”Luottavaisin mielin mutta totutun varautuneesti” – Ote Jussi Fredrikssonin päivästä

20.1.2015 10:41

PÄIVÄ MUSIIKKITEOLLISUUDESSA | Sarjassa tekijät kertovat, miten elämänsä kokevat


 

Torstaiaamu alkoi parin tunnin kirjoitussessiolla. Paperille ei suinkaan tullut nuotteja, vaan pitkä kirje Turun kaupungin johdolle. Turku 2011 Euroopan kulttuuri- pääkaupunkihankkeesta ponnistanut Flame Jazz -konserttisarja on miljoonien eurojen kulttuuriponnistuksesta ainoa hengissä oleva ammattimainen tapahtuma. Lähtiessäni mukaan projektiin minulle sanottiin, että tarkoituksena on tehdä nimenomaan pysyviä muutoksia kaupungin kulttuurielämään. Opetus- ja kulttuuriministeriö on pistänyt omat kapulat jatkohankkeiden rattaisiin vaatimalla avustuksiaan takaisin alkuperäisten sopimusten vastaisesti. Kaupunki sijoittaa nykyään Flame Jazzin noin 40 vuosittaisen konsertin järjestämiseen vuodessa vaatimattomat 8500€.

”Elämme lyhytjänteisessä maailmassa.”

Erittelin kirjeessäni kaupunginjohdolle Flame Jazzin alueelle tuottamia verotuloja, joita kaupungille kertyy vuodessa moninkertainen määrä suhteessa tukisummaan. Flame Jazz ei ole siis Turun kaupungille menoerä, vaan tulonlähde. Siitä huolimatta ei ole löytynyt sopivaa rahoitusinstrumenttia, jolla toiminta pidettäisiin hengissä. Tämäkin Turku 2011 -hanke olisi mennyt muiden mukana nurin jo ajat sitten, ellen itse olisi hommaan uskonut ja tehnyt töitä kolmisen vuotta käytännössä palkatta. Puhun näissä kuvioissa nykyään vain rahasta. Kulttuurista puhuminen koetaan näinä aikoina toissijaisena. Elämme lyhytjänteisessä maailmassa. Itse pyrin katsomaan kauas, mutta asioiden aikaansaaminen edellyttää valitettavasti retoriikkaa johon laput silmillä –kulkijatkin pystyvät tarttumaan.

Sähköpostit suhahtivat liikkeelle, jonka jälkeen tulikin melko pian kutsu Turun kaupungin palaveriin. Onko tulossa taas lämmintä kättä vai jotain konkreettista? Otan nämä kutsut vastaan luottavaisin mielin mutta totutun varautuneesti.

Sitten onkin aika rauhoittua ja harjoitella tunti pianoa ennen iltapäivän opetuksia Sibelius-Akatemialla. Koko Jazz Orchestran levy julkaisukonsertti järjestetään illalla Koko Jazz Clubilla, joten on hyvä saada sormet kertaalleen lämpimiksi jo päivällä. Neljä oppilasta Sibiksen uudella toimipisteellä Nervanderinkadulla menee nopeasti, ja siitä onkin jo kiire tekemään soundcheckia Kokolle. Iiro Rantala on tuonut juuri konserttiflyygelinsä klubille sijoitukseen. Tämä sopii minulle mainiosti. Hyvä soitin konserttipaikoilla ei ole jazzpianistille todellakaan itsestäänselvyys. Koko Jazz Orchestan harjoitusten jälkeen kaikki tuntuu olevan illan suhteen kunnossa, joten ehdin hetkeksi kotiin ennen konserttia.

”Tärkeämpänä seikkana pidän tämän ajan suomalaisen huippujazzin dokumentointia.”

Koko Jazz Orchestran levynjulkaisukonsertti meni hienosti, ja levyjäkin saatiin kaupaksi. Takkiin näistä levytyksistä lähes aina tulee, mutta rahaa tärkeämpänä seikkana pidän tämän ajan suomalaisen huippujazzin dokumentointia parhaalla mahdollisella tavalla. Keikan jälkeen ilta jatkui Helsingin Uutiset -lehden haastatteluun vastaamisella. Toimittaja halusi aamuun mennessä suosittelemani menovinkit perusteluineen, joten yötöiksi meni.

Seuraava aamu valkeni opiskelujen merkeissä Sibelius-Akatemian jatkotutkintoseminaarissa. Professori Jukkis Uotilan johtama tohtoriopiskelijoiden ryhmä kokoontuu kerran viikossa työstämään tutkimusaiheitaan. Tällä kertaa käsittelimme minun tulevan jatkotutkintokonsertin teemoja. Kyseessä on puhtaasti tiedemaailmasta poikkeava taiteellinen tohtorintutkinto, jonka keskiössä on soittaminen.

JUSSI FREDRIKSSON
Jazz-muusikko, Jussi Fredriksson Trio

Julkaistu alun perin Soundissa 12/2014

Lisää luettavaa