Perjantaina 1. elokuuta 2014 polkaistiin käyntiin kotimaisen festivaalikentän tuoreimmat riennot, kun Ankkarockin jättämää aukkoa paikkaamaan saapunut Tikkurila Festivaali käynnistyi helteisissä merkeissä Vantaan Hiekkaharjun urheilupuistossa.
Päivä #1 − perjantai 1.8.
Moni artisteistakin oli niin sanotusti tulessa. Ruudolfin & Karri Koiran avattua pelin Suomipop-lavalla, alkoi kaikenikäistä ja kokoista kansaa valua hiljakseen paikalle. Pian olikin jo Irinan vuoro kannustaa vielä pienoisessa työpäiväpöhnässä uinunutta yleisöä tanhuamaan. Karismaattisin ottein esiintynyt nainen saikin sukkelasti aikaan havaittavaa rentoutumista ja monen meno alkoi muuttua varovaisen vetreäksi.
Myös miehistönvaihdoksia kokenut Uniklubi oli Vantaan Energia -lavalla niin ikään hyvässä vedossa. Pandapojista miehekkäiksi rokkareiksi muovautunut ryhmä laittoi livenä menemään tavalla, jota ei moni yhtyeen sohvan pohjalta teilannut välttämättä uskoisikaan. Kappaleiden lyriikoita osattiin yleisön puolella myös kiitettävästi.
Kaikkein konkreettisimmin perjantain olemus kiteytyi kuitenkin Suomipop-lavan alkuillasta haltuunsa ottaneeseen Juha Tapioon. Useampikin paikalle hakeutunut äimisteli epäuskoisena, kun gospel-juurilta aikanaan ponnistanut ja sittemmin Vain elämää -sarjassakin kunnostautunut artisti toikkaroi monitoreiden päällä pillifarkuissaan jo ensimmäisen kappaleen aikana.
Vimmaisasti yleisönsä − ja myös epäyleisönsä − ottaneen artistin päästelyä seurasi riemulla, varsinkin, kun koko bändikin oli mitä mainioimmassa vedossa. Toinen ohjelma-alueen varsinaisista kalja-alueista oli asemoitu kotoisasti Suomipop-lavan kupeeseen. Näin Jartsat ja Pertsatkin saattoivat helposti myötäelää keikkaa samalla, kun vaimot kekkuloivat eturivissä.
Scandinavian Music Groupin ja Kaija Koon jätettyä jälkeensä rivitolkulla nostalgiakyynelissä rypijöitä, olikin sitten Herra Ylpön vuoro päräyttää Ihmisineen menemään Kopparberg-teltan puolella. Niin sanotusti vaihtoehtoisemmalle musiikille pyhitetyssä teltassa oli onnistuttu aikaansaamaan mukavasti klubimainen ja hämyisä tunnelma. Maj Karmansa kanssa paluuta puuhaava Ylppö syöksikin uskollisen oloisen yleisönsä niskaan mukavan tukun hittejä, tulta ja tuppuraa.
Kopparberg-teltassa Tikkurila Festivaalin avausillan lopetteli vankkumattoman fanijoukon ympärilleen kasvattanut Pariisin Kevät. Arto Tuunelan poppoo soitti radiosta tuttuja laulujaan lujaa ja intensiteetillä. Erityisesti maestrolla itsellään vaikutti olevan paikoitellen lähes eläimellinen lataus päällä. Kuuma tuli, mutta niin kuuluukin. Ensimmäinen päivä taputeltu!
Päivä #2 − lauantai 2.8.
Jopa edellispäivää helteisemmältä tuntuneen lauantain läväytti Suomipop-lavalla käyntiin keikkansa jälkeen tyytyväisenä hykerrellyt Modernistit. Kellon lähestyessä kolmea iltapäivällä, oli festivaalialueelle löytänyt tiensä moni − ihmisiä oli silmämääräisesti enemmän kuin edellispäivänä kahta tuntia myöhemmin. Syyllinen lienee kuvassa alla.
Kyllä, siellä se on − Edelmannin Samuli − yllään egyptinpuuvillaiselta näyttänyt miehen paita ja ympärillään paras Tikkurila Festivaalilla kuultu yhtye. Bändi paiskoi menemään Peggyt, Ihanat valot ja Tähtipölyt nautinnollisen musikaalisella, mutta silti pönöttämättömällä otteella. Huikea hittikimara keräsi Suomipop-lavan eteen ja pitkälle taaemmaskin harvinaista keikkaa seuraamaan saapuneet mummot ja tyttären tyttäret. Miehet itkivät aurinkolasiensa alta. Se kun olisi hyvin saattanut olla myös hikeä.
