Kaksi erilaista näkökulmaa punkiin – Luonteri Surf ja Koljosen Tiekiista Möysän musaklubilla

Luonteri Surf ja Koljosen Tiekiista Möysän musaklubilla 12.11.2016
14.11.2016 15:05

Möysän musaklubi Lahdessa on hyvä paikka käydä katsomassa keikkoja. Ikävä kyllä se on sitä enää joulukuun keikkojen ajan, sitten lappu laitetaan konkurssin johdosta luukulle pysyvästi. Tämä on valtava harmi, sillä paikka on noussut artistienkin suosioon, eikä vähiten oivan akustiikkansa puolesta. Myös yleisö on ottanut Mössön omakseen. Ja onhan paikalla legendaarinen maine, Tehosekoitin lauloi jo vuonna 1997 ”hengataan Essolla”, kun kiinteistössä vielä toimi huoltoasema kahviloineen.

Yksi syy, miksi Mössö on saanut kiitosta, on keikkojen aikainen alkamisaika. Tällä kertaa tämä toimi kuitenkin itseään vastaan, sillä varsinkin illan ensimmäisen yhtyeen, Koljosen Tiekiistan soittaessa tunnelma oli laimea ja yleisöä harmillisen vähän.

Tämä on sääli, sillä Koljosten hc-punk on varsin menevää sorttia, ja ansaitsisi innostuneemman yleisön. Nyt keikan alkaessa klo 21 vähälukuinen yleisö näytti olevan lahtelaisittain varsin selvin päin, eikä yhtyeen tahallaan huonosti piilossa suoritettu jallunaukkailu riittänyt kiihdyttämään kuin korkeintaan bändin itsensä tahtia.

Bändi hoiti kuitenkin tonttinsa komeasti, ja kyllähän ryhmässä soittokokemusta löytyy. Fakta Homma -sarjan Aulis Kaakoiksi (nykyään lavalta löytyy myös yksi Heka) pukeutuneen bändin meriittilistalta löytyy lukematon määrä keikkoja niin Viikatteen kuin legendaarisen nastolalaisen hc-bändin Fleshdancen riveistä. Voidaan toki pohtia, kuinka kauan sama vitsi naurattaa. Onhan ensi vuodeksi luvattu kokopitkä albumi jo viides, joka ammentaa huumorinsa samasta lähteestä.

Koljosen Tiekiista

Edelleen parhaiten iskevätkin ensimmäisen levyn kappaleet, kuten Mies Ypäjältä, joilla loistavat poissaolollaan myöhemmin mukaan tulleet metallivaikutteet. Kuten yhtyeen laulaja-kitaristi ”Koljonen” eli Viikatteen riveistä tuttu Ari Taiminen itsekin spiikkasi:

– Hc:ta ei pitäisi soittaa selvin päin, sillä siinä on vaarana että se alkaa kuulostaa heviltä. Ja hevihän on parhaimmillaankin paskaa.

Illan varsinaiset tähdet olivat kuitenkin Juvan lahja savoramosurfpunkpopille, kuten Luonteri Surf itse omaa musiikkiaan kuvailee. Pääesiintyjiä katsomaan sentään saapui hieman enemmän yleisöä, mutta klubin kapasiteetin rajoja ei hätyytelty, eikä tunnelma yleisössä päässyt nousemaan kovinkaan hikiseksi. Kyllä savolaissurf silti laittoi tanssijalan vipattamaan yhdellä jos toisellakin kuulijalla.

Jo 32-vuotias Luonteri Surf eli väkevintä luomiskauttaan 1990-luvulla, ja yleisölle tuntuivatkin kelpaavan parhaiten yhtyeen varhaisen kauden kappaleet, kuten Itkisin mieluummin ja Kauneimmat pop-laulut. Miksikään yksiselitteiseksi nostalgia-aktiksi maaseudun puolestapuhujat eivät kuitenkaan suostuneet, sillä tuoreen Kalle ja Martti ja Pekka ja Timo -albumin kappaleet toimivat vanhojen biisien rinnalla hyvin.

Useat bändin teksteistä ovat rakkaudentunnustuksia, oli kohteena sitten sydämen valittu ihminen tai suomalainen maaseutu. Parhaiten nämä kaksi rakkauden kohdetta yhdistyvät kenties kappaleessa Surffaava metsuri, jossa lauletaan ”metsuri surffaa ja tyttöä rakastaa.”

Keikka loppui kunnianosoitukseen Motörheadille samannimisellä biisillä. Myös yleisö saatiin tässä kohtaa innokkaaseen yhteislauluun, kenties yksinkertaisen kertosäkeen innoittamana: ”Motörhead! Motörhead!” Biisin riviä ”mä oon niin paha että melkein pelkään itsekin” en kuitenkaan niele purematta, sillä mukavilta tyypeiltähän nämä maalaispunkkarit vaikuttivat.

Ei livemusiikki kuitenkaan Lahdesta lopu vaikka Möysän klubi lopettaakin. Paikkaa pyörittänyt Antti Puhakka aikoo jatkaa klubitoimintaa jossakin toisessa kiinteistössä, ja löytyyhän kaupungista edelleen esimerkiksi Torvi ja uusi Katu.

Lisää luettavaa