Korpiklaanin vaiherikkaat seikkailut Venäjällä: ”Siperiassa tulkki kertoi, että poliisit odottavat meitä seuraavalla asemalla”

Myös muuan Bullet for My Valentinen laulaja sai kokea, ettei Venäjällä ole aina kiva joutua lääkäriin.
21.6.2017 11:52

Ohjaaja Kimmo Kuusniemi käynnisti tovi sitten joukkorahoituskampanjan, jossa kerätään varoja keskivertoa hurjemman kuuloisen metallidokumentin viimeistelemiseksi. Korpiklaani nimittäin taittoi vuonna 2016 Venäjällä 15 keikkakaupunkia ja 19 000 km 18:ssa päivässä, ja se reissu olisi tarkoitus tiivistää dokkariksi.

Dokumenttia ei ole suunniteltu yleiseen jakoon, vaan se julkaistaan vain rahoituskampanjaan osallistuneille. ”Joukkorahoituksen tuotosta riippuen filmistä tulee vähintään tunnin mittainen, mutta mitä enemmän rahoitusta saamme, sen enemmän valmistuu ekstroja, livemusiikkiklippejä ja muuta herkkua joukkorahoittajille”, sanoo Kuusniemi tiedotteessa.

Timo Isoaho kyseli hieman, minkälaisia tarinoita dokumentti sisältää, ja laulaja Jonne Järvelä suostui paljastamaan muutaman sattumuksen matkan varrelta. Lue alapuolelta Järvelän selonteko ja tutustu dokumenttiin sekä joukkorahoitusasiaan paremmin kampanjasivulla. Hyvä meno!

Jonne Järvelä:

”Parhaat jutut täytyy kyllä jättää elokuvaan, mutta voinhan minä pari juttua kertoa.

Trans-Siperian yöjunassa tunnelma tiivistyi, kun rumpalillamme Matsonilla oli syntymäpäivät, mutta muut matkustajat eivät tätä ymmärtäneet. Junamaatuska, joka kai paikallista konnaria edusti, alkoi käydä kuumempana kuin samovaari ja tulkin kautta kävi selväksi, että poliisit odottavat meitä seuraavalla asemalla järjestääkseen Matille spesiaalit syntymäpäiväbileet.

Matti ei ollut kovin innostunut siperialaisesta syntymäpäivänvietosta, ja jouduimme ostamaan tädiltä ostamaan tsaikka-junakupin 15 eurolla, jotta tilanne saatiin rauhoittumaan. Taisi olla parhaiten käytetty 15 euroa tällä Venäjän-reissulla.

Baikal-järvellä Irkutskissa käytiin saunomassa. Vesi oli +4°, mutta pakkasta oli parikymmentä astetta enemmän. Vaikka montaa vetoa hyisessä järvessä ei pystynyt uimaan, ehtivät saunatohvelit kuitenkin jäätyä laituriin kiinni tälläkin välin.

Krasnojarskissa ei liiaksi ulkomaalaisia yhtyeitä käy, ja vastaanotto kihisi uteliaisuutta. Venuen henkilökunta siivoojia ja kokkeja myöten kurkisteli silmät kirkkaina ulkomaan apinoiden keikkaa milloin mistäkin ovenraosta ja kurkistusreiästä. Sellaista intoa harvoin kokee enää missään kaupungissa, että saa länsimaisena läskinä olla riemastusta herättävän eksoottinen elämys paikallisille.

Minulla meni polven nivel rikki kesken kiertueen, ja jossain Siperian kylässä promoottori kertoi, että kylällä on ruuhka-aika mutta hän tietää oikopolun suoraan sairaalaan. Lähdettiin sen kanssa tarpomaan umpihankeen kipeällä jalalla 20 asteen pakkasessa nahkahousut jalassa.

Sairaalaan päästyämme pääsin heti hoitoon. Isokokoinen mieslääkäri puhui jotain promoottorin kanssa ja kun kysyin, mitä hän sanoi, kertoi promoottori lääkärin todelleen, että ’toivottavasti tämä nyt sinun tänne raahaamasi hintti ei itke hoidettavana niin kuin se edellinen, jonka tänne toit’. Kun kysyin, kuka tämä edellinen oli, niin vastaus oli että Bullet for My Valentinen laulaja.

Lääkäri otti ison ruutan jolla imi polvesta nesteet pois. Toinen iso ruutta, jolla töräytti kortisoonit sisään ja määräsi kunnon siperianlääkekuurin, josta olin tokkurassa vielä kotona jouluaattonakin. Mutta en itkenyt! Otin kyllä takstin takaisin keikkapaikalle.”

Lisää luettavaa