Tuumailuja | Pienlevykatsauksessa bluesia, hardcorea ja vanhatestamentillista jyhkeyttä

Tällä palstalla ruoditaan kerran kuussa seiskatuumaisia ja muita pikkulevyjä.
27.5.2015 13:16

Talmud Beachin minimalistiseen altsu-blues-grooveen tuli ihastuttua jo kolmen vuoden takaisella täyspitkällä ja bändi sen kun vaan paranee vanhetessaan. Panssarijunan kanssa jaetulla yhteissinglellä Summertime Mother seikkailee jossain J.J. Calen ja Eagles Of Death Metalin välisessä taajamassa. Vienosti psykedeelistä avaruuspölyä levittävä biisi on yksi bändin uran parhaita.

Kääntöpuolen Panssarijuna hämmensi teema-ep Estonialla yhtyeen vannoutuneemmatkin fanit, joten Punainen kukko on bändin omalla mittapuulla taas paluuta normaaliin ilmaisuun. Folk-vaikutteet ja pahin mielipuolisuus ovat ainakin toistaiseksi väistyneet monessakin mielessä lihallisen bluesin tieltä. Panssarijunasta on toden totta moneksi.

Relentlessillä on albumeillaan biisien tempojen perusteella ollut kova kiirus johonkin, mutta nyt tämä Joensuun Living End malttaa ottaa iisimmin. Kymppituumaisena vinyylinä julkaistava Slowdown, Tiger! tarkastelee yhtyeen vaikutteita aiempaa rootsimmin. Ihan kokonaan ei Relentless ole psychobilly-kuosistaan päässyt ja hyvä niin, sillä nyt tasapaino tuntuu olevan optimaalinen. Näitä neljää raitaa pyörittää mielikseen tiiviilläkin tahdilla.

Toisen tyylilajin kehäketuista on puolestaan kyse tamperelaisessa Vuoret-yhtyeestä. Pispalassa riehuvasta pyromaniavillityk- sessä treenikämppänsä ja soittovehkeensä menettänyt bändi ei tarjoa järin hilpeitä tunnelmia musiikillaankaan. Vuoret vie laajakangaspoppinsa monia kollegoitaan pidemmälle. Lievästi post punkahtava väreily ja kappaleiden makaaberi tunnelma koukuttavat. Erityisesti Kartta on suorastaan vanhatestamentillisen jyhkeä. Formaattina Rantatieksi nimetyllä teoksella hiukan yllättäen c-kasetti.

Melko profeetalliselta kuulostaa hardcoreporukka Famine Yearkin seiskatuumaisellaan Lopun alkua. Yhteiskunnallisista aiheista saadaan irti muutakin kuin yliolkaista ongelmien osoittelemista. Vielä vaikutteneempi voi olla bändin raivokkaan tiukasta soitosta ja siitä käsinkosketeltavasta tunteenpalosta, jolla naputuksen manifestit naulataan. Yhdeksään kompaktiin raitaan on totisesti saatu tallennettua levyn nimen apokalyptinen fiilis.

Hösselihommiksi pistää myös M.O.R.A. Halveksunnan aika -ep:llään. Bändi rymistelee metallista hardcorea kahden mimmin tuplalaululla. Se on olevinaan niin harvinaista, että jo aikaisemmin julkaistusta albumista huolimatta se tuntuu yhä tulevan yllätyksenä. Kun suoraviivaisuus ei ole junttauksen avainsanoja, menee hetki fokuksen paikallistamisessa. M.O.R.A. ei haikaile vahvoja kertosäehokemia, vaan kuulijan alleen hukuttavaa massaa. Ja siinä se onnistuu.

Teksti: Antti Luukkanen 
Julkaistu alun perin Soundissa 5/2015


Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere.

Lisää luettavaa