Festivaalialue oli lähtökohtaisesti rajallisilta tuntuneista mahdollisuuksistaan huolimatta saatu rakennettua yllättävän toimivaksi. Ruokakojuista löytyi vaihtoehtoa ja saipa alueelta jätskitötteröisiäkin. Innokkaimpia entusiasteja varten löytyivät myös omat pisteensä sukupuolitautien ja veren huumausainepitoisuuden mittauttamiseen. Erityisplussan arvoinen lisä oli Vantaan Energia -lavalta katsottuna oikeaan takakulmaan sijoitettu HSL-lounge, jonne sisään pääsi stadilaisen matkakortilla. Loungeen sijoitetuilta korokkeilta oli perheellistenkin mukava seurata keikkoja ilmaisen jäähilejuoma- ja popparitarjoilun kera.
Kelan Anssi yhtyeineen laittoi lavalla koreasti, vaikkakin otti paikoitellen huomattavan paljon vapauksia suosikkikappaleidensa muodon suhteen. Lavan etuselle kertyneestä ihmisrykelmästä saattoi kuitenkin lukea, että homma maistui ehdalta Anssilta. Pekka ja Susi -aikainen Karhun elämää soi erityisen kauniina.
Iltakahdeksalta Klamydia runttasi menemään turpeana pullistelleen anniskelualueen nyökkäillessä hyväksyvästi Suomipop-lavan suuntaan. Viikonlopun kovimman kaljajonon selvitti noin kymmenessä minuutissa, kiitos rivakoin ottein hommiaan hoidelleiden baarityöntekijöiden.
Tikkurila Festivaalin kenties epäkiitollisimman slotin saanut Stockers! käynnisti Kopparberg-teltassa settinsä Vesku Jokisen poppoon vielä paahtaessa toisella isommista lavoista. Kun vartin päästä Vantaan Energia -lavalla vielä aloitti Happoradio, oli kiusallisen selvää, ettei helsinkiläisrokkareiden keikalle liikenisi liikaa yleisöä.
Sitä oli kuitenkin loppujen lopuksi enemmän kuin samalla lavalla seuraavaksi soittaneella Death Hawksilla, jonka kanssa samaan aikaan soitti Kolmas Nainen. Soundin toimittajien vuoden 2013 parhaasta kotimaisesta levystäkin palkitsema ja kriitikko-kategorian Emma-ehdokkaana ollut yhtye veti psykeilevän settinsä Stockersin! tavoin kuitenkin rinta rottingilla paikalle saapuneita kunnioittaen.
Lauantain lopetteli Vantaan Energia -lavalla Apulanta, joka kuulosti, noh, Apulannalta. Yleisöäkin oli kuin Apulannalla. Samaan aikaan Kopparberg-teltassa Roope Salminen Ja Koirat irroitti iloittelevaisella cover-setillään lopuista festarivieraista viimeisetkin mehut.
Kokonaisuutena ensimmäistä kertaa järjestetty Tikkurila Festivaali jätti kevyesti positiivisen jälkimaun. Vaikka jokunen poikkipuolinen sana VIP-teltan ruokapuolen tasosta kuuluikin, ei ainakaan lauantaina suoritetun pistäytymisruokailun perusteella tästäkään asiasta pahaa sanottavaa löytynyt. Päinvastoin, ruoka oli monipuolista, maukasta ja vieläpä lämmintä. Mitäänhän näistä ei kokeneempi festivaalikävijä minään itsestäänselvyytenä voi pitää. Ohjelma-alueella jaetut, ilmaiset ja kierrätysmateriaalista valmistetut istuinaluset olivat myös hyvä juttu, ainakin heille, joilla tuppaavat ne jätesäkit toistuvasti sinne kotiin jesarin viereen unohtumaan.
Tikkurila Festivaalin kolmannen päivän ohjelmistona oli sunnuntaina 3. elokuuta vielä päiväkonsertti, jossa esiintyivät TCT ja Robin, sekä illalla järjestetty Viihdesunnuntai, jossa Paula Koivuniemi ja Tehosekoittimen Otto Grundström tulkitsivat materiaaliaan Vantaan Viihdeorkesterin säestyksellä.
Jokaiselle oli siis tarjolla jotakin ja ainakin artistikattauksen osalta siinä onnistuttiinkin. Nähtäväksi jää, onko näistä kinkereistä perinteeksi ja jos on, pitäydytäänkö jatkossakin vain kotimaisissa artisteissa. Ei olisi pöllömpää vaikka pitäydyttäisiinkin.
Teksti ja kuvat: Eero Tarmo