Klassikkoalbumi, jolla kiteytyy Rushin soundi – Moving Pictures täyttää 35 vuotta

Rushin kaupallisesti menestynein albumi julkaistiin 12.2.1981

movingpictures_rush_banner

Rush perustettiin Torontossa, Kanadassa 1968. Basistilaulaja Geddy Lee, kitaristi Alex Lifeson ja rumpali John Rutsey julkaisivat ensimmäisen albuminsa vuonna 1974. Pian levyn julkaisun jälkeen Rutsey, joka ei jakanut samaa innostusta progressiivisempaan musiikkin kuin Lee ja Lifeson, jäi pois ja rumpujen taakse löydettiin Neil Peart.

Peartin kyvyt niin soittajana kuin sanoittajana innostivat trioa viemään musiikkiaan yhä kokeilevampaan suuntaan. Kahden heikommin menestyneen levyn jälkeen yhtye sai vielä yhden mahdollisuuden. Vuonna 1976 julkaistulla 2112-albumilla Rush löysi itsensä ja jätti pysyvän jälkensä progressiivisen rockin historiaan.

”2112 ja Moving Pictures ovat definitiiviset Rush-albumit.” -Taylor Hawkins, Foo Fighters

80-luvulle tultaessa Rush oli kulkenut niin pitkälle pitkien, moniosaisten ja kokeilevien biisien polkua kuin se voi. Trio päätti palata lähemmäs perusasioita: kappaleet lyhenivät, niistä tuli melodisempia ja helpommin lähestyttäviä. Vuoden 1980 Permanent Waves levy oli ensimmäinen askel tähän helpompaan ja radioystävällisempään suuntaan, ja sillä kuuli vaikutteita muun muassa reggaesta, new wavesta ja pop rockista. Myös syntetisaattorit nousivat yhä isompaan rooliin Rushin soundissa.

12. helmikuuta 1981 julkaistu Moving Pictures on Rushin kaupallisesti menestynein albumi, ja se ampui ilmestyttyään trion kertaheitolla suursuosioon. Se tyyli, josta edellisellä levyllä kuultiin jo esimakua, hiottiin täydelliseksi Moving Picturesilla, joka on hittiä hitin perään. Levyn kappaleita voi myös kuulla monissa elokuvissa (kuten Fanboys, Adventureland ja I Love You, Man) ja sarjoissa (kuten The Sopranos, American Dad!, Family Guy ja Futurama).

Albumin kannen on suunnitellut ja toteuttanut monista klassisista levynkansista tunnettu Hugh Syme, joka on vastannut Rushin kansista vuoden 1975 Caress Of Steel -levystä asti. Kannessa on kolme eri tulkintaa levyn nimestä: muuttomiehet kantavat tauluja eli kuvat liikkuvat, väkijoukko itkee kuville (moving tarkoittaa tässä tapauksessa liikuttavaa) ja takakannessa koko tapahtumaa seuraa kuvausryhmä, joka tekee elokuvaa, eli liikkuvaa kuvaa.

Tom Sawyer

Tom Sawyer on Rushin Free Bird, Hotel California tai Bohemian Rhapsody: kappale, jonka kaikki tunnistavat ja johon Rushin soundi olennaisesti kiteytyy. Vaikka itse kappale ei olisikaan tuttu, harvassa ovat ne, jotka eivät ole kuulleet kappaleen käyntiin polkaisevaa bassosyntetisaattorin uhkaavaa ryöpsähdystä.

Red Barchetta

Richard S. Fosterin A Nice Morning Drive –novelli inspiroi Neil Peartia kirjoittamaan sanat Red Barchettaan, joka on hyvä esimerkki Rushin tarinallisista kappaleista. Se kertoo maailmasta, jossa moottoroidut ajoneuvot on kielletty. Kappaleen päähenkilö asuu maaseudulla, jossa hänellä on piilossa Ferrari 166 MM Barchetta, jota hän aika ajoin ajeluttaa. Red Barchetta kuvailee yhden ajomatkan tapahtumia, jossa päähenkilö saa poliisit peräänsä.

