Meshuggahin parhaat julkaisut ovat kuin trillereitä, joiden tiheiden juonten käänteitä yksittäiset raidat alleviivaavat. Arvostettu yhtye on saanut vuosien varrella fanaattisia ja osaavia ymmärtäjiä myös Suomen kärkimetallistien piiristä: Mokoman kitaristi Kuisma Aallon aikoinaan tekemiä tabulatureja löytää edelleen netistä.

Diablon rumpali, omissa projekteissaan kitaraa soittava Heikki Malmberg on sukeltanut orkesterin ilmaisuun syvimmälle laatimalla partituureja sen kappaleista. Soundi tilasi Malmbergiltä yleisen teoreettisen analyysin Meshuggahin musiikista, samoin kuin tarkemman räjäytyskuvan tuoreesta klassikkoraidasta.

Teksti: Petri Silas
Nuottikuvat: Heikki Malmberg
Julkaistu alunperin Soundissa 4/2012 Meshuggah-haastattelun yhteydessä

– Meshuggahissa on ensisijaisesti kyse rytmistä, Heikki avaa. – Mutta vaikka yhtyeen musiiikkia usein kuvataankin polyrytmiseksi, totuus ei ole aivan niin yksinkertainen: kyse on sävellystekniikasta, jossa polymetrisiä kiertoja hyödyntämällä luodaan mielenkiintoisia ja pitkiä, lähes elävän tuntuisia ”rytmikudoksia” tahtilajissa 4/4.

Bändin biisit kulkevatkin lähes poikkeuksetta tahtilajeista tavallisimmassa, mutta tikkusuoran pulssin alla toistetaan jossain toisessa tahtilajissa olevaa kiertoa, joka aloitetaan alusta aina neljän, kahdeksan tai kuudentoista 4/4-tahdin jälkeen.

– Alla olevasta taulukosta voi nähdä, miten käyttäytyy tällä tekniikalla toteutettu tavanomainen neljä 4/4-tahtia pitkä kierto, jonka alla toistuu ”toissijaisena” tahtilajina 3/4, ohjaa Heikki.

Samaa ovat yhtyeen jäsenet täsmentäneet näilläkin sivuilla. ”Yleisimmin käyttämämme tahtilaji on 4/4 […] Minusta on aina todella mukava kuulla, että joku on oivaltanut tämän tärkeän seikan Meshuggahin olemuksessa. On rasittavaa lukea juttuja, joissa meidän edelleen julistetaan olevan joku… outoja polyrytmejä hyödyntävä matematiikkametallibändi”, korosti kitaristi Mårten Hagström jo Soundissa 5/05.

– Rytmisen aivojumpan lisäksi Meshuggahin musiikissa herättää huomiota atonaalisuus eli sävellajittomuus, Malmberg jatkaa. – Harmonian ja rytmin osalta tuotanto muistuttaakin enemmän Messiaenin, Webernin ja Ligetin kaltaisten modernistien musiikkia kuin rockin pohjana yleensä kuultua klassismin ja romantiikan aikojen teoriaan nojaavaa säveltaidetta. Meshuggahin tunnusomaisiin piirteisiin kuuluu pienen noonin, suuren septimin ja pienen sekunnin ja edellä mainittujen intervallien enharmonisten sisarusten yltiöpäinen viljely.

Niin ikään yhtyeen kappalerakenteet eivät noudata popmusiikin perinteisiä kaavoja.

– Meshuggahilla ei ole ennen Kolossia ollut yhdessäkään raidassaan kertosäettä, vaan sävellykset perustuvat enemmänkin toistuviin rytmisiin ja kromaattisiin melodisiin fraaseihin tai teemoihin, joita muunnellaan eri tavoin sävellysten edetessä, Heikki havainnoi.

1.

Tarkemman analyysin kohteeksi rumpalivalio nostaa myöhempien aikojen Meshuggahin huippuhetken nelisen vuotta vanhalta ObZen -pitkäsoitolta.

– Bleed on rytmisesti erityisen mielenkiintoinen, koska siinä Meshuggah hylkää lähes kaikki luomansa säännöt. Kun ruotsalaisviisikko tavallisesti katkaisee polymetriset kiertonsa neljän, kahdeksan tai kuudentoista kierron jälkeen, tässä kappaleessa yhtä osaa lukuunottamatta polymetrit kiertävät loputonta ympyrää suoran pulssin alla osasta toiseen siten, että 4/4-tahtilaji pidetään dominoivana lähinnä kitarariffien nuottivalinnoilla, laulufraseerauksella ja peltiaksenteilla.

