Levyt ovat kuin lapsia, ei niitä voi laittaa paremmuusjärjestykseen. Nyt kuitenkin laitetaan. Soundi.fi:n Rankkaa rakkaasi -sarjassa tunnetut suomalaisartistit puhuvat suunsa puhtaaksi omista studioalbumeistaan. Mikä levy oli hyvä, mikä paras ja milloin ei oikein luistanut. Miksi ei? Entä mitkä ovat tekijöiden omat suosikkibiisit kultakin kiekolta? Tämäkin selviää. Sarjassa olemme kuulleet jo mm. Anssi Kelan, Jouni Hynysen ja Arto Tuunelan näkemykset tuotoksistaan. Kuudes kalikka kapsahtaa PMMP:hen hengen puhaltaneelle Jori Sjöroosille. Siispä ole hyvä Jori: Rankkaa rakkaasi.
1. Veden varaan (2009)
– Mun mielestä PMMP:n parhaat yksittäiset biisit löytyy tältä albumilta. Samalla tämä on onnistunein kokonaisuus. Oman teoriani mukaan yksi merkittävä syy asiaan on se, että tein tuotantoja biisikohtaisesti eri metodeilla – näin myös kokonaisuuteen tuli väriä ja elävyyttä. Viimeinen valitusvirsi -biisiä hioin todella pitkään, jotta sain sen kulkemaan, kun taas Pariterapian kohdalla mulla oli ennen deadlinea kaksi päivää aikaa tehdä tuotanto, rakenne, miksaus ja sovitus kappaleeseen, johon olin nauhoittanut sekä Paulan ja Miran säkeistöjä että kertosäkeet tietämättä, mitä käyttäisin. Siinä ei ehtinyt juuri hiomaan ja räiskin vaan soundeja spontaanisti pöydälle, soitin rautalankasooloa ja ekat jutut mitkä toimi, jäi. Tuumaamiselle ei ollut aikaa. Tein todella pitkiä päiviä studiolla tän albumin kanssa ja esim. Lautturi-biisiin mulla oli yli viisi erilaista kertosäettä. Paula valitsi lopulta olemassa olevan. Oli todella lähellä, etten koskaan soittanut Lautturi-demoa – jossa oli vain säkeistön melodia – Paulalle ja Miralle, koska mun mielestä se oli liian kuultu ja tylsä. Paulan reaktio demoon oli, että se on PMMP:n paras biisi. Tämä on oiva esimerkki siitä, miten tärkeä jokaisen kolmen mielipide oli levyjen lopputuloksen kannalta.
Suosikkibiisini: San Francisco. Tää lähti ns. “nukahtamismelodiasta”. On melko yleistä, että ainakin muusikoilla alkaa soida melodioita päässä juuri ennen nukahtamista. Näin käy itselleni usein. Harva nukahtamismelodia selviytyy, mutta tässä on yksi niistä. Tämä on ollut mulle aina tosi liikuttava melodia ja kun Paula lauloi ekan demon sanoilla, olin sitä mieltä, että fak, tää on paras PMMP-biisi koskaan. Tää on myös PMMP-kappale, jota oon kuunnellut kaikkein eniten albumin valmistumisen jälkeen. Bändin selkein ABBA-moment samalla myös.
2. Leskiäidin tyttäret (2006)
– Todella luova kausi, jolloin tein vuoden sisään oman yhtyeeni Magenta Skycoden IIIII-albumin ja tän. Kovemmat kädet -albumin (2005) menestyksen jälkeen mun itseluottamus oli kohdillaan ja tää albumi syntyi pitkälti sen aiheuttamasta anna palaa -tunteesta. Itselle tärkeää aikaa – tunne, että elämä kukoistaa, on kevyttä ja kaikki vaan onnistuu. Vaikkei tämä kielikään albumin tunnelmasta, joka on paikoitellen melko raskas. Jos ”cover-albumi” Matkalaulua (2013) ei lasketa, Päät soittaa on ainoa PMMP-biisi, jolla soittaa koko fantastinen livebändi Mikko (Virta, kitara), Heikki (Kytölä, rummut) ja Juho (Vehmanen, basso). Mä taisin lisäillä vaan jotain synaa. Leskiäidin tyttäret ja IIIII on tuntuneet musta aina sisarusalbumeilta. Joku raja ja Onko sittenkään hyvä näin olivat kummatkin IIIII-albumiehdokkaita, mutta eivät sopineet siihen kokonaisuuteen. Olin jo Kovemmilla käsillä aloittanut Solina-viulukoneen runsaan käytön ja tällä sekä IIIII-albumilla sitä onkin lähes jokaisessa biisissä. Kyllästyin soundiin vuosiksi ja tämän albumin jälkeen kyllästyin myös omaan soundiini. Seuraavat pari vuotta menivät suvannossa ja mulla oli suuri tarve uudistua.
