Voimakkaimmat elämykset syntyvät ristiriidoista ja kontrasteista. Siinä piilee myös metallista goottifolkia tekevän Chelsea Wolfen musiikin perimmäinen viehätys – sankan melankolian ja nostattavan kauneuden usein yhtäaikaisessakin ristivedossa. Wolfe esiintyy Sideways-festivaalilla reilun viikon päästä. | Teksti: Mikko Meriläinen
Musiikkisi ilmeisin piirre on synkkyys ja kylmyys, mutta olen itse löytänyt siitä aina myös kauneutta ja lämpöä. Onko se tarkoituksellista?
– Totta kai se on tarkoituksellista. Luulen, että kyse on eräänlaisesta äidillisestä äänestä – se tarjoaa lohdutusta ja elämää pimeään. Yritän aina tuoda uutta perspektiiviä ja toivoa synkkiin tilanteisiin. Tosin aina en pysty siihen, joskus kaikki on yksinkertaisesti liian vitullaan.
Nimeä artisti, jota rakastat mutta jonka vaikutusta ei musiikistasi kuule.
– On toki paljon artisteja, joilta rakastan muutamaa biisiä ja jotka eivät varmasti ole vaikuttaneet musiikkiini. Mutta se musiikki, jota todella rakastan kuunnella ja jonka tunnen – vaikkapa Black Sabbath, Tricky, Philip Glass, Queen – on varmasti vaikuttanut omaankin musiikkiini vuosien mittaan.
Millaisia vaatimuksia asetat keikkojesi puitteiden suhteen? Tarkoitan, että vaaditko esimerkiksi saada soittaa teltassa tai vasta pimeän laskeuduttua?
– Yritän aina että saisin soittaa vasta auringonlaskun jälkeen. Sen pitäisi olla itsestään selvää kenelle tahansa festivaalille että musiikkini ei ole paras vaihtoehto keskipäivään.
Chelsea Wolfe
Olet kertonut kärsineesi aiemmin lamaannuttavasta esiintymiskammosta. Minkä ohjeen antaisit saman ongelman kanssa tuskailevalle nuorelle artistille?
”Jokin vaisto sisälläni haluaa minun pakenevan yleisön edestä”
– Minä kärsin siitä yhä aina toisinaan. Mutta kyse ei ole niinkään esiintymispelosta kuin siitä, että jokin vaisto sisälläni haluaa minun pakenevan yleisön edestä. Minulle ei ole luontevaa olla huomion keskipisteenä, mutta minun on vain täytynyt hyväksyä että se on tärkeä osa musiikkiani. Vasta keikalla saat todellisen yhteyden yleisöösi, ja nimenomaan keikalla on mahdollista kasvaa ja oppia uutta artistina.
– Joten, ei muuta kuin jatka eteenpäin. Eteen tulee varmasti kiusallisia hetkiä lavalla, mutta älä anna niiden määrittää sinua.
Millaisia laitteita käytät luodaksesi levyiltäsi löytyviä äärimmäisen säröisiä soundeja (kuten Carrion Flowers -kappaleessa)?
– Rakastan Fender Bassbreaker -vahvistimia, joita olen käyttänyt siitä asti kun ne lanseerattiin. Lisäksi keräilen fuzz-pedaaleja. Suosikkini niistä on Death By Audio Apocalypse.
– Carrion Flowersin soundeja varten bändikaverini Ben Chisholm ohjasi basso-osuuden takaperin vanhaan kaiuttimeen ja äänitti sen. Hän tekee usein omituisia juttuja kiertueilla äänittämillämme sampleilla ja luo myös ihan uusia ääniä. Olemme käyttäneet esimerkiksi Amsterdamissa äänittämämme ison myrskyn ääntä, Prahassa tallennettuja askelia sekä yöllä Los Angelesissa ulvovia kojootteja.
Mikä yksittäinen instrumentti on sinulle arvokkain? Siis minkä pelastaisit palavasta talosta?
– Sekä äitini että isäni ovat antaneet minulle kitaran omilta teinivuosiltaan. Ne ovat minulle tärkeitä ja niillä kirjoitan yhä monet lauluistani – joten ne nappaisin mukaan ihan ensimmäisenä.
Teet ison osan studiotyöstä itse, mutta kaikki tarvitsevat apua. Kuka on tärkein yhteistyökumppanisi?
– Juurikin äsken mainitsemani Ben Chisholm. Kun äänitin ensimmäistä levyäni vuonna 2009 halusin lisätä sekaan elektronisia ääniä. Tapasin Chrisin kiertueella ja hän toi treenikselle Juno 106:n. Loppu on historiaa. Hänestä on käytännössä tullut apulaistuottajani vuosien mittaan. Yleensä sävellän yksin mutta Benin kanssa sekin sujuu.
– Toinen tärkeä henkilö on rumpalini Jess Gowrie. Olen tuntenut hänet yli 10 vuotta. Jess, Ben ja minä jammailemme nykyään paljon, heidän seurassaan minun on luontevaa olla oma itseni.
Kuka olisi unelmiesi tuottaja?
– Olen suuri Nigel Godrich -fani, ja ihailen myös Geoff Barrow’ta. Mutta juuri nyt haluan tuottaa musiikkini itse.
”Maailman tila on aina vaikuttanut musiikkiini, mutta viime aikoina minun ja ystävieni yllä USA:ssa on ollut hyvin raskas sumu, jota ei voi olla huomioimatta.”
Abyss ilmestyi lähes kaksi vuotta sitten. Milloin voimme odottaa uutta materiaalia?
– Sain itse asiassa juuri valmiiksi seuraavan albumini äänitykset. Toiveissa on julkaista se myöhemmin tänä vuonna.
Vaikuttaako USA:n nykyinen poliittinen ilmasto sinun laulunkirjoitukseesi?
– Tietenkin. Maailman tila on aina vaikuttanut musiikkiini, mutta viime aikoina minun ja ystävieni yllä USA:ssa on ollut hyvin raskas sumu, jota ei voi olla huomioimatta. Tulevalla levyllä on siis paljon vihaa. Kaikki siitä vihasta ei tule poliittisesta tilanteesta, mutta takuulla osa tulee.
Chelsea Wolfe esiintyy Sideways-festivaalilla Helsingin Teurastamolla lauantaina 10.6. klo 22.