Livearvio: Talvikuningas tuli ja lopetti kesän – CMX:n juhlakeikka oli yleisölle elämys

CMX esitti Huvilateltassa vuosikymmen sitten julkaistun teemalevynsä ja vähän muutakin päälle.
1.9.2017 14:37

CMX
Huvilateltta, Helsinki
31.8.2018

CMX:n Talvikuningas-juhlakonsertti opetti ainakin kolme asiaa.

Ensinnäkin on selvää, ettei CMX:n hiljainen kaipuu elektronisen musiikin pariin ole kadonnut mihinkään. Toiseksi mainittakoon, että kymmenen vuotta sitten julkaistu Talvikuningas on selvästi kohonnut bändin kuulijakunnan keskuudessa arvoon arvaamattomaan.

Kolmanneksi juhlakeikka oli vankka esimerkki siitä, että vaikka CMX:n ja yhtyeen kuulijakunnan välinen romanssi on kestänyt vuosikymmeniä, rakkaus ei osoita lakastumisen merkkejä. Leijonanosa konsertin yleisöstä oli varmaankin kulkenut A.W. Yrjänän ja kumppaneiden matkassa aina 1990-luvulta saakka, mutta edelleen bändi herätti katsomossa suuria tunteita.

CMX-muusikot seisoivat syntikoineen eleettömästi rivissä kuin Kraftwerk konsanaan

Helsingin Juhlaviikkojen konsertti oli siis omistettu vuoden 2007 Talvikuningas-albumille. Kunnianhimoinen scifi-teemalevy soitettiin illan pääohjelmanumerossa alusta loppuun, ja väliajalla erotetun keikan alkupuoliskolla kuultiin sekalaisia uudelleen sovitettuja CMX-kappaleita.

Illan teemaan sopivasti alkupuolen biisit kuultiin syntetisaattorivetoisina versioina, eikä kukaan bändin jäsenistä koskenutkaan varsinaiseen soittimeensa. Sen sijaan CMX-muusikot seisoivat syntikoineen eleettömästi rivissä kuin Kraftwerk konsanaan.

Oli kuin CMX olisi viimein löytänyt sopivan tekosyyn loikata täysin rinnoin konemusiikin pariin. Onhan yhtye flirttaillut teollisten sävelten kanssa aina Discopolis-albumista (1996) saakka.

Ilahduttavasti bändi oli valinnut settiinsä aivan muita kuin tunnetuimpia kappaleitaan. Konesetti alkoi Kolmikärki-albumin Suuri äiti -biisillä, ja sen jälkeen olivat vuorossa Revontulten repijä, Tuulilukko, Baikonur, Sivu paholaisen päiväkirjasta ja Pedot.

Monet hitikkäämmät laulut olisivat olleet helpompi pukea uuteen asuun, mutta CMX ei halunnut päästää tässäkään itseään liian helpolla.

Yleisö ei näyttänyt aivan tietävän, mitä esityksestä pitäisi ajatella. Tuttujen kappaleiden uudet versiot otettiin kiinnostuneina vastaan, mutta kenties esitys oli sittenkin hauska kuriositeetti ennemmin kuin kappaleista aivan uusia puolia esittelevä kokemus.

Oli hieman harmi, ettei konsertissa hyödynnetty juuri lainkaan valaistusta tai taustavideoita. Lava pysyi enimmäkseen hämäränä, ja soittajanelikon takana ollut valkokangas näytti lähinnä lumisadetta tai simppeleitä graafisia efektejä.

”Kiitos, te voitte mennä nyt baariin, me mennään hakemaan oikeita soittimia”, sanoi Yrjänä lopuksi. Se olikin yhtyeen ainoa viesti yleisölle alkuesityksen aikana.

Kuvat: Timo Isoaho

Jos CMX:n Kraftwerk-spektaakkeli sai yleisön hämmennyksiin, Talvikuningas-esitys otettiin nälkäisesti vastaan. Vaikka katsomossa oli lähinnä istumapaikkoja, koko yleisö nousi heti avauskappale Kaikkivaltiaan aikana seisomaan eikä istunut enää loppukeikan aikana.

Kädet halkoivat ilmaa ja lavan tapahtumia seurattiin tiiviisti, kun yhtye alkoi käydä läpi avaruusoopperaansa. Levyn kappaleet esitettiin alkuperäisessä muodossaan ilman uusia kommervenkkeja.

Sekä yleisö että bändi vaikuttivat innostuneilta tilanteesta. Katsomossa tapailtiin harvinaisempienkin laulujen sanoja mukana, ja yhtye vaikutti innostuneelta päästessään soittamaan tavallisesta klubi-illasta tai festarikeikasta poikkeavaa konserttia.

Vaikka katsomossa oli lähinnä istumapaikkoja, koko yleisö nousi heti avauskappale Kaikkivaltiaan aikana seisomaan eikä istunut enää loppukeikan aikana.

CMX:n nykyiselle rumpalille Olli-Matti Wahlströmille esitys oli näytön paikka, olihan Talvikuninkaalla rummuissa hänen sijaansa Tuomas Peippo. Wahlström osoitti tanakalla ja tarkalla soitollaan olevansa mies paikallaan.

Taustatukea saatiin myös Stone– ja Suburban Tribe -yhtyeistä tutulta Janne Joutsenniemeltä, joka toimi keikalla eräänlaisena yleismiehenä. Joutsenniemi lauloi taustoja, soitti koskettimia ja tarttui bassoonkin Kosmologisen vakion laulussa.

Illan kohokohdiksi nousivat konsertin rivakasti aloittanut Kaikkivaltias, raskasriffinen Vallan haamut sekä Punainen komentaja, joka sai yleisöltä suurimmat aplodit. Nyrkit takoivat ilmaa takarivissä saakka kappaleen väkevän riffin tahtiin.

Kun konsertti alkoi lähestyä loppuaan, sai yleisö nähdä valoefektejäkin, kun teltan kattoon heijastettiin Kaikkivaltiaan peilin aikana vihreä tähtikudelma. Samanlaisia tehosteita olisi mielellään nähnyt enemmänkin, mutta kenties tämän kokoisessa konsertissa niitä olisi ollut liian hankalaa ja kallista järjestää.

Yleisö oli joka tapauksessa näkemäänsä tyytyväinen. Viimeisen kappaleen jälkeen katsomolle yhdessä kumartanut yhtye palkittiin myrskyisillä suosionosoituksilla. ”Mitä tuohon nyt enää lisäisi”, totesi eräs mieskatsoja tyhjentävästi poistuessaan.

Talvikuningas tuli ja julisti kesän päättyneeksi. Ei siinä auttanut kansalaisten muuta kuin kumartaa.

Lue kaikki Talvikuningas-albumin teosta uusimmasta Soundi-lehdestä!

Lisää luettavaa