Jouni Hynynen on nyt monessa mukana. Kotiteollisuuden uusi Vieraan vallan aurinko -albumi julkaistiin tänään, ja edessä on pitkä rundi pitkin Suomea. Lisäksi Hynynen ryhtyi syksyllä virallisesti fiktiokirjailijaksi, kun miehen esikoisromaani Kadonnutta tavaraa etsimässä ilmaantui kauppojen hyllyille. Aikaisemmin Hynynen on tehnyt enemmän tai vähemmän omaelämäkerrallisia kirjoja.
Kotiteollisuus on myös uusimman Soundi-lehden kansikuvabändinä, ja lehdessä Hynynen kertoo useamman aukeaman verran omia ja yhtyeensä kuulumisia. Puheeksi tulee muun muassa uuden levyn kappale Varjoihmiset, jonka teksti on saanut innoituksensa Odinin sotureista.
Katso nyt vittu niitä jätkiä! Housut lököttää, on ne linttaan astutut lenkkarit jalassa ja hupparit päällä.
– Jouni Hynynen Soldiers of Odin -aktiiveista
”Asia sattui olemaan niin tapetilla silloin, kun kirjoitin tuota. Ja on ollut pitkään. Joku tästä suuttuu, mutta miusta se ilmiö on hauska. Mutta vain siinä mielessä, että katso nyt vittu niitä jätkiä! Housut lököttää, on ne linttaan astutut lenkkarit jalassa ja hupparit päällä. Okei, mie tajuan, että siinä haetaan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Vähän kuin prätkäjengeissä. Mutta sanotaan nyt näin, että univormu on vääränlainen. Se ei vaan toimi se homma”, Hynynen kertoo Teppo Vapauden toimittamassa haastattelussa.
Haastattelun ohessa julkaistiin myös pienempi kainalojuttu Hynysen tuoreesta kirjasta. Jutussa kirjailija kertoo, mistä keski-ikäisen muusikon umpisolmuun menneestä elämästä kertova Kadonnutta tavaraa etsimässä sai oikein alkunsa. Synnyintarina osoittautuu melko… yllättäväksi.
Lue tarina alta, ja vielä alempaa voit tarkastaa tätä juttua varten laaditun top 5 -kirjalistan. Esittelyssä on viisi kirjaa, jotka ovat tehneet Jouni Hynyseen suurimman vaikutuksen. Hyvää viikonloppua, arvon lukijat!
Kadonnutta tavaraa etsimässä
Romaanin tekemisen lähtölaukaus Jouni Hynysen sanoin.
Toimittanut: Teppo Vapaus
”Mie olin aina haaveillut romaanin tekemisestä. Ja ajatellut, että mie en osaa tehdä
sitä. Kolme vuotta sitten syntyi sellainen kuningasajatus, että okei, nyt mie tajuan, mistä voisin tehdä sen!
Myö juotiin Marin ja Hongiston Jannen kanssa pienet aamukännit. Istuttiin Hongiston pihalla. Aurinko paistaa, kaikki on vitun kaunista. Hörpitään olutta ja viiniä, tosi miellyttävä tilanne. Rakkaat ystävät siinä ympärillä, kaikilla on turvallista.
Yhtäkkiä ruvettiin visioimaan pienessä hiprakassa sellaista, että tuossa on tuo pihakaivo ja siitä törröttää putki, joka näyttää aivan periskoopilta. Tuli sellainen tunne, että hei, ketkä meitä oikein tarkkailee tuolta?
Yhtäkkiä ruvettiin visioimaan pienessä hiprakassa sellaista, että tuossa on tuo pihakaivo ja siitä törröttää putki, joka näyttää aivan periskoopilta. Tuli sellainen tunne, että hei, ketkä meitä oikein tarkkailee tuolta?
Meillä oli sellainen fiilis, että siellä pihakaivon pohjalla on laboratorio, josta käsin ohjaillaan ihmisiä ja tutkitaan niiden käyttäytymistä. Se oli siinä tilanteessa hirveän hauskaa. Siitä syntyi ajatus, että tästä voisi tehdä jotain.
