Tallinn Music Week 2017
30.3.–2.4.2017
Tallinna, Viro.
Teksti ja kuvat: Matti Komulainen
Tallinn Music Week alkaa olla Pohjois-Euroopan tunnetuimpia showcase-tapahtumia. Yhdeksäs TMW kokosi maalis-huhtikuun taitteessa Viron pääkaupunkiin 237 esiintyjää 33 maasta. Isäntämaa oli luonnollisesti tarjonnassa ykkösenä 114 artistilla Suomen tullessa kakkoseksi 23 alan osaajalla.
Lisäksi useita musiikintekijöitä saapui Venäjältä (19), Britanniasta (7), Puolasta (7), Tanskasta (6) sekä Kanadasta, Ruotsista ja Saksasta (5). Etäisimmät aktit lensivät kevättä vielä odottavaan Rääveliin Kap Verdestä, Syyriasta ja Japanista.
Eri kansallisuuksia tuntui valintakriteereissä yhdistävän tuoreus. Vakiintuneiden genrejen ja brändättyjen toimintatapojen sijaan moni musiikintekijä edusti kokeellista kenttää.
Näin myös esimerkiksi Abirdwhale eli Kakinoki Masato. Lontoossa asuva japanilaissyntyinen monialataiteilija liikkui ilmaisussaan ambientin ja zen-elektron hämärässä välimaastossa.
Elokuvamusiikkiakin tehneen Masaton esiintyminen pienessä Puänt-kirjakaupassa oli samalla tilaisuus, jossa hän esitteli sekä toimintaperiaatteitaan että teknisiä ratkaisujaan. Läppärillä ja muutamalla äänenmuokkauspalikalla päästiin hetkittäin intiimiin tunnelmaan, kun tilanne, paikka, yleisö ja tapahtuman luonne ohjasivat kaikki lopputulosta.
Suomalaisedustuksesta kuuli kehuja monelta taholta. Esimerkiksi muuan suuren ulkomaisen festivaalin promoottori hehkutti Mikko Joensuuta koko tapahtuman säväyttävimmäksi artistiksi.
Aivan jotain muuta tarjoiltiin TMW:n avauskonsertissa Kultuurikatelissa, tapahtuma-areenaksi muutetussa voimalaitoksessa. Maailmalla tunnustettu virolainen kapellimestari Kristjan Järvi toi Blackbox-saliin teoksen Radio Head Rewritten. Se sisälsi Steve Reichin sävellyksen Radio Rewrite, joka puolestaan pohjautuu Radioheadin kappaleisiin Jigsaw Falling into Place ja Everything in Its Right Place.
Kun asialla olivat lisäksi beatboxin brittiläinen maailmanmestari Bellatrix, amerikkalainen säveltäjä-dj Gene ”Di. J. NoizePunk” Pritsker sekä virolaisorkesteri Glasperlenspiel All Stars, tulos mykisti.
Brittiyhtyeen musiikki sulautui saumattomasti ison ja monialaisen kokoonpanon ulosantiin. Bellatrixin suurytmittely ja Pritskerin konetaide niveltyivät hienosti orkesterin akustisiin ja sähköisiin rekistereihin kasvattaen samalla esillepanon kosketuspintaa dramaattisesti.
Loppuillasta Järvi, Bellatrix ja Pritsker ottivat vielä kolmistaan haltuun viereisen Kattilahallin lavan. Trio käynnisti ohjelmaosionsa Rip Up the Stage lainaamalla Viron kansallissäveltäjä Arvo Pärtiä ja johdattamalla settinsä siitä urbaaneihin ulottuvuuksiin.
Hiphop, tekno ja punk törmäytettiin iloisesti niin soinnissa kuin asenteessa arvovaltaisen kokoonpanon innostuessa räppäämään, ilmanyrkittämään ja moshaamaan kuin huomista ei tulisi. Ilmankos tunnelma tempautui kohti korkealla varjoissa piilevää kivi- ja teräskolossin kattoa.
Rajat ylitettiin surutta myös Kino Sõprusissa vanhankaupungin kupeessa. TMW:n elokuvaohjelman lauantai huipentui dokumenttiin Liberation Day. Siinä slovenialainen taidekollektiivi Laibach matkusti Pohjois-Koreaan keikkamatkalle.
Kun kyseessä on totalitaarinen valtio, sai Laibach kohortteineen oppia, ettei mikään toimi kuten ulkopuolisessa maailmassa. Vaikka hommaa kipparoi maassa usein työskennellyt norjalaisohjaaja Morten Traavik, tuulimyllyjä riitti. Orwellilainen painajainen johti lopulta kuitenkin suunnitellun esiintymisen toteutumiseen ja samalla dokumenttielokuvaan.
Laibachin Ivan Novak ja elokuvaohjaaja Morten Traavik kertoivat TMW:ssä kulttuurirajojen ylittämisestä.
