Amorphis paketoi kiertueensa Helsingissä – Soundi testasi, voisiko VR-teknologia olla seuraava kova juttu livemusiikissa

Ovatko VR-lasit keikkakäytössä helposti ohitettava kuriositeetti vai tajunnanräjäyttävä elämys? Katsotaanpa.

Denis Goria

Suuryhtiöt tekevät raivoisasti töitä saadakseen virtuaalilaseista joka kodin hyödykkeitä, mutta toistaiseksi suuri yleisö on pysytellyt odottavalla kannalla. Tekniikan mahdollisuudet ovat kutkuttavat, mutta ovatko nykytekniikan mukaiset lasit sittenkin enemmän mielenkiintoinen kuriositeetti kuin oikeasti varteenotettava keino syventää videopeli- ja elokuvaelämyksiä?

Pelimaailmassa kysymykseen ei ole saatu vielä vastausta. Monet VR-tekniikkaa hyödyntävät pelit on otettu vastaan ennemmin demomaisina erikoisuuksina kuin suurina elämyksinä. Uusia pelejä tulee kuitenkin koko ajan, joten kenties vuoden kuluttua on jo eri tilanne.

Entä miten virtuaalitodellisuutta voisi hyödyntää musiikkibisneksessä? Elisa-yhtiössä päätettiin kokeilla, voisivatko lasit tuoda lisäarvoa konserttielämyksiin.

Projektin ydinajatus on mitä mainioin: katsoja saa VR-lasien avulla talon parhaat paikat ja pääsee seuraamaan suosikkiyhtyeensä keikkaa tapahtumien keskipisteestä. Kun kotona laittaa lasit silmilleen, näkee konsertin tapahtumat lavan etualalle sijoitetusta, kaikkiin suuntiin kuvaavasta erikoiskamerasta.

Periaatteessa VR-lasien avulla katsoja pääsee konsertissa aivan lavan edustalle, mutta ilman eturivin tungosta.

Näin lähetystä katsoessa tuntuu kuin esiintyjät ja yleisön eturivi olisivat aivan katsojan vieressä. Lasien kanssa voi katsella ympärilleen ja seurata vuoron perään, mitä laulaja tekee, miten kitaristi käsittelee efektilautaansa ja miten kuulijat reagoivat kappaleisiin.

Projektiin otettiin mukaan Nokia, joka toimitti tarvittavan kameralaitteiston, ja bändipuolelta yhteistyökumppaniksi valikoitui Amorphis, joka päätti pitkän Under the Red Cloud -kiertueensa 23.9. Helsingin The Circus -klubilla. Yhteistuumin toteutettu show lähetettiin Youtuben välityksellä suorana ympäri maailmaa. Soundi kutsuttiin kokeilemaan VR-spektaakkelia Helsingin keskustan Elisa Kulmaan muutamien onnekkaiden kisavoittajien kanssa.

Kokemus oli varsin lupaava. Perinteisissä livestreameissa ja keikkatallenteissa katsoja on ohjaajan armoilla, mutta VR:n myötä tilanteeseen tulee uudenlaista vapautta ja läsnäolon tuntua.

Periaatteessa VR:n myötä katsoja pääsee konsertissa aivan lavan edustalle, mutta ilman eturivin tungosta. Mikäli ihmismassat tuntuvat enemmän kauhistukselta kuin oleelliselta osalta keikkatunnelmaa, tämä voi tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Tietysti korvakuulokkeilla musiikki tuntuu ja kuulostaa erilaiselta kuin paikan päällä, vaikka mielellään Amorphisin soittoa kuunteli tälläkin tavalla. Bändin lähelle pääseminen avasi myös uudenlaisia mahdollisuuksia – esimerkiksi kitaristit ilahtuivat varmasti mahdollisuudesta seurata lähietäisyydeltä Esa Holopaisen soitantaa. Sekin näkyi, että pitkän tauon jälkeen bändiin palannut Olli-Pekka Laine on ottanut kiitettävästi basistin tontin haltuunsa.

Ja olihan se hauska seurata kaikkea pientä, mitä katsomosta käsin ei tavallisesti erota: kollegaansa lavan edessä kiukkuisesti mulkaisevaa kuvaajaa, yleisöstä kuvia napsivaa crew’n jäsentä, innokkaasti musiikin mukana elävää eturivin kaunotarta, korvamonitoriaan esiintymisen ohessa vaivihkaa säätävää Tomi Joutsenta.

Paikalla ollut Elisan väki kertoi, että tasokkaan VR-lähetyksen järjestäminen on vielä niin kallista, ettei sitä kovin pienin ponnistuksin voi toteuttaa. Pikkubändit eivät siis pääse tekniikkaa hyödyntämään, mutta isoille yhtyeille teknologia avaa kiinnostavia mahdollisuuksia.

Jos vaikkapa Nightwish esiintyy uudelleen Wembleyllä, kannattaisiko bändin sijoittaa dvd:n sijaan VR-livelähetykseen, jonka avulla pääsisi pientä maksua vastaan Suomestakin käsin seuraamaan jättishow’ta talon parhailta paikoilta? Entä millaisen suosion olisi saanut maksullinen VR-lähetys, jonka avulla olisi päässyt seuraamaan Black Sabbathin jäähyväiskiertueen viimeistä keikkaa Birminghamissa?

Amorphis-keikan kohdalla näkyi toteutuksessa vielä parantamisen varaa. Lähetys pätki ajoittain häiritsevästi, mikä oli omiaan latistamaan tunnelmaa. Myös kuvanlaatu oli kaukana HD-tarkkuudesta. Viimeksi mainittu johtui Elisan edustajien mukaan lähinnä käytössä olleiden VR-lasien puutteellisuudesta.

VR-keikkalähetyksistä ei ehkä kasva virtuaalitodellisuuslasien suurinta menestystuotetta, mutta ei niiden suomia mahdollisuuksia sovi vähätelläkään. Jos maailman toisella puolella järjestetään keikkaspektaakkeli, johon ei Suomesta käsin pääse mitenkään paikalle, on VR-lähetys lähin mahdollinen vaihtoehto osallistua tapahtumiin. Huomattavasti kokonaisvaltaisempi elämyshän se on kuin tavallinen videostreami.

Entä missä kunnossa illan esiintyjä oli? Amorphis lienee yksi maamme varmimpia keikkakoneita, ja kun orkesterin takana oli vielä pitkä kiertue, ei kenellekään liene yllätys, että bändin soitto tuli kuin tykin suusta. Yhtyeen ammattitaitoa ei voi kuin ihailla.

Bändin uraa pitempään seurannut saattoi aluksi harmitella, miten settilista koostui kokonaan Tomi Joutsenen aikaisesta kappalemateriaalista. Tähän tuli kuitenkin muutos konsertin loppupuolella, kun yhtye esitti omana osionaan pitkän kavalkadin Tales from the Thousand Lakesin ja Elegyn biisejä. Muilta Pasi Koskisen kanssa äänitetyiltä levyiltä ei kuultu nuottiakaan.

Harva yhtye julkaisee uransa parhaimmistoon kuuluvia levyjä vielä 27 vuotta perustamisensa jälkeen, mutta Amorphis teki Under the Red Cloudilla juuri niin. Basisti Niclas Etelävuoren erosta huolimatta Amorphisissa vaikuttaakin olevan niin hyvä henki päällä, että myös seuraavalta levyltä voi odottaa suuria.