Vuoden verran mie sitä mietiskelin. Koko ajan oli kiire, enkä kerennyt käydä idean kimppuun. Pari vuotta sitten rupesin vihdoin kirjoittamaan. Se vei heti mennessään ja kirjoitti koko ajan itseään lisää ja lisää. Oli helvetin hauskaa kirjoittaa.
Kun tekstiä syntyi, mietin jotain referenssejä. Että millainen kirja tämä on? Siinä oli jotain tuttua, jotain perin suomalaista. Tuli mieleen Matti Ijäksen elokuvat ja Jari Tervon ensimmäinen romaani Pohjan hovi.
Sitä, miten tämä maanalainen laboratorio liittyy kirjaan, en voi kertoa. Se paljastaisi liikaa.”
Jouni Hynysen viisi merkittävintä kirjaa
Toimittanut: Saku Schildt
1. Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla I-III
”Lähdetään perusteista. Yleensä olen listannut Tuntemattoman sotilaan listani kärkeen, mutta tällä hetkellä tuntuu tältä. Minähän pidän Tuntematonta humoristisena kirjana, vaikka aihe äärimmäisen vakava onkin. Pohjantähdessä puolestaan ei ole huumoria nimeksikään, se on ankaraa rypistystä alusta loppuun. Ja onhan näissä myös lyhyt oppimäärä Suomen historiaa mukana, yksilötasolla, niin, ettei missään vaiheessa tule ’istun koulun penkillä’ -fiilis.”
Pentti Saarikoski kummittelee monesti unissani, en tiedä miksi. Viimeisimmässä unessa se perkele heitti oluet kasvoilleni ilman mitään syytä.
2. Edvard Radzinski: Stalin
”Luen paljon elämäkertoja. Tämä on kovin niistä kaikista. Radzinski on venäläinen näytelmäkirjailija, joten kynä pysyy kädessä. Mies on saanut niinkin hilpeästä jäbästä kuin Stalin oikein viihdyttävän kirjan kasaan. Tästä tuli mieleen, että Antony Beevorin sotakirjat kiehtovat minua myös. Stalingrad on niistä vaikuttavin. Mies viihteellistää sodan, kirjoittaa teurastamisesta sujuvasti.”
3. Arto Salminen: Lahti
”Vähän kevyempää välillä. Salminen kerkesi kirjoittaa kuusi ohutta kirjaa ennen kuin menehtyi. Kaikki niistä ovat viihdyttäviä, hyviä välipaloja ja sellaisinaan valmista leffakamaa. Varastohan on jo tehtykin, mutta myös muissa olisi aineksia. Lahti on näistä ehkä ahdistavin. Huomatkaa: taas ahdistavuus kiehtoo. En tiedä miksi. Liimatan Tommi suositteli näitä minulle aikoinaan, kiitos siitä.”
4. Pentti Saarikoski: Tiarnia-sarja
”Pena kummittelee monesti unissani, en tiedä miksi. Viimeisimmässä unessa se perkele heitti oluet kasvoilleni ilman mitään syytä. Kolmiosaisen Tiarnia-sarjan hän kirjoitti Ruotsissa viimeisen parisuhteensa aikana, ja nämä kolme runokirjaa jäivät hänen viimeisikseen. En tiedä mikä näissä kiehtoo, mutta jotenkin vaan homma toimii. Se on kai runouden tehtävä: ei niitä tarvitse ymmärtää, mutta koukkuun niihin jää. Mutta tämä on selkeä ja koskettaa minua:
’Te luulitte että minun taloni
olisivat kultaa ja hopeaa
ne ovat kiveä ja puuta
niin kuin minun ruumiini on luuta ja lihaa’
Runoista vielä. Myös Hannu Salaman Itäväylä on runoteos, johon tulee palattua usein. Vanha, vihainen mies räksyttää nykyajan ilmiöille terävästi ja hauskasti. Luin sitä kun kirjoitin Ukonhauta-levyn tekstit, ja sen kyllä huomaa.”
5. Peter Guralnick: Elvis – Graceland (1960-77)
”Pakko tähän on yksi musakirjakin laittaa, koska niitä luen kuitenkin jatkuvasti. Elvis oli traaginen hahmo ja tämä Guralnickin kirjoittaman elämäkerran jälkimmäinen osa osoittaa sen selvästi: ressukkahan se oli. Uhri.”