Keikka-arvio: Litku Klemetti & Tuntematon numero, The Holy ja Teksti-TV 666 Tavastialla

Litku Klemetti & Tuntematon Numero
Hemmo Päivärinne

On itse asiassa tavattoman virkistävää käydä välillä katsomassa itselleen täysin tai osin tuntemattomia bändejä livekontekstissa. Että ei siis aina kannata jäädä himaan nysvämään keittiön pöytää ja ryystämään keskiketterää.

Jouduin valitettavasti aikataulusyistä missaamaan Soundi-lehden toimituksen joka tammikuiset pikkujoulut, mutta päätin kostoksi käydä samana iltana bänditreenien jälkeen Tavastialla tuulettumassa. Siellä esiintyi Litku Klemetti, tuo kaikkien hipsterien huulilla oleva tulokas, josta oli Soundin edellisessä numerossa mainio Master Of Pulpets -juttu. Muuten nerokkaasti nimetty otsake, vai mitä?

En ole kuullut Litkun musaa pihaustakaan, joten odotin keikkaa neutraalina ja avoimena. Tuntematon Numero on kitara-basso-rummut perusbändi. Litku itse laulaa sekä soittaa kuusikielistä sähköistettyä balalaikkaa. Normaalisti balalaikassa on kyllä kolme kieltä.

Litku oli yhtyeineen todella mieluisa yllätys. Liiderinaisen esiintyminen oli luontevan rentoa, ja lavasäteilyä tai oikeammin karismaa löytyy. Litkulla oli hauskan kujeilevat välispiikit, joita kaikki muuten eivät osaakaan. Biisit ovat parhaimmillaan huikeita, mutten kuitenkaan pitänyt aivan kaikista, varsinkaan niistä jotka vasurirumpali laittoi menemään mielestäni liian haipakkaa. Kitara ja balalaikka helkkäsivät yhdessä makoisan 60-lukuisasti. Odotan Litkun ja Yarin ja yhtyeen tulevia yhteisesiintymisiä. Annan 4 tähteä, koska Litku on huippuli.

Litku Klemetti & Tuntematon Numero

Tämä jälkeen tuli minulle täysin outo bändi nimeltään The Holy, jossa oli peräti kaksi läpinäkyviä muovipönttöjä soittavaa rumpalia. Kahden rumpalin taktiikkaa ei ole erityisen helppoa hyödyntää hyvin, mutta nämä kalvonpiiskaajat olivat ovelasti sopineet tarkasti etukäteen soittojudanssit ja tämä tehokeino tuli hyvin hyödynnettyä. The Holy soitti maalailevaa ja mahtipontistakin U2-tyylistä musaa, jossa ei kaikuefekteissä säästelty. Muuten ihan kiva, mutta laulajan välispiikit olivat karmeita. Annan 3 tähteä ihanan ja etevän basistinaisen takia.

”Vaikka lavalla on mukavaa melskettä ja hieno kitaroiden sota, niin biisit ovat oudon päämäärättömiä ja hahmottomia.”

Illan päätteeksi oli sitten Teksti-TV 666, jonka 1, 2, 3 -kokoelman arvioin taannoin Soundissa ei niin mairittelevin saatesanoin. Päätin kuitenkin antaa retkueelle vielä uuden tilaisuuden hurmata minut ja värähdyttää sisimpäni ripseä. Yhtyeen konsepti on livenä äärimmäisen mainio: peräti viisi todella rumaa äijänkörilästä etu- ja takarivissä veivaamassa vimmattua, ööh… sanotaan nyt vaikka sitten kraut rockia. Valitettavasti mieleni ei muuttunut levyarvioon nähden. Vaikka lavalla on mukavaa melskettä ja hieno kitaroiden sota, niin biisit ovat oudon päämäärättömiä ja hahmottomia. Yhtye tarvitsisi kipeästi karismaattisen hyvän laulajan ja paljon hyviä riffibiisejä. Nyt laulu jää edelleen ihan pesuveden jalkoihin. Haluaisin, että laulu kantaa ja suomenkielisistä lyriikoista saa livenäkin selvää, samperi vieköön, englannista nyt ei ole niin väliä, kun ei siitä muutenkaan ymmärrä mitään. Annan kuitenkin 3 tähteä, koska kitaramöykkää on aina loppujen lopuksi mukavaa kuulla.

Teksti-tv 666

Lopuksi pahoittelen hieman kuvieni laatua. En väsyneenä jaksanut tunkea yleisömeren läpi eturiviin fotailemaan pilipalikännykälläni.

Litku Klemetti & Tuntematon numero, The Holy, Teksti-TV 666
Tavastia-klubi
20.1.2017

Teksti ja fotot: Hemmo Päivärinne