaaliitoa kohteemme ylle. Katson toveriani vieressäni. En ole koskaan nähnyt häntä yhtä pelästyneenä. Olen itsekin varmasti pelosta kalpeana. Pyörimme piinallisen kauan Vladivostokin yllä, muttemme pääse koskaan laskeutumaan. Muutaman tunnin päästä palaamme lähtöpaikkaamme. Elämäni erikoisin lento on ohi.

3) Epidemia Mexico Cityssä

Bändi odottaa esiintymistä kymmenen tuhatta henkeä vetävällä areenalla, joka on loppuunmyyty. Saamme kuitenkin promoottorilta noin tuntia ennen ovien aukeamista tiedon, että maahan on julistettu hätätila. Konsertin peruuntuminen on erittäin todennäköistä. Luemme suomalaisesta verkkolehdestä, että Mexico Cityssä on puhjennut lintuinfluenssa. Bändi on täysin tolaltaan, he ovat tavanneet satoja fanejaan aikaisemmin päivällä, halailleet ja ottaneet kuvia heidän kanssaan.

Olemme yhteydessä manageriimme. Odottelu on tuskallisempaa kuin koskaan. Lopulta saamme varmistuksen, että ovia ei tulla avaamaan. Presidentti on perunut kaikki yleisötapahtumat koko maassa. Tunnelma on epärealistinen. Mitä ihmettä tapahtuu? Puramme backlinen ja googlaamme peloissamme uutisia maailmalta. Pääsemmekö pois maasta? Ovatko muutkin keikat peruttu?

Kännissä toikkaroiminen on vaarallisinta mitä ihmiselle voi tapahtua

Nämä hetket palaavat kirkkaimpana mieleeni, kun puhe kääntyy matkustelun riskeihin. Muitakin tarinoita on, mutta pahimpia vaaratilanteita en ole luultavasti itse edes tajunnut.

Oman harkintakyvyn pettäminen, toisin sanoen kännissä toikkaroiminen on vaarallisinta mitä ihmiselle voi tapahtua. On suoranainen ihme, etten ole vahingoittanut itseäni enempää alkoholin liikakäytön seurauksena. Juoksutaksi yöllisen tissibaarireissun päätteeksi Sao Paolossa olisi voinut päättyä huonosti.

Aina voi tietysti jäädä kotiinkin. Sinnekin on tosin moni kuollut.

28.1.2015 Kimmo Aroluoma
Kirjoittaja pyörittää Custom Sounds -soitinkauppaa ja julkaisee sen yhteydessä suosittua Backstage-blogiaan. Hän julkaisi viime vuonna Keikkapäivä – 24 h kiertue-elämää -kirjan.


MIKÄ SAA ARTISTIN KÄYTTÄYTYMÄÄN LUOKATTOMASTI KÄNNISSÄ? LUE KIRJOITUKSEN TOINEN OSA BACKSTAGE-BLOGISTA!

Juttusarja päättyy.