On harvinaista, että artistin ensimmäiseen julkaistuun kappaleeseen kohdistuu yhtä suuri huomio kuin Maustetyttöjen tapauksessa. Tehtiinhän Kaisa ja Anna Karjalaisen muodostamasta duosta ensimmäinen Soundi-juttukin jo viime syksynä, jolloin sana oli kiirinyt vasta pelkästään hienojen keikkojen avittamana.
Kun ensimmäinen studiossa tallennettu kappale vihdoin helmikuussa julkaistiin, pystyi indieyhteisöstä kuulemaan kollektiivisen helpotuksen huokauksen: tämähän on juuri niin hyvä kuin näitä odotuksia vasten pitikin olla! Ja harvinaisen laajasti kappale sekä siitä tehty video lähtivätkin leviämään.
Ei ihme. Tein kai lottorivini väärin on perhanan tarttuva sävellys, jonka sanoitukset saavat sopivalla tavalla sekä hihittelemään että hämmästelemään.
Se osoittaa vastaansanomattomasti, että nyt on asialla poikkeuksellisen omalaatuinen yhtye. Persoonallisuuden lisäksi Maustetyttöjen musiikista löytyy sopivasti tuttuja kaikuja suomirockin historiasta.
Pienestä Vaalan kunnasta (sijaitsee Suomi-neidon navan paikkeilla) lähteneet, mutta viitisen vuotta Helsingissä asuneet Karjalaisen sisarukset myöntävät, että ei ole yhdentekevää, millä kappaleella julkisuuteen astutaan. He ratkaisivat asian ulkoistamalla valinnan managerilleen Aki Roukalalle.
– Itse asiassa me ei alun perin kauheasti edes tykätty tuosta biisistä. Soitettiin sitä ehkä kolmella ekalla keikalla, eikä sen jälkeen pitkään aikaan, Kaisa kertoo.
Istuttiin kaverin kanssa baarissa valomerkin aikaan. Kun oltiin lähdössä ja mulla oli vielä kaljaa tuopissa, se sanoi, että ajattele niitä Sudanin janoisia poikia, jotka haluaisivat olla kännissä.
– Kaisa Karjalainen
– Oltiin alun perin mietitty ihan muita biisejä, mutta Akilla oli tuosta vahva visio, joten meille sopi hyvin että mennään sillä, Anna sanoo.
Jo viitisen vuotta sitten syntynyt Tein kai lottorivini väärin on Maustetyttöjen kappaleiden joukossa musiikillisesti keskimääräistä pirteämpi tapaus.
– Aika diskohan tuo on, varmaan diskoin kappale mitä meillä on, Kaisa miettii ja kertoo, että vastapainoksi löytyy iskelmällisempiä biisejä ja balladejakin.
Tekstin puolesta kappale yhdistää hauskatkin sanavalinnat vakavaan aiheeseen. Laulun teemana on ”ensimmäisen maailman ongelmat”, joiden suhteellista pienuutta havainnollistetaan rinnastamalla ne mustan huumorin keinoin köyhien maiden ihmisten vastoinkäymisiin.
– Siinä ei ole tarkoitus kritisoida tai luoda tyhjentävää analyysiä, vaan lähinnä vertailla ilman mitään konkluusioita, Kaisa tarkentaa.
– Asiat voivat olla huonosti monella eri tapaa, Anna lisää.
Laulusta tulee mieleen lapsena kuultu syyllistäminen siitä, että täytyy syödä lautanen tyhjäksi, koska Afrikassa lapsilla ei ole ruokaa. Niitä peruja onkin laulun avainrivi.
– Istuttiin kaverin kanssa baarissa valomerkin aikaan. Kun oltiin lähdössä ja mulla oli vielä kaljaa tuopissa, se sanoi, että ajattele niitä Sudanin janoisia poikia, jotka haluaisivat olla kännissä, Kaisa kertoo.
– Mulla on tapana lähetellä itselleni tekstareita aina kun jotain tuollaista tulee mieleen. Aamulla sitten katson kännykkääni, että jee, viisi uutta tekstaria, mutta ne ovatkin multa itseltäni, Kaisa nauraa ja täsmentää, että hänen kännykkämallistaan ei löydy muistikirjaa tai sanelinta.
Roukalan Is This Art! -lafkan julkaisema kappale on tallennettu Wolfbeat-studiolla Kempeleessä Pentti Amoren ja Vilunki 3000:n tuotannossa. Sama yhdistelmä tulee olemaan käytössä myös jatkossa, ennen kesää julkaistavan toisen singlen sekä syksylle suunnitellun albumin kohdalla.
Maustetyttöjen soundin ytimessä ovat Kaisan käyttämät edulliset syntikat ja Gibson Grabber -basso sekä Annan Rickenbacker-kitara ajettuna Bluetonen Princeton Reverb -vahvistimen läpi.
– Tässä käytettiin 80-luvun Dr. Rhythm -rumpukonetta, jonka ostin Tori.fi:stä kolmellakympillä. Sitten siinä on yhdeltä mun ystävältä siivouksen jäljiltä saatu lelu-Casio, Kaisa kertoo.
Omalta tuntuvan soundiestetiikan lisäksi Karjalaisille kaikki kaikessa on sävellys.
– Minä tykkään selkeistä biiseistä, että on hyvä rakenne säkeistöineen ja kertseineen. En ole koskaan välittänyt jammailusta tai fiilistelystä, Anna sanoo.
Sisko ei voisi olla enempää samaa mieltä:
– Tärkeintä on, että biisit on hyviä. Toteutus yrittää vain palvella sitä biisiä parhaalla mahdollisella tavalla.
Teksti: Mikko Meriläinen
Artikkeli on julkaistu Soundissa 3/2019.
