iPhonen julkaisu rapakon takana meni suunnilleen niinkuin Applen tuotteiden yleensäkin. Steve Jobs jeesusposeerasi ja suurin osa hypettämisestä saatin web 2.0-tyyliin sälytettyä tulevien käyttäjien tai käyttäjiksi haluavien niskoille. Eli Apple Krishnojen… Tulos oli korvia huumaava meteli, josta oli vaikea sanoa juuri mitään järkevää. Itse laite on nyt ollut ilmoilla jo jonkin aikaa ja tuntuu anekdoottien perusteella ainakin osittain täyttävän ennakko-odotukset, joskin tuskin siitä uutta messiasta saadaan.
Mobiilimusabisneksen se tulee toivottavasti mullistamaan.
4GB tai 8GB tilalla varustettu musapuhelin on aivan eri asia kuin suurin osa nykyisin markkinoilla porskuttavista luureista. Mikä parasta, jos omaa, iTunesilla näppärästi (makuasia, minä tykkään…) hallinnoitavaa musiikkivalikoimaa voi käyttää myös soittoääninä, on olemassa häviävän pieni mahdollisuus että maailmaamme Crazy Frogin ja Hard Ratz Hallelujahin ja lukemattomat muut saatanalliset säkeet tuottaneen Jamban päivät ovat luetut ja kaikki tämän pimeyden ytimessä operoivan hirvityksen leivissä olleet joutuvat kadulle etsimään seuraavaa sietämätöntä meemiä.
Jamba tahkoaa rahaa myös kännykän ruutua nuolevilla kissan- ja koiranpennuilla, koska idiootit ovat uusiutuva luonnonvara, mutta jos on edes pieni mahdollisuus että firma häviää, aion siihen tarrautua ja nähdä ihania päiväunia televisiosta ilman soittaäänimainoksia ja maailmasta ilman Pikku-Oravan Kesä seedeetä (sic).
Lisää spekulointia mobiilimusabisneksen tulevaisuudesta ja iPhonesta, amerikkalaiselta kantilta: http://www.ragsgupta.com/weblog/2007/06/why-iphone-will.html