Kesä on toimeliasta aikaa lukemattomille rockyhtyeille. Soundi kiersi katsomassa, millaisia levyjä studioiden uumenissa parhaillaan valmistuu. Julkaisemme jutun netissä osa kerrallaan kesän kuluessa. Juttu löytyy kokonaisuudessaan Soundista 6-7/2012.
OSA 7: TIMO RAUTIAINEN & NELJÄS SEKTORI
Albumin nimi tai työnimi?
Ei nuori ja nälkäinen vaan vanha ja janoinen
Mahdollinen referenssilevy?
Edellinen albumi En oo keittäny enkä myyny – ideoita on kehitetty eteenpäin
Tärkeät taustahahmot?
Äänittäjä ja miksaaja Mikko Karmila
Nauhoituspaikka?
Sonic Pump (Helsinki), Bad Mama (Jyväskylä) ja Drumforest (Viitasaari)
Ilmestymisajankohta?
Syyskuu
Julkaisija?
Johanna Kustannus
Jyväskylän Lohikoskella sijaitsevan omakotitalon yläkerrassa odottaa varsin erikoinen näky. Neljäs sektori -yhtyeen laulaja Timo Rautiainen ja bändin debyytin tuottava basisti Valtteri Tynkkynen makaavat lattialla vierekkäin, edessään olevia paperilappuja tuijottaen, jotakin kummaa mumisten ja hyräillen.
– Me hiomme päivän viimeiseksi säästetyn biisin laulujen rytmityksiä ja muita yksityiskohtia, Rautiainen selittää.
Uusi kappale -työnimellä kulkevan raidan sanoitus on Tynkkysen käsialaa – kuten moni muukin syksyllä ilmestyvän Timo Rautiainen & Neljäs sektori -ryhmän debyyttilevyn teksteistä ja sävellyksistä.
– YUP:n aikoihin työnjako oli hyvin luonteva. Kirjoitin bändin musiikista sen minkä kirjoitin, mutta sanoitukset olivat Martikaisen Jarkon toimialaa. Se oli selvä juttu, aiheesta ei tarvinnut sen kummemmin keskustella. Tässä yhtyeessä tilanne on toisenlainen, kun näitä 25 vuoden mittaisen musiikkiuran aikana syntyneitä ideoita pääsee käyttämään, Tynkkynen huomauttaa.
– Nyt on ollut flow hieman kadoksissa, näin helsinkiläisittäin sanottuna. Tuleva levyhän olisi suoraan sanottuna jäänyt tekemättä, mikäli musiikki ja tekstit olisivat minun vastuullani. Minähän olen lähinnä asetellut mietintämyssyä päähäni, kun Valtterilta on jo tullut valmis teksti laulettavaksi, Rautiainen hymyilee.
– Edellisen En oo keittäny enkä myyny -albumin Pääsenkö taivaaseen? sai paljon hyvää palautetta ja siinä biisissähän näkyi vahvasti Valtterin kynän jälki. Viimeistään silloin havahduin, että tämä kaveri on todella kova tekstittäjä.
Neljäs sektori -bändin tilanne onkin oikeastaan sellainen, että Rautiainen toimii ryhmän solistina, albumin kappalemateriaalin syntyessä paljolti muiden käsissä.
– Me operoimme selkeästi bändiotsikon alla, eikä sillä ole suurta merkitystä, että kenen ruuti on kuivaa ja kenen taas kosteampaa. On myös huomautettava, että Neljäs sektori on tarkalleen sellainen yhtye, jossa me haluammekin soittaa. Ei minulla ole mitään pakkoa vaikuttaa rockbändissä tai jossakin Hankasalmi Hevi Hunks -ryhmässä, mutta näin taitavassa porukassa on ilo soittaa, Tynkkynen kuvailee.
Se rupattelusta. Uuden kappaleen nyanssit ovat pian Rautiaisen hallussa ja mies katoaa talon alakertaan rakennettuun laulutilaan. Parin harjoitusoton jälkeen solistin vire asettuu kohdalleen ja punainen valo syttyy oikean nauhoituksen merkiksi. Itseään toisinaan liikaakin ruoskivan (”paskahan tämä minun ääneni on, mutta kuulostanko liian teatraaliseltakin”) Rautiaisen tekeminen on tänään yllättävänkin vakuuttavaa. Tynkkynen toki ohjeistaa laulajaa muutamaan otteeseen (”painota enemmän ensimmäisen sanan ensimmäistä tavua” ja niin edelleen), mutta kappaleen lauluosuudet ovat joka tapauksessa purkissa reilun puolen tunnin kuluttua.
– Sehän sujui viisikymppisen savolaisukon vakuuttavuudella, Rautiainen naurahtaa astuessaan takaisin tarkkaamon puolelle.
Uuden kappaleen sanoitukset pistävät korvaan. Vahvasti kantaa ottavassa biisissä lauletaan maahanmuuttajista, nukkumalähiöistä ja muista terävää keskustelua nostattavista aiheista.
– Levylle tulee hyvinkin kärkeviä tekstejä. Minua ärsyttää esimerkiksi se, ettei ”kansa” ole koskaan syyllinen mihinkään. Poliitikko voi olla puupää, mutta kansa hänenkin valinnastaan vastaa. On ylipäänsä helppo syyttää ”systeemiä” ja muita ulkopuolisia tahoja, vaikka ongelmat ovatkin useimmiten itse aiheutettuja.
Millaista musiikillista materiaalia on sitten odotettavissa? Ensimmäinen singlelohkaisu Vastavirtaan on ilahduttanut esimerkiksi Niskalaukauksen faneja – Jarkko Petosalmen ja Peter Engbergin kitarat jyskyttävät tutun kuuloista komppia ja melodiaa.
– Vastavirtaan ei kerro kokonaisesta albumista paljonkaan, sillä luvassa on hyvin erilaisia kappaleita, Rautiainen painottaa.
– Jos ajatellaan Timon kolmea edellistä soololevyä, niin tuleva pitkäsoitto on selvästi linjakkaampi. Demokraattinen kvintetti soittaa rockia, kylläkin monipuolisesti, mutta albumilla ei kuule mandoliinia tai fagottia. Siellä ei ole tyylirikkoja, eikä siellä lipsuta rockliturgiasta kerettiläisyyden puolelle.
Teksti ja kuvat: Timo Isoaho