Markus Vanhalan metallimaraton, osa 1 – Kohti lentokenttää ja ”heavy-unelmaa”

5.9.2013 09:15

Markus Vanhala viettää pari kuukautta tien päällä reissaten pitkin maailmaa Omnium Gatherumin ja Insomniumin riveissä. Ensimmäisiin päiväkirjamerkintöihin tallentuivat paikkakunnat Düsseldorf, Leipzig ja München. Reissun ennakkotunnelmien pariin pääset täältä.

29. 8. Kotka – Düsseldorf

Final countdown!

Edessä olisi siis vaivaiset 40 000 km matkustamista bussissa, lentokoneessa, junassa, kävellen sekä kontaten, kaksi kuukautta ja kahdella mantereella. Eipä siinä muuta voi kuin pukata hammasharjan reppuun, nollata aivot, unohtaa inhimilliset elinolosuhteet ja hypätä kyytiin kohti lentokenttää ja päin ”heavy-unelmaa”!

Ovikello soi aamuhämärissä ja siellä olivat väijymässä OG-orkesterin heavypenttiherrat Joonas Koto sekä nuoriherra Aapo Koivisto, jotka halusivat tulla Vanhalan ranchille aamukahville ennen lähtöä. Helsingin päässä lentokentällä kaikki meni perinteisen kaavan mukaan. Kun ylikiloja ja tavaraa on huomattavasti enemmän kuin peruslentostuertit ja -emännät haluavat sallia kyytiin, on jännitysmomenttina check-inissä aina, että minkämoinen bonussakkobiljetti sieltä pukkaa. Tällä kertaa päästiin yllättäen ihan nollilla sisään vedoten ”köyhiin muusikonreppanoihin”. Hyvä niin, Lufthansalle startista papukaijamerkki ja sitten normikaavan kautta kentän ylikalliille lentokenttätuopilliselle juhlistamaan alkavaa maratonia. Väljähtynyt 8,5 euron tuoppi nassuun ja koneeseen.

Lento meni leppoisasti turistessa ilman erikoisuuksia ja Düsseldorfin kentällä päästiin heti rundaamisen ytimeen eli odottamiseen! Kone oli Saksassa noin kolmelta, mutta saimme ilmoituksen että bussi saapuukin hakemaan vasta iltakymmeneltä. Merch-tyttömme saapuu kuulemma vasta silloin. Naisiahan saa aina odottaa, joten eipä muuta kuin kaupan kautta puuhapussi mukaan ja kentän eteen puistoon, leiri pystyyn, disco päälle ja ministeriön syyssavotta käyntiin. Seitsentuntisen jäkityksen jälkeen komissiomme alkoi olla suht sosiaalisella ja hilpeällä päällä kun tanskalaiset kollegamme Mercenary ja Essence saapuivat kera loppucrew’n ja bussin.

Mercenaryn ukot olivat jo entuudestaan tuttuja parin vuoden takaiselta rundilta, joten leppoisa Suomi-Tanska -maaottelu vauhtiin sekä bussin yömylly ryskäämään. Suomalaiset huutavat täällä alivoimalla 8 – 9 Tanskaa vastaan, koska meillä on oma valomies Olli Liukkonen ja äänimies Sami Hauru mukana. Olli ja Sami muuten kärsivät meikäläisen matkassa saman kahden bändin kahden kuukauden maratonin eli vertaistukea löytyy.

30. 8. Leipzig

Aamuhämärissä bussi oli jo saapunut Leipzigin Hellraiser- klubin pihalle, missä odoteltiin puoleen päivään sisälle pääsyä. Hellraiser on perinteinen saksalainen heavy-venue keskellä ei- mitään, jossain periferiassa missä suurin nähtävyys on Lidl. Koko päivän sangen tylsää venailua kulahtaneella entisellä teollisuusalueella, jotta päästäisiin tositoimiin. Onneksi tällä kertaa on sentään kesää jäljellä. Viime kerralla soitimme samassa mestassa keskellä ankeinta talvea. Paikalle valui päivän aikana kuitenkin muutamia vanhoja teutonituttuja ja -tututtaria, kuten esimerkiksi levy-yhtiömme Lifeforcen pomomies Stefan, jonka kanssa tuumattiin suuria suunnitelmia OG-uskon levittämiseksi maailmaan.

