Mitäs Mitäs Mitäs -festivaali vol 3 – Musaa, heinäsirkkoja ja orgaanista fiilistä

Salaliitto veti jengiä Taikamettään.
Kuva: Juha Kurri Photography

Lauantaina 19.8. Urjalassa koettiin kolmannen kerran Mitäs Mitäs Mitäs -festivaali, johon loppuunmyydyt festaribussit kuskasivat juhlijoita Tampereelta ja Turusta. Mitäksillä kuultiin mm. rockia, elektropunkkia ja folkia. Tapahtuma tarjoili myös näytelmiä, lyhytelokuvia, tanssia, ja runoutta.

Teksti: Arno Rantanen
Kuvat: Juha Kurri

Seison Taikamettässä ja katselen illan ensimmäisen esiintyjän vakuuttavaa livetoimintaa. Russian Radio kuulostaa ja näyttää todella hyvältä. Ympärilläni seisoo tai oikeastaan hytkyy paljon iloisia ihmisiä. Itse vaihtelen hermostuneesti painoa jalalta toiselle ja tunnen pellon tekevän tuttavuutta uusien kenkieni kanssa. Olen innoissani mutta en vielä liikehdi hattivattimaisesti muiden mukana. Sitten bändi aloittaa lempibiisini Mexicon ja suustani pääsee tahaton ’’NO VITTU JOO!’’ Säntään eturiviin ja hattivattimoodi iskee päälle. Heilun ja huudan bändin kanssa ääntäni käheäksi. Näistä tulee hyvät juhlat.

Russian Radio starttasi festarit Mitäksien päälavalla. Kuva: Juha Kurri Photography

Pääsin omasta Mitäs-neitsyydestäni viime vuonna ja rakastuin. En ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Pienellä työryhmällä rakennettu festari huokui DIY-henkeä. Festareille tultiin polkupyörän renkaista kyhätyn, värikkään kaaren läpi ja lammen keskellä olevalla saarekkeella nähtiin saksofonisoolo. Pimenevä Mitäs-festivaali tarjoili upeat valot ja tuliesityksiä. Vaihteleva sää ja sähkökatkoksetkaan eivät lannistaneet juhlijoiden mieltä. Artistikattaus oli monipuolinen ja illan tunnelma lämmin. Oli selvää, että olin päässyt todistamaan jotain uniikkia. Tänä kesänä odotinkin jo innolla Mitäksiä, ja odotukseni palkittiin. Hienoja esityksiä, heinäpaaluja, heinäsirkkoja, iloisia ihmisiä, Roskalava ja paljon muuta.

”Pääsin omasta Mitäs-neitsyydestäni viime vuonna ja rakastuin.”

Mitäs -festivaali on poikkitaiteellinen tapahtuma, joka kallistuu ainakin toistaiseksi eniten musiikin suuntaan. On ilo huomata artistikattauksen laajenevan vuosi vuodelta. Tänä vuonna musiikkitarjonta olikin erityisen viihdyttävä. Suureen sirkustelttaan rakennetulla päälavalla eli Taikamettässä nähtiin mm. Salaliitto, Kometa, Maajo ja Russian Radio.

Minulle festarien suurin yllätys oli Kometa, jonka live-esitys oli mielestäni tämän vuoden parasta antia. Bändin laulaja – haalarissa heiluva kuulaapäinen törkyturpa – toi kummasti mieleeni lempiyhtyeeni System of a Downin. Vuodesta 1999 samalla kokoonpanolla toiminut Kometa on jo konkari. Ei siis ihme, että pakka on tiukasti kasassa. Ihmetystä herättää lähinnä se, että en ollut kuullut bändistä mitään aiemmin.

