Kaunis progeilta kesäteatterin maisemissa – Grand Progressive Nightissa soi niin Pink Floyd kuin Tabula Rasakin

Tampereen kesäteatteri tarjosi hienot puitteet progeillalle.

Utopianistin rumpali Leo Kunnas, saksofonisti Markus Pajakkala ja kosketinsoittaja Anssi Solismaa löysivät Pyynikillä vetoavan svengin.
Kuva: Timo Laaksosaari

Grand Progressive Night
Pyynikin kesäteatteri, Tampere, 17.8.2017

Tampereen Pyynikin ympäristöä on tänäkin kesänä osattu hyödyntää monipuolisesti. Yksi ainutlaatuista illoista koettiin torstaina, kun kesäteatterin lavalle nousi kolme keskenään hyvin erilaista progressiivisen rockin kokoonpanoa.

Soinneiltaan kiitettävän tasapainoisen ja täyteläisen rupeaman aloitti pirkanmaalaisten muusikoiden muodostama Lasihelmipeli, jonka ohjelmisto koostui Tabula Rasan musiikista. Yhtye esiintyi ensimmäistä kertaa viime maaliskuussa Kangasala-talolla, mikä poiki kehuvia arvioita. Muun muassa Tabula Rasan alkuperäinen basisti Tapio Suominen sekä bändin toiminnassa mukana ollut roudari ja manageri Kimmo Torkkeli kuulemma pitivät kovasti kokemastaan.

Kelpo meininki saatiin viritettyä myös Pyynikin kesäteatterilla. Utopianistin ja Pulsen jäsenistä koostuvan Lasihelmipelin setti suosi lähinnä vuonna 1975 julkaistun Tabula Rasan debyyttialbumin materiaalia, jonka sävyt kaikuivat kauniiseen kesäiltaan hallittuina. Pastoraalinen Gryf sekä funk-pohjainen Tuho rullasivat hyvällä sykkeellä. Etenkin huilisti Markus Pajakkala ja kitaristi Antero Mentu osoittivat, että heidän tyylitajunsa venyy notkeisiin sooloihin saakka.

”Laveat loimuttelut tarjosivat runsaasti paikkoja instrumentaalisiin virtuoosimaisuuksiin, jotka palvelivat sykkiviä melodiakulkuja.”

Pitkä eepos Vuorellaistuja lukeutui ytimekkään konsertin kohokohtiin. Sen laveat loimuttelut tarjosivat runsaasti paikkoja instrumentaalisiin virtuoosimaisuuksiin, jotka palvelivat sykkiviä melodiakulkuja.

Aistikkaan elämyksen jälkeen siirryttiin Utopianistin haastaviin zappamaisuuksiin. Yhtyeen edellisestä keikasta oli vierähtänyt tovi, joten muusikot tuntuivat nälkäisiltä.

Kokoonpanon rumpali Rolf Pilve kiertää parhaillaan Wintersunin riveissä, mikä antoi hänen tuuraajalleen Leo Kunnakselle tilaisuuden loistaa. Vahvaiskuinen kalvotaiteilija oli kuin kotonaan kimuranteissa kuvioissa. Ryhmän maestrona hääri puhaltaja Markus Pajakkala, joka piti itsensä kiireisenä rytmi-instrumenttien äärellä.

Vaikka bändin musiikki limitti ruuhkaksi asti hektistä taiderockia, avantgardea ilmaisua sekä bigband-paisuttelua, kokonaisuus kuulosti tasapainoiselta. Uhkeat kollaasit pursuilivat perin komeina. Suurelta osin Utopianistin viime vuoden toukokuussa julkaistulta The Third Frontier -albumilta poimitut näytteet pyörittelivät vivahteikasta fuusiomateriaalia, joka kestää kansainvälisen vertailun miten päin tahansa.

Vaikuttavat esitykset Universe For Dummies, Life As We Thought We Knew It sekä A Hundred Rabbits näyttivät, kuinka kekseliäästi polyfonisia virtailuja voi hyödyntää. Leikkisä veto Markus-sedän letkeämpi klezmer ojenteli jalkoja Alamaailman Vasaroiden suuntaan. Basaarimaiset veikeydet keräsivät kierroksia Tuomas Marttilan hyväilemän marimban ulottuvuuksista.

Antoisan illan päätti kansainvälistäkin mainetta ammentanut Pulse, jonka Pink Floyd -pulppuilut puskivat pimenevään Pyynikin iltaan majesteettista psykedeelisyyttä. Uskollisesti alkuperäisiä esityksiä mukailevat biisit olivat komea kokemus myös visuaalisesti – valojen ja savuverhojen karkelot koskettelivat oivallista mystiikkaa.

Pulsen keikka koottiin Pink Floydin legendaarisen Live At Pompeii -konsertin (1972) hengessä. Oli virkistävää, että esikuvan loppuun soitetut hittikappaleet jäivät tällä kertaa enimmäkseen väliin.

Sakea kolossi Astronomy Domine näytti suuntaa toiminnalle. Vokalisti Thierry Meyour, basisti Joonas Keskinen, rumpali Simo Haapala ja heidän kollegansa loihtivat ympäristöönsä huuruista kokeellisuutta, joka kumisi rintalastassa saakka.

Akustisvoittoinen Fat Old Sun sekä kuulas Cymbaline muhivat välipaloiksi, minkä jälkeen Pulse heittäytyi hypnoottisen Set The Controls For The Heart Of The Sun -teoksen kimppuun. Vire jatkui tuhdisti nykivällä One Of These Daysillä. Joonas Keskisen maaninen bassoriffi valtasi äänimaiseman suvereenilla otteella.

Konsertin kliimaksiksi veistettiin Echoes-eepos, jonka kulmissa sormiovelho Santeri Laurén ja koko keikan ajan mallikkaasti David Gilmour -sointeja hakenut kepittäjä Simo Pirttimaa pääsivät elementtiinsä.

Ilmavana encorena kuultu Wish You Were Here päätti Pyynikin tasokkaan progetapahtuman levollisiin tunnelmiin.

Juha Seitz