Retrorockin raskaampi laita – The Sword ja Black Temple | 25.8.2015 Tavastia, Helsinki

27.8.2015 12:17

Texasin Austinista retrorockin raskaaseen sarjaan hiljalleen nouseva The Sword perui viime kesän Tuska-esiintymisensä studioaikataulujen vuoksi. Nyt uunituore lätty High Country on ehtinyt vanhentua vasta neljä päivää, kun yhtye karauttaa karavaaninsa Tavastialle. Saa siis nähdä miten suht vieraat kipaleet uppoavat yleisöön ja vielä näin arki-iltana.

Lämmittelijäksi Urho Kekkosen kadun lavalle nousee Black Temple. Ei, ei se helsinkiläinen tekno/rock/pop artisti, vaan stoner metal trio Ruotsin Helsingborgista. Meikäläisille melko tuntemattomasti pumpusta on siis kyse, joten mitään erityisiä odotuksia ei ainakaan allekirjoittaneella lämppäriä kohtaan ole. Trion debyyttialbumi julkaistaan vasta perjantaina 28. päivä joten bändin tuotantoon on voinut etukäteen tutustua melko heikosti.

Black Temple

Black Templen esiintyminen on energistä ja musiikkinsa stoneria sieltä brutaalimmasta ja kovaäänisimmästä päästä. Ehkä siis jopa liiankin rankkaa Swordiin verrattuna, vaikka bändit periaatteessa saman genremääritelmän alle sopivatkin. Black Temple olisi toiminut ehkä paremmin vaikkapa High On Firen lämmittelijänä.

Trion musiikki kuitenkin uppoaa kiitettävän hyvin tässä vaiheessa iltaa melko harvalukuiseen yleisöön. Itsekin laitan nimen korvan taakse, täytyypä tutustua ainakin debyyttialbumiinsa kun se ilmestyy. Ruotsalaispumppu nähdään seuraavan kerran maaperällämme In Flamesin lämppärinä. Saapa nähdä miten psykedeliavivahteinen stoner uppoaa siihen maaperään.

Black Temple vetää energisen, minuutilleen puolituntisen slottinsa ja tekee tilaa pääaktille. Tasan yhdeksältä ämyreistä kajahtaa High Country -levyn intro Unicorn Farm. Tavastia on siihen mennessä täyttynyt jo kiitettävästi, vaikka mistään tungoksesta ei voi puhua.

Illan parhaimman soundin pysti menee tällä kertaa lämppärille. Vaikka Black Templen musiikki onkin rankempaa, se soi silti selkeänä ja juuri sopivalla volyymitasolla. The Sword tuuttaa retrohtavaa rokkiaan huomattavasti kovempaa, mutta esimerkiksi kitaroiden balanssi heittelee läpi keikan. Bändillä tuntuu olevan myös pieniä teknisiä ongelmia efektilaatikoiden kanssa. Mitään radikaalia valitettavaa soundeissa ei kuitenkaan ole ja nämäkin huomiot menevät ehkä vähän pilkunviilauksen puolelle. Pääasia että soitto kulkee.

The Sword

Ja sehän kulkee. Uusi levy soundaa huomattavasti erilaisemmalta, kevyemmältä kuin edeltäjänsä. Voisi verrata vaikka niin, että siinä missä aiemmat levyt ovat kuulostaneet Black Sabbathilta ja Blue Cheeriltä, High Country kuulostaa Thin Lizzylta ja ZZ Topilta. Livenä uudet kappaleet sulautuvat kuitenkin moitteetta vanhojen biisien joukkoon. Uskallan jopa väittää biisien toimivan livenä paremmin kuin levyllä. Erityisesti The Dreamthieves ja Buzzards soivat komeasti. Livenä huomio kiinnittyy myös erityisesti siihen, miten tiukasti rytmiryhmä ja varsinkin basisti Bryan Richie soittaa ja groovaa.

Uskallan jopa väittää biisien toimivan livenä paremmin kuin levyllä

Setti sisältää uusien kipaleiden lisäksi hyvän läpileikkauksen kaikilta aiemmilta levyiltä, aina Seven Sistersistä Tres Brujasin ja Maiden, Mother & Cronen kautta Freyaan. Texasilaisten lavaliikehdintä ei ole aivan yhtä raivokasta kuin ruotsalaiskollegoillaan, mutta musiikkiin ja tunnelmaan sopiva valoshow paikkasi tätä puolta. Yleisö tuntuu myös, tiistai-illasta huolimatta, olevan edellistä Swordin Tavastia-vierailua pirteämmällä ja eloisammalla päällä ja ottavan uudetkin kappaleet hyvin vastaan.

Tunti ja kymmenen minuuttia hujahtavat nopeasti ohi ja on aika astua pimeään, mutta lämpimään Helsingin yöhön. Ja mikäpä siinä on astellessa, kun päässä pyörivät Swordin tarttuvat riffit.

Lisää luettavaa