ABSOLUUTTINEN NOLLAPISTE: Olen pahoillani – Valitut teokset 1994-2000

Absojen kestävän viehätyksen salaisuus on omien tekemisten vilpitön avoimuus, josta tämä valikoimakin on inspiraationsa saanut. Harva yhtye osaa yhdistää "vaikeat" musiikilliset temput ja tekstihienoudet yhtä viattomiin ja vetovoimaisiin progepop-lauluihin. Nämä hemulit eivät halua tehdä kenenkään elämää tai musiikinharrastusta vaikeammaksi, vaan tarjoavat perin luontevan tavan laajentaa vastaanottokykyä ja riimiymmärrystään surrealistisiin mielikuviin asti. Asiaan kuuluu se, että kansitekstit jutustelee Jukka "Honest" Junttila, joka tunnustaa diggaavansa enemmän yhtyeen ideaa kuin itse musiikkia.
Kokoelma on kuulunut loogisena vaiheena bändin kehitykseen jo kauan ennen luontevaa hetkeä saada sellainen aikaiseksi. Ja materiaalia on kertynyt niin paljon, että yhtye voi avoimuuttaan ja vilpittömyyttään aidosti murehtia yksityisten ihmisten pettäviä odotuksia juuri niiden omien suosikkikappaleiden suhteen. Paha siinä on mennä sitten sanomaan, että 7-minuuttisen ekan nimibiisin Neulainen Jerkunen olisi ehdottomasti pitänyt olla mukana, kun kerta koosteen nimikkoinstrumentaalikin on letkassa. Joka tapauksessa Absojen 20 (fanista riippuen kyseenalaista) suosikkia soivat oivasti, tiheästi ja mieluisasti toteutuneessa olomuodossaan. Päähän iskostuu jälleen hyviä, hyvempiä ja loistavia melodiakulkuja, hilpeitä soitannollisia yllätyksiä sekä kiehtovan mielikuvituksellisia kuvavälähdyksiä laihoista syvistä miehistä, valuvista kahveista, ilman käsiä huitovasta majakasta, tekemättä jääneistä säähavainnoista, raskaista portaista, liekehtivistä oravista, taikinan syömisestä ja kaikista toisiinsa satunnaisesti liittyvistä ja salaperäisesti järjestyvistä kielikuvista. Ei siinä ole mitään lisäämistä tai vaihtamista, kun pari hyvää kipaletta on peräti ennenkuulumattomia.