Max & Igor Cavalera – Return to Roots
Aulanko-areena, Hämeenlinna
9.12.2016
Siitä on jo 20 vuotta, kun Sepultura oli yksi metallimaailman kirkkaimpia nimiä – uranuurtaja, joka thrash metal -konseptia laajentaessaan tuli vaikuttaneeksi esimerkiksi nu metalin syntyyn.
Vuoden 1996 Roots-albumi oli Sepulturan kaupallinen ja kukaties taiteellinenkin lakipiste. Yhtye jatkoi Chaos A.D. -albuminsa (1993) kokeellisilla linjoilla ja yhdisteli kuolometalliinsa runsaasti perinteisiä brasilialaisia rytmejä.
Toinen innoituksen lähde oli Kornin pari vuotta aiemmin julkaisema debyyttilevy, josta bändi nappasi idean virittää kielisoittimensa möyryämään poskettoman matalalta. Kornin Jonathan Davis myös vieraili levyllä ja sanoitti sen Lookaway-kappaleen
Näistä aineksista syntyi yli kaksi miljoonaa kappaletta myynyt menestyslevy, joka voidaan huoletta laskea yhdeksi 1990-luvun merkittävimmistä metallijulkaisuista. Niin Slipknot, Disturbed kuin muutkin pomppumetallirytmejä hyödyntävät 2000-luvun heavybändit ovat Rootsinsa kuunnelleet.
Roots oli Sepulturan suosion lakipiste, ja sen menestyksen jälkeinen krapula oli valtava. Laulaja Max Cavalera lähti yhtyeestä ovet paukkuen vielä levyn ilmestymisvuotena, eikä bändi ole sen koommin ollut entisensä.
Levy levyltä yhtyeen merkitys kansainvälisellä metallikentällä on pienentynyt. Kun Maxin veli Igor erosi kokoonpanosta vuonna 2006, oli suuruusvuosien Sepulturasta enää rauniot jäljellä.
Eipä toisaalta Max Cavalerankaan ura ole ollut Sepulturan jälkeen yhtä riemusaattoa
Eipä toisaalta Max Cavalerankaan ura ole ollut Sepulturan jälkeen yhtä riemusaattoa. Hänen seuraava yhtyeensä Soulfly saavutti kohtalaista suosiota, mutta ei siitä koskaan järin merkittävää bändiä tullut. Cavalera Conspiracy yhdisti veljekset vuosikymmenen riidan jälkeen, mutta senkin keikkojen suosituimmat kappaleet ovat vanhoja Sepultura-hittejä.
Näistä asetelmista on helpompi ymmärtää, miksi juuri Max ja Igor kiertävät tänä vuonna maailmaa Roots-juhlakiertueen merkeissä. Nykymallinen Sepultura on jo 20 vuoden ajan yrittänyt vakuuttaa yleisöä iskukyvystään, ja yhtye haluaa sinnikkäästi katsoa eteenpäin menneisyyden sijaan. Veljekset sen sijaan ovat vapaampia agentteja, jotka voivat rauhassa piehtaroida nostalgiassa.
Tätä nostalgiaa oli viime perjantaina tarjolla koko rahan edestä myös suomalaisille, kun Max ja Igor saapuivat Cavalera Conspiracysta tuttujen Marc Rizzon ja Johny Chow’n kanssa Hämeenlinnan Aulangolle.
Esiintymispaikka herätti katsojissa ihmetystä vielä paikan päälläkin – perhelomailuun tarkoitetun kylpylän konferenssitila ei ole kaikkein itsestäänselvin keikkapaikka. Käytännön tasolla järjestelyt sujuivat kuitenkin aivan mallikkaasti.
Cavaleran veljeksiä oli vastassa täysi salillinen katsojia, jotka ikähaarukkansa perusteella taisivat kaikki olla ostaneet Rootsin jo levyn ilmestymisvuotena. Ilta oli kuin 1990-luvun nuorten yhteinen aikamatka niihin aikoihin, kun Nokia 918 -matkapuhelin oli viimeistä huutoa ja musiikkimaailma järkyttyi, kun Tupac Shakur ammuttiin Las Vegasissa.