Suosikkibiisini: Kohkausrock. Biisi on pitkälti tajunnanvirtaa ja kohkausta, osuessaan vapauttavaa kuunneltavaa. Mulle on ollut tosi luontevaa tehdä tällasia biisejä, joissa ei mietitä mitään ja purkaudutaan. Sen sijaan kolmen minuutin pop-formaatissa olevat biisit on mulle huomattavasti haasteellisempia saada toimimaan.
3. Kovemmat kädet (2005)
– Me kolme oltiin tutustuttu jo aika hyvin toisiimme ja oli tunne, että voitais tehdä millaista kamaa vaan välittämättä mahdollisista odotuksista tai mistään muustakaan. Oltiin innoissamme uusista NYC-bändeistä ja kaikesta New Wave -kamasta, jota tarttui tähän levyyn jonkin verran. Fiilisteltiin myös Mana Manaa ja Circleä. Matoja-biisi syntyi täysin Circlen Valeria-biisin innoittamana ja Mana Manan Maria Magdalenalle tehtiin vastaus. Pidän tätä tietyllä tapaa ensimmäisenä varsinaisena PMMP-albumina juuri siksi, että se syntyi niin puhtaasti rakkaudesta musiikkiin ja juttuihin, joista me digattiin. Albumi ei menestynyt ensimmäisinä kuukausina myynnillisesti tai radiossa ollenkaan, mikä kismitti mua, koska kansikin oli mun mielestä niin onnistunut. Tuohon aikaan meillä oli levy-yhtiön kanssa palaveri, jossa olimme vähän noloina floppaamisesta. Paula kysyi, että paljonko ootte miinuksella ja meille vastattiin, ettei nyt ole kyse rahaprojektista. Hommassa tuntui olevan tosi hyvä karma ja albumi alkoi löytää kuulijoita. Lopultahan siitä tuli menestynein PMMP-albumi ja monille yhtyeen diggareille se rakkain.
Suosikkibiisini: Matkalaulu. Mä tykkäsin Bloc Partyn Banquet-biisin soundista ja halusin testata vähän jotain sellasta Miran ja Paulan kanssa. Vähän elementtejä, pienempiä synasoundeja. Halusin myös jonkun vintage-rumpukoneen. Mä sain tohon aikaan a&r-palautetta, että tuotannot kuulostaa vähän demoilta ja vaikka olin hakenut juuri orgaanisempaa, analogisempaa, tummempaa ja monompaa soundia, ymmärsin, mistä oli kyse. Muutin monoa hieman stereommaksi ja säädin trebleä isommalle, jolloin kaikki olivat tyytyväisiä. Muistan olleeni superfiiliksissä, kun olin miksannut c-osan, jossa Mira laulaa “Avaan ikkunan, hengitän sisään maisemaa, niin täydellistä että pelottaa…”.
4. Rakkaudesta (2012)
– Ensimmäinen albumi, jossa mun deadlinet eivät pitäneet ja jonka tekemisen aikana tuli toisinaan – siis liian usein – tunne, että meidän kolmen yhteinen kipinä on hieman haalistunut. Tätä tehdessä mulla oli muutenkin päällä voimakas musiikillinen suvantovaihe, jonka aikana uuden luominen oli työläämpää ja mielikuvituksettomampaa. Tästä huolimatta me saatiin mun mielestä luotua olosuhteisiin nähden hienoja hetkiä ja luulenkin, että rankkaan tän paremmalle sijalle viiden vuoden kuluttua, kun aikaa on kulunut enemmän ja traumat pyöristyneet.
”Muutaman biisin tylsyys, mielikuvituksettomuus ja apaattisuus kaivelee mua näemmä vieläkin.”