Bleed, jota Tomas Haake luonnehti numerossamme 02/08 muun muassa biisiksi, jossa ”olemme onnistuneet tekemään hankalasta helpon kuuloista”, perustuu petollisen yksinkertaiseen 3/16-rytmiin, joka jatkuu katkeamatta läpi intron, ensimmäisen laulusäkeistön ja bridgen. ”Se tuplabassaririffi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta on kaikkea muuta. Jos ajatus alkaa harhailla, peli on pelattu”, virnisteli Haake Soundissa neljä vuotta sitten.

– Introssa kitarat tuplaavat bassorumpujen rytmin es-sävelessä nuotilleen ja alleviivaavat 4/4-tahtilajia joka toisessa tahdissa ilmaantuvalla hitaalla es-f-es venytyksellä, Malmberg esittelee.

2.

– Säkeistö jatkaa instrumenttien puolesta muuten samoilla linjoilla, mutta edellä mainittu venytys ilmaantuu vain joka neljännellä tahdilla jättäen enemmän tilaa laululle.

Ensimmäisessä bridgessä pohjasävel tipahtaa essästä fissään ja esittelee makean, sävellyksessä pari kertaa toistuvan, jazzahtavassa doorinen b2-skaalassa menevän melodisen koukun (F#, G, A, E, C#, G, C#), joka johtaa luontevasti takaisin dissään/ essään.

3.

Kuten Malmberg huomauttaa, perusrytmin ensimmäinen muutos tulee kohdalle vasta seuraavassa säkeistössä. Rytmiikka säilyy käytännössä edelleen samana, mutta nyt sitä venytetään kahdella kuudestoistaosanuotilla, jolloin kierron kokonaiskestoksi tuleekin 5/16.

– Toinen bridge jatkaa tutuilla vesillä, mutta aina edellisestä bridgestä tutun F#, G, A, E, C#, G, C# -koukun aikana rytmi palaa hetkellisesti alku­peräiseen 3/16 muotoonsa luoden tiettyä ennustamattomuuden tuntua. Tämän jälkeen sävellys poikkeaa alkuperäisessä teemassa ennen kuin paketti revitään auki ja 4/4 -pulssi piilotetaan kuulijalta kokonaan.

4. 

Seuraavan osan perustana toimiva rytmi on suhteellisen yksinkertainen.

5.

– Mutta koska kyseessä on Meshuggah, yllä olevaa rytmiä käytetäänkin nyt kahdeksan 4/4-tahtia pitkän kierron alla, jolloin muodostuu seuraava rytmi, Heikki selvittää.

6.

– Komppikitaran ja rumpujen osalta biisin tahdit 58–65 näyttävät lopullisessa muodossaan seuraavalta.

7.

Sitten tarina etenee alun 3/16 -rytmin eri permutaatioista rakennetulla uudella rytmillä 7/16, 7/16, 5/16, 3/16, 5/16.

– Seuraavassa osassa pojat heittävät tiskiin bravuurinsa eli pienen noonin/ylinousevan oktaavin, Heikki toteaa. – Osa suorastaan pursuaa jännitettä kielisoittimien vuoroin sahatessa ”korkeaa” F#:ää, vuoroin tuodessa tilanteen lepoon matalaan F:ään.

Kappaleen loppu perustuu edellä käsiteltyihin teemoihin sekä niiden permutaatioihin, eikä mitään varsinaisesti uutta enää esitellä. Analyysimme laatija haluaa tosin kiinnittää erityishuomiota siihen, ettei yksikään osa toistu samanlaisena koko raidan aikana.

– Biisistä voi esimerkiksi erottaa kolme selkeää es-sävelessä menevää säkeistöä. Mutta vaikka ne perustuvat keskenään aivan samaan pohjarytmiin, ne ovat silti rytmisesti hyvin erilaisia keskenään.

Lopetuksessa Malmberg kuulee ”mukavan ympyrän sulkeutumisen”, kun bändi palaa takaisin kappaleen startanneen 3/16-rytmin perusmuotoon.

– Ja niin on näiden yli seitsemän minuuttia kestäneiden rytmisten ja harmonisten kiertoajeluiden jälkeen mukava palata kotiin, päättää Heikki Malmberg.

 JULKAISTU ALUN PERIN SOUNDISSA 4/2012