Saatanallinen ilta
Siihen aikaan olimme huonossa maineessa. Minua pidettiin saatananpalvojana. Tampereella emme päässeet enää keikalle hyviin paikkoihin, kuten Klubille tai Yo-talolle. Jouduimme soittamaan I-klubilla, joka oli rähjäinen, vanha leffateatteri. Siellä kävi vain aloittelevia punkbändejä. Olimme ainoa ammattibändi, joka esiintyi I-klubilla.
Kerroin, että osaan irtautua ruumiistani. Voin ottaa astraalihahmon ja vierailla kauniin naisen luona.
Keikan jälkeen etsin yleisön joukosta kauneimman tytön ja istuin hänen viereensä.
– No niin, mihis mennään?
Tyttö pyöritti päätään, sen kaveritkin olivat ymmällään. Kukaan ei tuntunut tietävän oliko tämä hyvä vai paha juttu. Joku jätkä tuli siihen sähläämään. Vinkkasin hänet lähemmäksi. Suksi vittuun, kuiskasin jätkän korvaan.
Tyttöjen pasmat olivat pahasti sekaisin. Kauniin tytön kaverit alkoivat kaikota. Jätkä piti niille jotain palopuhetta, varmaan kaunis tyttö piti pelastaa minulta. Mutta loppujen lopuksi kenestäkään ei ollut pelastajaksi. Kaunis tyttö jäi kynsiini. Huomasin, että hän oli herkkä ja pehmeä. Paras käsitellä silkkihansikkain. Lähdimme hotelliin. Laitoin kasetin soimaan.
– Tämä on saatanallista musiikkia, sanoin.
Oikeasti se oli englantilaista folkrockia parinkymmenen vuoden takaa, mutta tarpeeksi omituista. Kukaan ei kuunnellut sellaista. Halusin vieroittaa tytön kaikesta tutusta ja turvallisesta. Kerroin, että osaan irtautua ruumiistani. Voin ottaa astraalihahmon ja vierailla kauniin naisen luona. Voin rakastella häntä, kun hän nukkuu. Voin tulla käymään sunkin luona? Missä sä asut, anna osoite.
Tyttö alkoi itkeä.
– Tää saatanallinen musiikki on niin kaunista, hän sanoi.
Maistelimme jallua. Siihen aikaan minulla oli aina jallupullo hotellissa. Emme kuitenkaan olleet kovin humalassa. Roudari tuli samaan huoneeseen.
– Mikä meininki? se kysyi toivorikkaasti.
– Ei mikään, vastasin.
Roudari oli enemmän humalassa ja kävi pian nukkumaan. Aloin riisua tyttöä. Naimisen aikana roudarin käsi ilmestyi hamuamaan meitä, mutta sivalsin sitä kynsille ja se vetäytyi. Tyttö itki koko rakastelun ajan.
Pari kuukautta myöhemmin olimme taas keikalla I-klubilla. Kaunis tyttö ja joku hänen kavereistaan olivat siellä. Kaunis tyttö ujosteli, mutta kaveri oli kuullut jutut ja ymmärsi pelin hengen.
– Eikö tää meidän Nina ole upea, ihan kuin malli, hän esitteli.
Muistin viimekertaiset itkut ja käännyin pois.
Teksti: Kauko Röyhkä
Uusi Kauko Röyhkä (epävirallinen) -tarina joka tiistai Soundi.fi:ssä. Edelliset jutut löydät täältä.