Liberation Day on kuvaus paitsi itse Laibachista ja sen lähes 40-vuotisesta taipaleesta monialataiteen miinakentillä, myös tarina ideologioiden törmäyksestä ja reaalipolitiikan ujuttautumisesta taiteeseen. Esityksen jälkeen ohjaaja Traavik ja Laibachin Ivan Novak kertoivat teoksen ja tapahtumien taustoista. Pitkässä Q&A-sessiossa paljastui muun muassa, että vaikka bändi joutui muokkaamaan settilistaansa sensuurin vaatimuksista, monimerkityksinen ja ajatuksia herättävä toiminta on mahdollista kaikkein rajoittavimmassakin systeemissä.
Ulkomaille oli suunnannut myös Fullsteam, joka juhli 15-vuotista taivaltaan Tallinnassa. Kultuurikatel täyttyi vastaanotolla, jossa keskityttiin monipuoliseen tarjoiluun. Ruoan ja juoman lisäksi listalla oli musiikkia koko illan edestä sekä yllättävä uutinen, joka puhutti ilmapallojen ja värivalojen koristelemassa tilaisuudessa.
Rokimman repertuaarin täydennykseksi talo ulottaa nimittäin lähitulevaisuudessa vaikutusvaltansa Muumilaaksoon. Fullsteam Management vastaa keväällä 2019 ensi-iltansa saavan uuden animaatiosarjan musiikista.
Suunnitelmissa on tehdä kaikkiaan 52 jaksoa kansainvälisenä yhteistuotantona. Tove Janssonin luomusten odotetaan hankkeen myötä saavan jalansijaa aiemman vahvan markkina-alueen Japanin lisäksi esimerkiksi Britanniassa ja Yhdysvalloissa.
Alexander Hacke ja Danielle de Picciotto kiertävät maailmaa urbaaneina nomadeina.
TMW:ssä vieraili myös Alexander Hacke, legendaarisen Einstürzende Neubautenin multi-instrumentalisti ja äänitaiteilija. Hän on kuulemma viettänyt urbaania nomadielämää viime vuodet elämänkumppaninsa ja työtoverinsa Danielle de Picciotton kanssa. Pariskunta näyttäytyi keikallaan kosmopoliittisena tarinankertojana, joka syvensi koettua multimedialla ja lämminhenkisillä puheillaan.
Kaksikon avant-noise kipinöi mielleyhtymiä moneen suuntaan. Kaiken ilotulituksen keskellä saattoi lähinnä hämmästellä luomisvoimaa. Virittäydyttiin De Picciotton hahmottelemiin kokeellisiin maailmanmusiikillisiin äänimaisemiin tai tukeuduttiin Hacken vimmaiseen, transsitanssiin houkuttelevaan pulssitukseen, esiintyminen vei mukanaan.
Paikallisista tekijöistä taas jäivät erityisesti mieleen Kadri Voorand ja Jaak Sooäär. Voorand on laulaja-muusikko, johon törmäsi TMW:n aikana useissa kokoonpanoissa.
Naisen uskallus heittäytyä peräkkäisillä keikoilla improvisoidusta ääniakrobatiasta jazzpianismin syövereihin ja edelleen perinteestä ammentavaan runonlaulantaan oli vain pintaraapaisu taiteilijan multitaskaamisesta. Näinkin kuitenkin välittyi oleellinen: tavaton talentti yhdistyneenä luonnonlapsen välittömyyteen tuotti vahvoja elämyksiä.
Jaak Sooäär operoi kitaroineen monissa työyhteisöissä.
Jaak Sooäär puolestaan oli nuoremman polven virolaismuusikoista ensimmäinen, joka suuntasi opiskelemaan ulkomaille ja toi oppinsa kotiin muille jaettavaksi. TMW:ssä Sooäär oli hyvin työllistetty. Esimerkiksi Telliskiven luovuussaarekkeen Vaba Lava -estradilla kuullulla keikalla kitaristi yhdisti voimansa basisti Ara Yaralyanin ja rumpali Markku Ounaskarin kanssa. Trion sooniset tutkimusmatkat kaartuivat armenialaisista soinneista Bachiin meditatiivisella intensiteetillä.
Suomalaisedustuksesta kuuli kehuja monelta taholta. Esimerkiksi muuan suuren ulkomaisen festivaalin promoottori hehkutti Mikko Joensuuta koko tapahtuman säväyttävimmäksi artistiksi, toisaalla taas ihmeteltiin suomalaisen rockin kykyä uudistua – uusia ideoita kun kuulemma riittää joka lähtöön.
Omalle kohdalle osui muun muassa Suad. Monialaekspertti Jimi Tenor ja laulaja Suad Khalifa generoivat yhtyeen muiden jäsenten kanssa omintakeista ja helppoja määritteitä kaihtavaa sointia.
Menon magneettisuudesta kertoi, että paikalle oli hakeutunut kollegoja, kuten Timo Kaukolampi. Musiikki piti yleisönkin otteessaan ja kannusti samalla ottamaan tuntumaa kihelmöivään askellukseen.
Suad svengasi omintakeisesti TMW:ssä.
________________________________________________________________________