Kometa oli festarien mieleenpainuvin artisti. Kuva: Juha Kurri Photography

Toisena lavana toimi Lounge, jossa esiintyivät mm. Neljä Ässää, Detalji sekä Suontausta & Puusaari. Maanläheinen Lounge kuvasti hyvin festarien sisintä olemusta. Baaritiskin välittömässä läheisyydessä sijaitseva matala lava oli pystytetty katokseen, jossa yleisö istui heinäpaaleilla. Lavalla nähtiin myös Eino Leino –palkittu runoilija J.K. Ihalainen sekä näyttelijäduo Ivar & Ann Mari (NO), jotka tasapainottivat mukavasti musiikin täyteisiä juhlia. Norjalainen Ivar toimi myös festareiden energisenä ja hauskana juontajana. Herran paikoitellen rikkinäinen suomen kieli oli sympaattista ja viihdyttävää kuultavaa. Illan vauhdikkain esitys nähtiin, kun Neljä Ässää valtasi pienen lavan hämärtyneessä Urjalassa. Yhtyeen järjetön paahto oli tarttuvaa ja yleisössä oli mahtava meininki.

Loungen tunnelmia. Kuva: Juha Kurri Photography

Mitäksillä oli myös lyhytelokuvateltta, jossa näytettiin Uneton 48:n, Clip 2017:n ja Voionmaan koulutuskeskuksen vuoden parhaita lyhytelokuvia. Lyhäriteltta jäi hieman vaisuksi. Elokuvat eivät pyörineet aikataulussa, teltta oli liian valoisa, ja valkokangas oli korvattu valkoiseksi maalatuilla puulevyillä. Oma viehätyksensä tietysti siinäkin. Olisin myös toivonut, että elokuvien ohjaajille olisi annettu puheenvuorot ennen leffojen esitystä, niin kuin elokuvafestivaaleilla on tapana. Lyhytelokuvat ovat hyvät tapa monipuolistaa musiikkipainotteista festaria ja tunnelma olikin kohdallaan. Elokuvayleisö istui luonnollisesti heinäpaaleilla. Piristävä maalaisdädä on Mitäksien juttu.

Koin riemun hetkiä myös huomatessani, että Mitäksillä oli näytillä paistettuja heinäsirkkoja, joita minun oli pakko saada. Päädyin syömään omat sirkkani. Kokemus olis yllättävä. Näytesirkat oli maustettu hyvin ja toivat mieleeni perinteiset pikkusuolaiset. Hyönteiset ovat erittäin proteiinipitoisia ja voivat hyvinkin ratkaista monia ruokaa koskevia ongelmia tulevaisuudessa. Toistaiseksi heinäsirkkoja ja muita monijalkaisia paistetaan vain näytekappaleiksi ja ihmiset voivat omalla vastuullaan tehdä niillä mitä haluavat. Kiitos EU.

Valot herättivät Mitäs-festivaalin henkiin. Kuva: Juha Kurri Photography

Mitäs Mitäs Mitäs -festivaali oli parhaimmillaan auringon laskettua, jolloin maata koristaneet valokuutiot ja ilmassa kulkeneet led-valot syttyivät ja alueen lampi heijasteli tunnelmallisesti notskipaikan tulta. Aivan lammen rannassa sijaitsevalla nuotiopaikalla oli avoin Roskalava, johon kuka tahansa saattoi mennä esiintymään. Lavan vieressä oli iso muovisäkki, joka piti sisällään kitaran. Itsekin kävin kaivamassa kitaran säkistä ja rämpytin pari biisiä. Kitara oli epävireessä ja niin olin minäkin, mutta onneksi yleisö taputti ja kannusti solidaarisesti.

On hienoa seurata tuoreen poikkitaiteellisen festivaalin kehitystä. Uskon, että tulevaisuudessa näemme Urjalan pimenevissä illoissa yhä isompia artisteja ja lisää mielenkiintoisia uusia nimiä. Olisi upeaa saada mukaan enemmän ulkomaalaisia nimiä, mutta kaikki aikanaan. Mitäs Mitäs Mitäs -festivaali on tunnelmaltaan uniikki kulttuuritapahtuma Urjalan kauniissa maalaismaisemissa. Festivaali sijaitsee kuitenkin hieman haasteellisessa paikassa ja maalaistunnelma ei vetoa kaikkiin. Mitäksille kannattaakin lähetä avoimin mielin ja seikkailuhengessä. Henkilökohtaisesti suosittelen Mitäksiä kaikille. Luvassa on varmasti vuoden parhaat maalaisbileet.

Kuva: Juha Kurri Photography