Heliumpallosta mulla on sellainen muistikuva, että mä annoin Paulalle demon, jossa oli kertosäe messissä, mutta kielsin samalla tekemästä siihen mitään, koska se oli mun mielestä laimea. Paula oli eri mieltä ja näytti, miten homma menis sanoilla. Se herätti biisin henkiin ja muistan, miten liikuttavalta se tuntui. Mä en saanut biisin tuotantoa ihan perille asti – havaitsin sen, kun kuulin ja näin biisin livenä. Veden varaan-, Leskiäidin tyttäret– ja Kovemmat kädet -albumeilla kuulunut, mulle ominainen räiskintä ja seikkailunjano puuttuu tältä levyltä ja siksi tän musiikillinen yleistunnelma on seesteinen. Kun Rakkaudesta oli masteroitu, mulla oli tosi huojentunut olo, että saatiin kuitenkin näin onnistunut levy tehtyä siitä huolimatta, että mä koin olevani puolitehoinen. Samat fiilikset on yhä, vaikka muutaman biisin tylsyys, mielikuvituksettomuus ja apaattisuus kaivelee mua näemmä vieläkin. Huomasin asian, kun kuuntelin levyn läpi tätä juttua varten. Mulla oli tämän albumin ilmestymisen jälkeen tosi selkeä ajatus, että tää jää mun viimeiseksi PMMP-albumiksi. Joitain kuukausia myöhemmin, tietämättä yhtään mun ajatuksista, Paula soitti ja kysyi, oisko aika saattaa PMMP kunnialla lepoon…
Suosikkibiisini: 4ever Young. Eka demo, jonka päälle nauhotettiin laulut, oli rakenteeltaan aivan erilainen ja rytmisesti puolet nopeampi. Mulla tuli jossain vaiheessa fiilis, että haluisin sellasen raukean alun albumille. Musta se onnistu hienosti. Halusin tietyn fiiliksen, että melodia alkaa vähän varkain ja ikään kuin tokaisuna ja tästä syystä onkin huippua, että biisi käynnistyy sanalla ”no”.
5. Kuulkaas enot! (2003)
– Oltiin tavattu toisemme vissiin kerran ja sovittiin, että pidetään sessiot ja koitetaan paria mun demoa. Eka biisi, jota testattiin, oli Rusketusraidat. Biisin ensimmäinen versio oli nimeltään Saunalaulu. Tehtiin se tosi nopeesti mun pienessä studiossa ja Kari Hynninen silloiselta BMG:ltä mietti, että tää on joko todella nerokasta tai ihan kamalaa paskaa. Meille näytettiin kuitenkin vihreää valoa. Nauhoitettiin vielä silotellummat vokaalit Ruskiksiin, mutta Kari oli sitä mieltä, että biisistä katosi jotain tärkeää, joten ekalla versiolla mentiin. Tän jälkeen tehtiin Joutsenet ja koska Kari hoisi silloin pitkälti projektin etemistä, hän kysyi multa, voisinko tehdä viisi biisiä Paulan ja Miran albumille. Se oli mulle ok. Näiden viiden biisin valmistumisen jälkeen Kari kysyi, että mikset samalla tekisi koko albumia. Sekin oli mulle ok. Tää oli mun eka kosketus musiikkiin, jota tehtiin Suomen kielellä ja jota kutsuttiin suomirockiksi. Mä en koskaan uskonut ajautuvani mihinkään sellaiseen, koska koin, ettei mulla ollut sellaiseen mitään annettavaa. Yksi elämäni hienoimpia ajautumisia.
Suosikkibiisini: Rusketusraidat. Tottakai – elämäni ensimmäinen listaykkönen. Vaikka listasijoitukset, myynnit ja palkinnot eivät tuo pitkäaikaista egoboostia, niin tää oli sellainen kokemus, joka tuntui kestävän. Biisi oli 11 viikkoa Suomen virallisen listan ykkösenä ja siihen aikaan listasijoitukset kerrottiin radiossa sunnuntaisin. Paula taisi olla tohon aikaan töissä laivalla, mutta me juhlittiin Miran kanssa ankarasti monta sunnuntaita.
– Jätin tältä listalta tarkoituksella pois Puuhevonen– ja Matkalaulu-albumit (2007 ja 2013), koska en pidä niitä lajitovereina näiden viiden kanssa.
Kas noin. Spotifyssa eniten suosiota vuosien varrella kartuttaneiden PMMP-kappaleiden lista näyttää tältä: