Markus Vanhalan metallimaraton – Insomniumin ja Omnium Gatherumin keikkapäiväkirja

29.8.2013 14:12

Kotkasta löytyy mies nimeltä Markus Vanhala, jonka ahkeruudelle taitaa vetää vertoja vain hänen kunnianhimonsa. Paitsi että eipä hetkeen löydykään. Työt ulkomailla deathmetalin parissa peräti kahden eri yhtyeen kanssa pitävät hänet kuluvan vuoden loppupuoliskolla pois kotoa sangen tehokkaasti.

Yllä olevaan kuvaan ystävänsä kanssa karanneet Ville Friman Insomniumista ja Joonas Koto Omnium Gatherumista kuitenkin luottavat siihen, että kitaristikollega jaksaa syödä lautaselleen kasaamansa annoksen. 

Markuksen kiertuepäiväkirjaa pääsee seuraamaan Soundi.fi:ssä viikottain.

”Pakkaan mahdollisimman vähän sälää mukaan, joten tien päällä kortti viuhuu ja bäkkäreillä nyrkkipyykki raikaa”

Markus Vanhalaa ei syksyllä 2013 juuri kotiosoitteesta tai itse asiassa edes koko Suomesta tavoita. Työteliäs kotkalainen kitaristi, biisinikkari ja kitaransoiton opettaja lähtee tien päälle vielä elokuun puolella ja palaa näile main vasta lokakuun lopulla. Matkan varrella vaihtuu paitsi maisema, myös bändi miehen itsensä ollessa kuin viestikapulana kahden pääbändinsä välissä.

Metallimaratonin startti on Omnium Gatherumin riveissä Leipzigissa huomenna 30. elokuuta ja ulkomaiden osalta maaliin tullaan Insomniumin kanssa Stuttgartissa 21. lokakuuta. Sieltäkin reissu tosin jatkuu vielä pikku hännän verran kotimaan kamaralla: ruotsalaisen Dark Tranquillityn ja Omnium Gatherumin almanakassa on lokakuussa puolen tusinan keikan yhteinen Suomen-turnee.

Saksaan osuvien alku- ja loppuruutujen väliin jää yli 50 esiintymistä, ja muun muassa Lontoossa sekä Berliinissä ahkera mies nousee tällä jaksolla lavalle kahdesti. Uutteruuden kulminaatiopiste saavutetaan Essenissä, missä ”kaikista Euroopan festareista Insot ja OG buukattiin puolivahingossa samalle illalle”, naurahtaa Vanhala. Kotona mies ehtii odysseian aikana poiketa tasan kerran, ja Euroopan ohella tie vie hetkeksi Aasiaan, missä on keikkoja Pekingissä, Shanghaissa, Soulissa ja muualla.

Osa hurjasta ja varmasti moninkin tavoin koettelevaksi osoittautuvasta matkasta taittuu yhden orkesterin voimin, välillä kiertuekumppaneina matkaa taittavat joko tanskalainen Mercenary tai kotoisat kollegat Children Of Bodom ja Medeia. 

”Onhan tämä siinä mielessä ihan äärisiistiä puuhaa, että nytkin pääsee alle vuoden periodilla matkustamaan ja näkemään enemmän maailmaa kuin keskivertokansalainen koko elämässään”

Kysyimme lähtöön valmistautuvalta ja kiertämiseen vaativissakin oloissa jo tottuneelta muusikolta vinkkejä jaksamisesta. Kuten joka matkan kohdalla, kaikki alkaa laukun pakaamisella.

– Huvittavaa varsinkin reissattuihin kilometrimääriini verraten on se, että vihaan edelleen pakkaamista yli kaiken. Ahdistaa tuumia, mitkä bokserit ottaa mukaan sun muuta. Miksikään varmistelijaksi en siis voi itseäni luonnehtia. Pakkaan mahdollisimman vähän sälää mukaan, joten tien päällä kortti viuhuu ja bäkkäreillä nyrkkipyykki raikaa, alustaa Vanhala.

Sarakkeessa ”välttämättömät” onkin hänen kohdallaan vain kitaratarvikkeet, hammasharja, vaihtokalsarit ja kannettava tietokone.

– Läppäri on aika tärkeä kaveri aina reissuilla, onhan se tien päällä virkaa tekevä yhdistetty olohuone, kotistudio ja toimisto. Tärkeimmästä päästä on myös meikäläisen pedaaliflightcase, joka painaa helvetisti ja jossa tulee vakiovarusteena vittumainen sormisirkkelikahva. Se aiheuttaa itse asiassa enemmän rundi-angstia kuin peruspakkaaminen. Kyseinen ruumissalkku on jo saanut legendastatuksen eri rundeilla. Kannan ristiäni ympäri maailman lentokenttiä, jotta saan keikoilla aikaan laadukkaan soundin. Jonka nyansseja kukaan muu ei ikinä edes huomaa!

Turhimman mukanaan kujlettamansa kapineen Vanhala äkkää vaivatta.

– Insomniumin viime Euro-rundilla ostimme miksaajamme Mikko ”Urduk” Vihavaisen kanssa soundcheck-buutsit. Because we can, heh heh. Eivät lieneet rundin onnistumisen kannalta hankintana aivan tärkeimmästä päästä, mutta komeimmasta kuitenkin. Loppupäästä kiertuetta olikin sitten jo toinen saapas kateissa. Eniten rahaa pitkillä matkoilla kuluukin perus-shoppailun ohessa kaikenlaisiin omituisuuksiin. Ostan tätä nykyä paljon vaatteitani maailmalta, ja meininki onkin välillä ihan Sex & The Cityä kun heavy-penat eksyvät ryysyparatiiseihin. Siinä varmasti kohtaavat ajan tappaminen, puhtaiden vaatteiden tarve ja pakkaamiseen littyvä angsti, mutta myös se fakta, että vaikkapa Lontoosta, Tokiosta tai Los Angelesistä löytää hivenen monipuolisemmat valikoimat kuin Kotkasta!