On aina vaikuttava näky, kun koko katsomo miksauspöytään asti loikkii tasajalkaa musiikin tahdissa.
Yleisö oli kenties varttunut, mutta kesyyntynyt se ei ollut. Heti keikan alkajaisiksi oikeaoppisesti soitettu Roots Bloody Roots nosti tunnelman kattoon, ja katsomo loikki innokkaasti mukana aina neljäntenä esitettyyn Ratamahattaan asti. On aina vaikuttava näky, kun koko katsomo miksauspöytään asti loikkii tasajalkaa musiikin tahdissa.
Innostusta edesauttoi se, että vaikka lavalla oli vain puolet levyn kokoonpanosta, yhtye ei kuulostanut coverbändiltä. Tästä oli kiittäminen erityisesti Maxin väkevää tulkintaa.
Laulaja itse saattaa olla vuosien mittaan tukevoitunut, mutta hänen äänessään on yhä tuttua raivoa.
Harmi kyllä keikkaa vaivasi sama ongelma kuin itse Roots-levyäkin: sen loppupuolen kappalemateriaali ei millään yllä tulisen alun tasolle. Breed Apart, Straighthate ja Spit vielä upposivat yleisöön, mutta mitä pitemmälle niiden jälkeen edettiin, sitä vaisummaksi tunnelma laantui.
Koko keikan kohokohta kuitenkin kuultiin aivan lopussa, kun Max Cavalera kutsui lavalle Lapin helvetti -yhtyeensä kanssa lämmittelijänä esiintyneen Läjä Äijälän.
Keikan erikoisuutena kuultiin muutamia Cavaleran veljesten kahdenkeskeisiä jamittelutuokioita. Nämä olivat myös järjestään kammottavaa kuultavaa.
Jos Tony Iommi olisi kuullut encore-osuuden avanneen War Pigs -version, Sabbath-ikoni olisi saattanut yrittää kynsiä tietään pakoon seinien läpi.
Jos joku katsoja oli toivonut kuulevansa encoreissa ylimääräisenä ohjelmanumerona Refuse/Resistin tai Arisen kaltaisia Sepultura-ikivihreitä, joutui hän karvaasti pettymään. Cavalerat esittivät kyllä vanhempaakin ex-bändinsä materiaalia, mutta biisit soitettiin kahdestaan hatarana medleynä.
Tavallaan tilanne oli sympaattinen, sillä Maxin ja Igorin keskinäinen vinguttelu tuntui samalta kuin jos yleisö olisi päässyt seuraamaan parivaljakon perjantai-illan autotallijamittelua. Mutta olisiko epämääräisen Sepultura-sillisalaatin sijaan halunnut kuulla kunnollisia bändiversioita samoista biiseistä? Varmasti.
Onneksi koko yhtye esitti sentään komean coverin Celtic Frostin Procreation of the Wickedistä. Tilanteeseen sopiva valinta sekin, sillä biisi julkaistiin aikanaan Roots Bloody Roots -singlen b-puolena.
Encoreiden ja mahdollisesti koko keikan kohokohta kuitenkin kuultiin aivan lopussa, kun Max Cavalera kutsui lavalle Lapin helvetti -yhtyeensä kanssa lämmittelijänä esiintyneen Läjä Äijälän. Cavalerat ovat liikuttavan innokkaasti jaksaneet ylistää kaikki nämä vuodet suomalaisia hardcorebändejä, ja Max oli selvästi tohkeissaan saadessaan jakaa lavan Terveet kädet -idolinsa kanssa.
Kun esitettäväksi biisiksi valikoitui vielä raskaan rockin yliklassikko Ace of Spades, sai yleisö nähdä jotain todella ainutkertaista.
Tästedes maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka ovat nähneet Sepultura-voimakaksikon vetämässä Läjä Äijälän kanssa Motörheadia sekä niitä, jotka eivät ole.