Music Finlandin tähtäin on Britannian yllä, ja kärkihankkeen merkeissä suunnannäyttäjämaahan vietiin juuri hyvä kattaus meikäläistä jazzia. Soundi kävi katsomassa, miten kovien tulevaisuuden nimien kuten Verneri Pohjola Quartetin, Black Motorin, Rakkan ja Oddarrangin keikat sujuivat Lontoossa.
Soundi-lehdessä 12/2012 tehtiin laajempi katsaus aiheeseen, mutta otetaan täällä netin puolella suurennuslasin alle erityisesti Black Motorin kuulumiset.
BLACK MOTORIN RAVINTOKENTTÄ LAAJENEE PÄIVÄ PÄIVÄLTÄ
Armoitettu freejazzpartio Black Motor vertautuu parhaisiin single malt -viskeihin: turpeisen ja sankan savuisan ensivaikutelman alta aukeaa monivivahteinen aromien vyyhti, joka on yhtaikaa luonteeltaan salaperäinen ja lähes läpitunkematon.
Tenorifonisti Sami Sippolan, basisti Ville Rauhalan ja rumpali Simo Laihosen yhteinen ilmaisu alkoi kehittyä Tampereella tammikuussa 2005, eikä ensimmäisiä julkaisuja tarvinnut odottaa kahta vuottakaan. Jo niitä ennen ja etenkin niiden jälkeen yhtye on sekä keikkaillut uutterasti että lähinnä Laihosen käsin järjestänyt vaivaa säästämättä esiintymistilaisuuksia muillekin samanhenkisille kokoonpanoille ja artisteille.
Black Motor kuulostaa rankalta, karhealta ja tuoreelta
Sittemmin On Duty ja Black Motor ovat saaneet seurakseen nopeaan tahtiin puolen tusinaa levytystä. Tallenne numero kahdeksan, Rubidium, ilmestyy ennen vuodenvaihdetta, sitä edeltänyt Jumehniemi arvioitiin juuri Soundin numerossa 10.
TUM Recordsin julkaisema Rubidium on tärkeä tuotos puhtaasti musiikillisilla ansioillaan, mutta myös siksi, että levyn myötä moni Black Motorille vielä vieras pääsee kuulemaan bändiä sen toisessa merkittävässä olomuodossa.
Yhtye on nimittäin soittanut useita ainutlaatuisia spesiaalikeikkoja, joiden myötä sen kanssa lavalle on noussut oman soittimensa ja vapaan ilmaisun huipputaitureita kitaristeista (Raoul Björkenheim, Jukka Orma) puhaltajien (Mikko Innanen, Jorma Tapio) kautta pianisteihin (Iro Haarla, Samuli Mikkonen). Myös Hannibalin rap-runoutta ja P-K Keräsen lauluntekijätaitoa on ihasteltu Black Motorin ryydittämänä.
Rubidiumilla trion seurassa viihtyy trumpettiässä Verneri Pohjola, jonka ilmaisu istuu poikkeuksellisen saumatta Black Motorin äänikudokseen. Samaa mieltä on bändin fonisti.
– Yhteispelimme toimii hyvin, kiittelee Sippola. – Minulla on tapana viiltää syvään, ja Verneri kommentoi usein perään ikään kuin lempeästi tai tyynnytellen.
Yhden merkittävän yhteishankkeen tallenne on parhaillaan kuuntelussa niin levy-yhtiöllä ja bändillä kuin erikoisvieraallakin: 12. heinäkuuta Black Motor kutsui Tampereen Telakalle vieraakseen saksofonisti Peter Brötzmannin.
Saksalainen freelegenda kommentoi iltaa, Black Motoria ja edustamansa musagenren nykytilaa Soundille mielellään.
– Yhtyeessä on erityisen hyvää, ettei se ole vastaavasti siloteltu kuin monet mannereurooppalaiset kokoonpanot. Black Motor kuulostaa rankalta, karhealta ja tuoreelta, Brötzmann toteaa ennen kuin siirtää kohteliaasti syrjään viittaukset albumiin Hot Lotta, jonka äänitti huhtikuussa 1973 Juhani Aaltosen, Edward Vesalan ja Peter Kowaldin kanssa.
– Levystä on kohta 40 vuotta, enkä ole kuunnellut sitä aikoihin. Ehkä Hot Lottaa voi joku edelleen ikään kuin oppimismielessä pyörittää. Vaikka en yleensä ottaen niin komppaa sitä, että nuoremmat kuuntelevat ja hehkuttavat ikivanhoja levyjä – ellei mennä Louis Armstrongiin ja Don Byasiin saakka.
Seuraavaksi lempeältä mieheltä tulee murhaava arvio nykyisestä zeitgeistista omalla pelikentällä.
– On jotenkin väärin, että minun kaltaiseni ukko on seuraavankin sukupolven rinnalla edelleen avantgardea. Mikä nuoria vaivaa nykyään?
Varsinaisia neuvoja yhdeltä eurooppalaisen freejazzin patriarkalta ei kannata kysellä, vaikka kokemusta hänellä kyllä riittää, sitkeyttäkin varmasti sen verran, että ydinsodan jälkeen raunioista kömpisi jo ennen torakoita nyt 71-vuotias Peter Brötzmann.
– Jokaisen tulee löytää oma polkunsa, enkä katso olevani pätevä neuvomaan muita. Kyllä keikkailevat muusikot ovat riittävän vanhoja tietääkseen, mitä tehdä.
Entä mahtaisiko ”Motor Brötzmann” -keikkatallenne poikia kestävän levyn?
– Voi hyvin olla, mutta nauha täytyy ensin kuunnella ja arvioida huolella, Peter pohtii. – Vaikka levyjen teko onkin nykyään helppoa, vastustan periaatteessa sitä, että joka pihaus painetaan ulos. Markkinoilla on jo pilvin pimein tämänkin genren tavaraa, joten meidän kaikkien pitää harkita, mitä julkaisemme.