Synistimme Aapo huomasi vasta nyt saaneensa ekasta bussiyöstä pienoisen ”sota-arven” eli kutin ja haavan ottahan. Eihän sitä iloluonteinen suomalaiskanttori aina välttämättä huomaa, jos bussi lähtee liikkeelle kesken kaiken. Siinä saattaa pää ottaa pienoista osumaa seinien ja lattian kanssa.

Itse keikka meni erittäinkin hyvin, jopa ilman perinteisiä rundin käynnistysongelmia. Ainoa takapakki oli valo-Ollin sairastuminen ja punkkalepo, minkä johdosta suomalainen valoshow ei päässyt vielä tänään liitoon. Molemmat tanskalaisyhtyeet ottivat heavy-matsissa tänä iltana aika vahvasti pataan Suomi-pojilta, mistä todisteena sekä rättikaupan saldo että yleisön reaktiot. Hyvä Leipzig, hyvä Saksa!

Keikan jälkeen järjestettiin bussilla aamuhämäriin venähtänyt yömylly ja afterski, jonka myötä kansainväliset metalliveljemme saatiin karkotettua alaloungesta melko pikaiseen. Eikä siihen tarvittu kuin suomalaisten pappadisco Journeyineen sekä Def Leppardeineen. Ei kai sitä nyt aina jaksa kiertueen bussibileissä mörrimöykkymetallia kuunnella? No ei todellakaan.

31. 8. München

Ja vuorossa Münchenin Backstage-klubi, tuttu paikka viime rundilta ja odotukset korkealla. Venuessa on kylläkin vahvaa Spinal Tapiin viittaavaa ”Hello Cleveland” –henkeä jo siksikin, että paikassa on kolme eri klubia ja koko kompleksi on hyvin hämärä sokkelo. Ottaa perinteisesti aikansa löytää sinne, missä pitäisi ryskätä.

Koska aikaa oli runsaasti, päätimme lähteä kaupungille turisteilemaan ja kävelimme keskustaan, koska sinne oli ”vain” parin junapysäkin matka. Kymiläisethän eivät koskaan usko, että mihinkään olisi niin pitkä matka notta kannattaisi käyttää julkista liikennettä tukena. No, tuleepa samalla lenkkeiltyä ja poltettua yömyllyjen ylijäämää pois. Keskustasta löysimme jonkin sortin mielenosoituksen. Sen sijaan meille ei selvinnyt, mitä mieltä oltiin ja mistä, mutta kovat näytti olevan boogiet ja polizeita paikalla runsaasti.

Illan keikka oli erittäinkin vahvaa saksalaista osaamista, eli ei pettymyksiä. Taisivat ottaa tanskalaiset tänäänkin pataan aika pahasti. Marssijärjestys alkaa toisin sanoen olla niin kuin pitääkin.

Ensimmäisellä keikalla eilen rundimanageri ei antanut meidän lämppärinä vetää encorea, vaikka yleisö sitä ahnaasti vaatikin. Tänään joutui Tanskan manukin lopulta nöyrtymään, ja saimme vetää kansan vaatimat ylimääräiset. Hyvinhän homma siis etenee!

Hämmentävällä Backstage-klubin kompleksilla tuntui olevan joka liiterissä melkoista lauantai-illan huumaa ja bileitä riitti joka mallia modernista metallisemmasta discosta garden partyihin ja 70-lukubileisiin. Jukan kanssa valitsimme totta kai seitkytälukudiscon. Siellä jorattiin aamuhämäriin, baari kun ei tuntunut menevän kiinni ollenkaan ja vielä kuuden aikaan paikka oli täynnä joraavaa germaania bilehilettä.

Muuten täydellistä iltaa vähän latisti se, että valo-Ollimme oli edelleen sairaalassa ja jäi nyt matkasta Saksaan, kun bussimme ja muu joukkue suuntaa Sveitsiin. Toivottavasti ministeri saapuu piakkoin jälkitoimituksena mestoille.

Teksti ja kuvat: Markus Vanhala
Tekstin toimitti Petri Silas

Lisää luettavaa