YYZ

Keikkavakio ja levyn toiseksi tunnetuin kappale on yllättävää kyllä instrumentaali. Nimi YYZ viittaa Toronton lentokentän sijaintikoodiin. Alun rytmityksessä toistetaan kirjainyhdistelmää kansainvälisenä morse-koodina (y= 1 pitkä, 1 lyhyt, 2 pitkää ja z= 2 pitkää, 2 lyhyttä). Rushin ensimmäisen levytyssopimuksen Mercury Recordsille järjestänyt Cliff Burnstein kuvaa kappaleen olevan ”muusikkotasolla Rushia puhtaimmillaan”.

Limelight

Vaikka Rush nousi Moving Pictures -levyn myötä suursuosioon, Neil Peart pohti suhtautumistaan ihailuun ja faneihin, suosion hyviin ja huonoihin puoliin jo tuolloin. Hyvin kuvaava on esimerkiksi rivi ”I can’t pretend a stranger is a long awaited friend”.

”Olin nuorena kova The Who -fani ja kävin paljon keikoilla, mutten ikinä kuvitellutkaan meneväni takahuoneeseen tai hotellille kyttäämään bändin saapumista tavatakseni heitä. Kun Rush alkoi menestyä, oli shokeeraavaa huomata faneissamme noita piirteitä”, Peart kertoo Classic Albums -dokumentissa.

Musiikillisesti kappale tukee teemaa: kevyet ja iloisemmat säkeistöt kuvaavat suosion hyviä puolia, kertosäe ja erityisesti Lifesonin kitarasoolo kylmiä ja yksinäisiä hetkiä.

The Camera Eye

The Camera Eye kuvailee New Yorkin ja Lontoon hektistä elämää, ja miten eri suurkaupungeilla on oma tunnelmansa ja rytminsä. Nimi tulee John Dos Passosin samannimisestä novellista, joka on myös sanoitusten inspiraation lähde.

Witch Hunt

Witch Hunt on osa Neil Peartin Pelko-sarjaa. Alun perin trilogiaksi kirjoitettu sarja käsittää kappaleet The Enemy Within Grace Under Pressure -levyltä (sisäinen pelko), The Weapon Signals-levyltä (pelko aseena) ja Witch Hunt (pelko massojen liikuttajana). Peart kirjoitti myöhemmin sarjaan neljännen osan Vapor Trails -levylle (Freeze).

Vital Signs

Levyn päättää Vital Signs, jossa reggae-vaikutteet tulevat esille selkeimmin.

”Niin kauan kuin rockradioita on olemassa, ne tulevat soittamaan Tom Sawyeria” –Jim Ladd, radiojuontaja (KLOS Radio)

Moving Pictures on levy, joka on kestänyt hyvin aikaa ja se on edelleen niin fanien suosiossa. Esimerkiksi Rhythm Magazinen lukijat äänestivät levyn maailman progressiivisimmaksi rumpualbumiksi. Sekä Moving Pictures että 2112 löytyvät myös 1001 Albums You Must Hear Before You Die -listalta.

Kuten Peart yllä olevassa haastattelussakin toteaa, Moving Pictures on tehty keikoilla soitettavaksi. Vaikka kappaleet ovat haastavia, niissä ei ole elementtejä joita trio ei pystyisi tuottamaan livetilanteessa. Tom Sawyer, YYZ ja Limelight ovat olleet keikkavakioita jo reilut 30 vuotta.  Juhlavuonna 2011 Rush esittikin pyöreitä täyttäneen levyn kokonaisuudessaan Time Machine -kiertueellaan. Kiertueen Clevelandin-konsertti kuvattiin ja julkaistiin dvd:nä marraskuussa 2011.

Teksti: Vesa Siltanen
Lainaukset Classic Albums: 2112 & Moving Pictures -dokumentista