Houkutuksia on ammatillisellakin sektorilla enemmän, kuten Insomniumin USA:n rundilta taannoin hankitut Jacksonin custom shop –kitarat todistavat.

– Peruselämiseen liittyvät hommat alkavat onneksi olla agentuurien puolesta jo sen verran hyvissä kantimissa, ettei syömiseen tai juomisen juuri tarvitse omaa oravnnahkaa sijoittaa. Toista oli juraisina alkuaikoina, mutta nyt ollaan onneksi pidemmällä. Tai no, hömm… Johonkin mukavaan pubiin saattaa toisinaan tulla shillinki tai pari talletettua.

”Ostan tätä nykyä paljon vaatteitani maailmalta, ja meininki onkin välillä ihan Sex & The Cityä kun heavy-penat eksyvät ryysyparatiiseihin”

Vanhala pyrkii ottamaan mahdollisimman paljon irti siitä, että saa kiertää työn puolesta ympäriinsä ja vierailla muiden kustannuksella oman toimen ohessa jännittävissä ja historiallisissa paikoissa.

– Onhan tämä siinä mielessä ihan äärisiistiä puuhaa, että nytkin pääsee alle vuoden periodilla matkustamaan ja näkemään enemmän maailmaa kuin keskivertokansalainen koko elämässään. Tunnustankin olevani reissussa melkoinen turisti: yritän livahtaa tarkastamaan tontteja aina kun mahdollista, välillä suunnitellusti ja välillä spontaanisti. Joskus meno voi tosin käydä vähän väkinäiseksi. Olin aikanaan Diablossa tuuraushommissa, kun päätimme basisti Aadolf Virtasen kanssa katsastaa puolentoista tunnin vapaahetkellä ”kaikki Lontoon nähtävyydet”. Metrossa tuli kökötettyä ja aika paljon nähtyäkin, mutta eihän se ihan järkevää ollut. Toistaiseksi vaikuttavimpia tai ainakin mieleenpainuvimpia kohteita ovat olleet Kiinan muuri, Golden Gaten alue San Franciscossa kuumana hellepäivänä sekä Tokion Shibuyan ja LA:n Sunset Stripin yö. Klassikkopaikkoja, joista on nähnyt kuvia ja kuullut legendoja. Mutta todella kova on tietenkin myös Kouvolan kävelykatu talvella!

Koti-ikävä iskee aina jossain vaiheessa. 32-vuotiaan Vanhalan kohdalla pidemmillä rundeilla hankalaksi paikaksi on osoittautunut keskivaiheen taitekohta.

– Niillä main minulle tulee aina sellainen tietty slowdive. Alan pohtia, että kuinkahan helvetin paljon tuota maantietä on vielä jäljellä. Mutta kun eteen tulee taas aina vaan siistimpiä paikkoja, keikkoja, ihmisiä sekä fiiliksiä, tajuan miksi rakastan tätä hommaa. Usein käykin niin, että rundi tavallaan loppuu kesken. Kotiinpaluu alkaa pelottaa, kun sehän tietää vääjäämättä henkistä putoamista planeetalta toiselle. Onneksi nykyään kontaktia voi pitää monin tavoin. Skype ja näköpuhelut ovat paras tapa tuoda se oikea oma koti maailmalle ja pysyä yhteydessä tyttöystävään ja kahteen kissaneitiimme. Busseissa onkin joskus puhuttu, miten kylmällä 1990-luvulla rundaaminen on ollut väkisinkin paljon rankempaa ihan jo tämän asian tähden. Ennen oltiin antisosiaalisia kaukaista kotia kohden, mutta läsnä muiden bändiläisten elämässä. Nythän se on päinvastoin, kun ukot istuvat pukuhuoneessa kukin omaa läppäriään tapittaen.

”Kannan ristiäni ympäri maailman lentokenttiä, jotta saan keikoilla aikaan laadukkaan soundin. Jonka nyansseja kukaan muu ei ikinä edes huomaa!”

Vakituinen palkkatyö sekä Haminan opiston että Bandbox-bändikoulun kitaransoiton opettajana aiheuttaa lisäkierrettä siihen, miten paljon kalenteristaan Markus Vanhala voi Omnium Gatherumin ja Insomniumin käyttöön irrottaa. Mies kertoo kuitenkin ainakin toistaiseksi saaneensa säädettyä asiat parhain päin.

– Lehtorihan vain hakee itselleen vähän elämänkokemusta, mistä kelpaa sitten messuta ja jakaa legendojen muodossa viisautta oppilaille, Vakavammin ottaen, hyvä että on mennyt näin hyvin. Sillä nämä rundaamiset ja heavy-hommat nyt vain sattuvat olemaan minulle ykkösjuttu. Insojen kanssa alkaa levynteko aika pian näiden velvotteiden päälle sillä ajatuksella, että valmista olisi vielä kuluvan vuoden puolella. OG:lle on puolestaan parhaillaan varmistumassa vähän jenkkirundia helmikuulle.

ENSIMMÄINEN PÄIVITYS TIEN PÄÄLTÄ LUVASSA ENSI VIIKOLLA

Teksti: Petri Silas
Kuva: Timo Isoaho

Lisää luettavaa